Lehdistötiedote

ESO osallistuu Maan suojaamiseen vaarallisilta asteroideilta

VLT havaitsi Maan vierestä 70000 km/h nopeudella ohitse kiitävää kaksoisasteroidia

3. kesäkuuta 2019

ESO:n VLT-kaukoputken SPHERE-instrumentin ainutlaatuiset ominaisuudet ovat mahdollistaneet kaikkein tarkimpien kuvien ottamisen kaksoisasteroidista, kun se lensi Maan ohi 25. toukokuuta. Vaikka tämä kaksoisasteroidi ei ollutkaan itse Maata uhkaava kohde, niin tutkijat käyttivät tämän mahdollisuuden harjoitellakseen toimenpiteitä Maan läheisten asteroidien (NEO) osalta. Tämä osoitti sen, että ESO:n eturintaman teknologia voisi olla kriittisessä asemassa planetaarisessa puolustuksessa.

Kansainvälinen asteroidien varoitusverkosto (International Asteroid Warning Network eli IAWN) koordinoi eri organisaatioiden välisen havaintokampanjan asteroidi 1999 KW4:stä, kun se kulki Maan ohi sen etäisyyden olleessä pienimmillään 5.2 miljoonaa kilometriä [1] 25. toukokuuta 2019. 1999 KW4 on noin 1.3 km leveä ja se ei muodosta mitään riskiä Maan kanssa. Koska sen rata tunnetaan hyvin, niin tutkijat pystyivät ennustamaan sen ohilentohetken ja valmistutumaan havaintokampanjaan.

ESO osallistui kampanjaan lippulaivateleskoopillaan, eli Very Large Telescope (VLT)-kaukoputkella. VLT:stä löytyy SPHERE, mikä on yksi harvoista instrumenteista maailmassa, joiden avulla on mahdollista ottaa tarpeeksi tarkkoja kuvia, missä asteroidin kaksi noin 2.6 km etäisyydellä olevaa komponenttia pystytään erottamaan.

SPHERE suunniteltiin eksoplaneettojen havaitsemista varten ja sen nykypäivän huipputekniikkaa edustava adaptiivisen optiikan (AO) laitteisto korjaa ilmakehän aiheuttaman turbulenssin ja se pystyy ottamaan yhtä tarkkoja kuvia kuin, jos teleskooppi olisi avaruudessa. Siinä on myös koronagrafi, minkä avulla kirkaiden tähtien valo pystytään himmentämään, jotta himmeät eksoplaneetat saadaan näkyviin.

SPHERE piti taukoa sen normaaleista eksoplaneettojen metsästystehtävistään ja sen tuottama data auttoi tähtitieteilijöitä paljastamaan kaksoisasteroidin luonteen. Nyt oli erityisesti mahdollista tutkia onko pienemmän kappaleen koostumus sama kuin isommalla kappaleella.

“Tämä data yhdistettynä kaiken muun muilla teleskoopeilla otetun IAWN-kampanjan datan kanssa on olennaista tehokkaiden radan poikkeuttamisstrategioiden arvioinnissa, mikä tulee ajankohtaiseksi siinä tapauksessa, jos Maan kanssa törmäyskurssilla oleva asteroidi löydetään”, ESO:n tähtitieteilijä Olivier Hainaut selitti. “Pahimmassa mahdolllisessa tilanteessa tämä tieto on myös olennaista sen arvioimisessa, miten asteroidi vuorovaikuttaisi ilmakehän ja Maan pinnan kanssa ja voisimme vähentää vahinkoja törmäyksen sattuessa”.

“Kaksoisasteroidi viiletti Maan ohi yli 70000 km/h nopeudella, mikä teki sen havaitsemisesta VLT:llä haastavaa”, Diego Parraguez, ketä käytti teleskooppia sanoi. Hänen täytyi käyttää kaikkea kokemustaan seuratakseen asteroidia ja ottaakseen siitä kuvan SPHERE:llä.

VLT:n tähtitieteilijä Bin Yang totesi: “Kun näimme asteroidin AO-korjatuissa kuvissa olimme kaikki hyvin innoissamme. Sillä hetkellä tunsimme sen kaiken vaivan olleen sen arvoista”, toinen havainnoissa mukana ollut VLT tähtitieteilijä Mathias Jones kuvaili havaintojen teon vaikeuksia: “Havaintojen aikana ilmakehän olosuhteet olivat hieman epävakaat. Lisäksi asteroidi oli suhteellisen himmeä ja liikkui hyvin nopeasti taivaalla, mikä teki havaitsemisesta erityisen haastavaa ja sain AO-systeemin pettämään useita kertoja. Oli loistavaa nähdä kovan työmme tuottavan tulosta vaikeuksista huolimatta!”

Vaikka 1999 KW4 ei muodostakaan törmäysuhkaa, on se hyvin samanlainen toisen kaksoisasteroidin kanssa nimeltään Didymos, mikä saattaa olla vaarallinen myöhemmin kaukaisessa tulevaisuudessa.

Didymos ja sen kumppani nimeltään “Didymoon” ovat tulevaisuuden uraauurtavan palnetaarisen puolustuksen kokeen kohteena. NASA:n DART-satelliitti törmäytetään Didymooniin, millä yritetään muuttaa sen rataa suuremman kumppaninsa ympärillä. Tarkoituksena on kokeilla asteroidien suunnan muuttamisen toimivuutta. Törmäyksen jälkeen ESA:n Hera-satelliitti tutkii Didymos asteroidia vuonna 2026 keräten avaintietoja, kuten Didymoonin massaa, pinnan ominaisuuksia ja DART:in tuottaman kraatterin muotoa.

Tällaisten satelliittihankkeiden menestys riippuu organisaatioiden välisestä yhteistyöstä, missä Maan läheisten asteroidien seuranta on ESO:n ja ESA:n välisen yhteistyön keskiössä. Tämä yhteistyö on jatkunut siitä lähtien, kun ensimmäinen menestynyt seuranta potentiaalisesti vaarallisen NEO:n osalta toteutettiin vuoden 2014 alkupuolella.

“Olemme tyytyväisi siitä, että meillä on tehtävä Maan suojaamisessa asteroideilta”, ESO:n pääjohtaja Xavier Barcons sanoi. “Sen lisäksi, että valjastamme VLT:n edistyneet ominaisuudet tähän tehtävään, olemme työskentelemässä ESA:n kanssa ja luomassa suuremman verkoston prototyyppiä asteroidien havaitsemiselle. Tämä verkosto nostaa asteroidien havaitsemisen, seurannan ja tutkimuksen seuraavalle tasolle”.

Tämä äskettäinen kohtaaminen 1999 KW4 kanssa tapahtui vain kuukautta ennen Asteroidipäivää, mikä on Yhdistyneiden Kansakuntien päivä asteroideista opettamiselle ja tietoisuuden lisäämiselle. Päivää vietetään 30. kesäkuuta. Viidellä mantereella järjestetään tapahtumia ja ESO on mukana suurena tähtitieteen organisaationa. Tuona päivänä ESO Supernova planetaario & vierailijakeskuksessa järjestetään asteroidi-teemalla erilaisia tapahtumia ja yleisöä pyydetään osallistumaan juhlapäivään.

Lisähuomiot

[1] Tämä etäisyys on noin 14 kertaa etäisyys Kuuhun, mikä on tarpeeksi lähellä tutkimukseen, mutta ei kuitenkaan niin lähellä, jotta se olisi Maata uhkaava! Useat pienet asteroidit ovat lentäneet paljon Maata lähempää, kuin 1999 KW4 ja joskus lähempää kuin Kuu. Viimeisin kohtaaminen Maan ja asteroidin välillä tapahtui 15. helmikuuta 2013, kun aikaisemmin tuntematon noin 18 metriä halkaisijaltaan olllut asteroidi räjähti Maan ilmakehässä Venäjällä Chelyabinskin kaupungin yläpuolella. Räjähdys aiheutti shokkiaallon, mistä seurasi vaurioita noin 1500:lle ihmiselle.

Lisätietoa

ESO on Euroopan johtava hallitustenvälinen tähtitieteen organisaatio ja ylivoimaisesti maailman tieteellisesti tuotteliain tähtitieteellinen observatorio. ESO:lla on 16 jäsenmaata: Alankomaat, Belgia, Espanja, Iso-Britannia, Italia, Itävalta, Irlanti, Portugali, Puola, Ranska, Ruotsi, Saksa, Suomi, Sveitsi, Tanska ja Tšekin tasavalta, joiden lisäksi Chile toimii laitteistojen sijoitusmaana ja Australia strategisena kumppanina. ESO toteuttaa kunnianhimoista ohjelmaa, joka keskittyy tehokkaiden maanpäällisten havaintovälineiden suunnitteluun, rakentamiseen ja käyttöön. Välineiden avulla tähtitieteilijät voivat tehdä merkittäviä tieteellisiä löytöjä. ESO:lla on myös johtava asema tähtitieteen tutkimuksen kansainvälisen yhteistyön edistämisessä ja organisoinnissa. ESO:lla on Chilessä kolme ainutlaatuista huippuluokan observatoriota: La Silla, Paranal ja Chajnantor. ESO:lla on Paranalilla VLT-teleskooppi (Very Large Telescope) ja siihen liittyvä, maailmanlaajuisesti johtava VLTI-interferometri, sekä kaksi kartoitusteleskooppia. VISTA toimii infrapuna-alueella ja VST-teleskooppi näkyvän valon aallonpituuksilla. ESO on myös merkittävä kumppani kahdessa Chajnantorin laitteistossa, APEX-teleskoopissa ja ALMA-teleskoopissa, joka on maailman suurin tähtitieteellinen projekti. Lähellä Paranalia sijaitsevalla Cerro Armazonesilla ESO rakentaa 39-metrin kokoista ELT-teleskooppia (Extremely Large Telescope), josta tulee “maailman suurin tähtitaivasta havainnoiva silmä”.