Viikon kuva

22. maaliskuuta 2021: Ihmiset ovat katselleet taivaalle jo hyvin pitkän ajan. Linnunradan virtaava muoto, tähtien ja planeettojen kirkas loiste sekä taivaan alueita peittävät tummat alueet ovat kiehtoneet heidän mielikuvitustaan. Eri kulttuureilla on erilaisia nimiä näille tähtitaivaan kohteille. Tässä viikon kuvassa näkyy yksi kohde, jolla on aikojen saatossa ollut useita eri identiteettejä. Kuvassa kohteet ovat Atacama Large Millimeter/submillimeter Array (ALMA) -antennin lähellä. Aivan kuvan yläosassa, Linnunradan tähtivyön sisäpuolella, on kahden kirkkaan tähden pari. Nämä muodostavat osan Etelän ristiä (Crux), joka on yksi eteläisen tähtitaivaan tunnetuimmista tähtikuvioista. Aivan Etelän ristin alapuolella on tumma, epäsäännöllisen muotoinen alue galaksimme keskitasoa vasten. Tämä on hyvin erottuva pimeä sumu, joka sijaitsee vain 600 valovuoden päässä. Se on valtava molekyylipilvi, joka on niin tiheä, että se estää kaiken sen takana olevan valon näkymisen. Tämän tumman alueen nimi riippuu kuitenkin kulttuuristasi. Se tunnetaan kansanomaisimmin nimellä Hiilisäkki, mutta toiset erottavat muodosta jättimäisen taivaanlinnun. Sillä on suuri merkitys Australian aboriginaalien tähtitieteessä, jossa sen ...

15. maaliskuuta 2021: Ensisilmäyksellä tämä kuva saattaa olla hieman hämmentävä. Onko kuvan keskellä näkyvä kaukoputken kupu osa kehystettyä tienvarressa olevaa valokuvaa? Leijuuko yksi ESO:n teleskoopeista ilmassa? Mitä tarkalleen ottaen on tekeillä? Valitettavasti kyseessä ei kuitenkaan ole mitään niin jännittävää kuin leijuva kaukoputki. Tämä on yksinkertaisesti seurausta erityisestä perspektiivistä ja taidokkaasta kameratyöstä. Kuvassa tanskalainen 1,54-metrin teleskooppi on täydellisesti asemoitu kehyksen sisään ja se on todellisuudessa heijastunut kuva yhdestä ESO:n La Sillan observatorion ympärillä olevista monista tienvarsipeileistä. Teleskooppi näyttää osoittavan kohti Suurta Magellanin Pilveä (Large Magellanic Cloud, LMC) aivan kuin se tekisi havaintoja. LMC on pieni läheinen Linnunrataa kiertävä galaksi, joka näkyy väijyvän kuvan vasemmassa yläkulmassa. Kuvassa käytetyn äärimmäisen herkän tekniikan ansiosta auringonlaskun aikaan taivaalla voi nähdä pehmeän vihreän valohehkun, joka tunnetaan nimellä ilmahehku. Se johtuu Maan ilmakehässa tapahtuvasta heikosta valon emissiosta. Kaukana etäällä näkyvä heikko oranssi valo osoittaa hyvin kaukaisten kylien ja kaupunkien sijainnit, jotka ovat vuoristoisen horisontin takana. La Sillan observatorio sijaitsee Chilen ...

8. maaliskuuta 2021: Senkin jälkeen, kun Aurinko on laskenut ESO:n Paranalin observatoriolla Chilessä alue ei ole täysin pimeä. Vaikka alueen valosaaste on käytännössä olematon tällä syrjäisellä paikalla korkealla Atacama autiomaassa, niin alueen kumpuilevat dyynit ovat silti valaistu tähdistä tulevalla valolla. Alueen ainoa keinovalaistus kilometrien säteellä tulee Paranalin omista tiloista käsittäen itse teleskoopit ja tässä kuvatun Residencian. Residencia on turvapaikka ja todellinen keidas autiomaassa täällä Atacaman ankarassa ympäristössä. ESO:n Paranalin observatorio sijaitsee vain muutaman kilometrin päässä tien varrelta ja se on ESO:n Very Large Telescope kaukoputken sijaintipaikka. Täällä työskentelevät tähtitieteilijät ja muut työntekijät voivat mennä Residenciaan pakoon kuivaa ympäristöä pitkän työvuoron jälkeen ja nauttia kävelystä sisäpuutarhan läpi tai pulahtaa uima-altaaseen. Residencian näyttävää visuaalista ilmettä täydentävät siellä olevat huippuluokan ympäristöinnovaatiot, kuten huolellinen enrgia- ja jätehuolto, sekä valtava 35-metrinen lasikupukatto, joka päästää tähtien ja auringonvalon rakennukseen. Lisäbonuksena ikkunoista avautuva näkymä on myös aivan erityinen! Links Kuvan kalansilmäversio Kuvan laajempi 360 x 180 asteen versio (musta alue ...

1. maaliskuuta 2021: Välillä Chajnantorin tasangolla Pohjois-Chilessä Atacama Large Millimeter/submillimeter Array (ALMA) kokee jotain, mitä ei yleensä liitetä tähtitieteen observatorioon: lunta! Kun lumi putoaa maahan ja peittää maiseman valkoisella huurteisella peitteellä, niin koko paikka muuttaa muotoaan. Paikka muistuttaa jotain outoa maanalaista tai maanulkopuolista maailmaa, joka tuo mieleen Star Warsin kapinallisten tukikohdan tai jonkin Blade Runnerin dystooppisen kohtauksen. Tässä kuvassa on nähtävissä useita ALMA:n 66:sta suuren tarkkuuden omaavaasta radioantennista, joita tyhjät tiet yhdistävät. ALMA viettää aikansa tarkkailemalla viileää maailmankaikkeutta ja sen monia ilmiöitä, kuten tähtien muodostusta, molekyylipilviä ja varhaista maailmankaikkeutta.

22. helmikuuta 2021: SU Aur-tähti on paljon nuorempi ja massiivisempi kuin Aurinko ja se muistuttaa kuvassa lentävää lintua, jolla on siivet levitettynä avaruuden lakeuteen. Todellisuudessa tähteä ympäröi jättiläisplaneettoja muodostava kiekko. Tämä kuva on otettu ESO:n Very Large Telescope (VLT) kaukoputken SPHERE-instrumentilla. Kuvassa näkyy SU Auria ympäröivä kiekko ennennäkemättömän yksityiskohtaisesti, mukaan lukien kiekkoon liittyvät pitkät pölyvanat. Itse tähti on peitetty instrumentin koronagrafilla, joka on laite, minkä avulla keskustähdestä tuleva valo saadaan peitettyä, jotta sen ympärillä olevat himmeät kohteet tulevat esille. Pölyvanat koostuvat tähtisumusta kiekkoon virtaavasta materiasta. Tähtisumu on todennäköisesti tähden ja valtavan kaasu- ja pölypilven välisen törmäyksen seuraus, mikä on saanut aikaan tämän planeettoja muodostavan kiekon erityisen muodon ja sitä ympäröivän pölyrakenteen havaittavat ominaisuudet. Uusi tutkimus SU Aur:ista, jossa käytettiin VLT:ltä ja muista teleskooppeista (mukaan lukien Atacama Large Millimeter/Submillimeter Arrayn) saatua tietoa, osoitti, että tähtisumu syöttää edelleen materiaalia planeettoja muodostavaan kiekkoon. Nämä uudet havainnot korostavat, kuinka monimutkaisia planeettoja muodostavat kiekot voivat olla.

15. helmikuuta 2021: Vaikka komeetta 252P/LINEAR ei ehkä olekaan yhtä kuuluisa kuin Halleyn komeetta, se voi silti järjestää hienon shown! Maaliskuun lopulla 2016 komeetta teki yhden kaikkein lähimmistä ohituksista Maahan kanssa, jolloin se oli hieman yli 5,3 miljoonaan kilometrin etäisyydellä, kun taas Halleyn komeetta oli lähimmillään 87 miljoonan kilometrin etäisyydellä. Komeetta 252P/LINEAAR:illa ei ole perinteistä pyrstöä, vaan se näkyy utuisena pyöreänä pallona, joka on vihreän sävyinen auringonvalon fluoresoivien kaksiatomisten hiilimolekyylien vuoksi. Tämä kuva on huhtikuulta 2016 ja siinä tämä vihreä komeetta näkyy hyvin. Voit bongata kuvassa olevan komeetan aivan Linnunradan yläpuolelta, tähtikaaren ja Very Large Telescope (VLT)-kaukoputken välissä aivan kuvan keskellä. ESO:n VLT sijaitsee Paranalin observatoriolla Chilessä, joka on ihanteellinen paikka komeettojen bongailuun. Paranal on yksi maailman upeimmista observatorioista, joka sijaitsee loputtomalla Atacaman aavikolla eteläisen pallonpuoliskon pimeän taivaan alla. Komeetat eivät ole ainoita täällä taivaalla näkyviä aarteita. Linnunrata esittää oman yölliseen spektaakkeliinsa, jossa tähtienväliset pilvet on koristettu lukemattomilla tähdillä, luonnollisen ilmahehkun aiheuttamat moninaiset ...

8. helmikuuta 2021: John Herschelin vuonna 1836 löytämä NGC 6902 on kaunis spiraaligalaksi, joka sijaitsee yli 130 miljoonan valovuoden päässä Jousimiehen (Sagittarius) tähdistössä. Tämä kuva on otettu MUSE:lla (Multi Unit Spectroscopic Explorer), joka on liitetty yhteen neljästä 8,2-metrisestä teleskoopista, jotka muodostavat VLT:n. Kuva esittelee galaksin ainutlaatuisesta näkökulmasta. Kuva on zoomaus kohti galaksin keskustaa, jossa näkyy ydintä ympäröivä rengas, ja siinä oleva voimakkaan tähtien synnyn aikaansaama oranssi hehku. Tämän renkaan sisällä on heikko ja pieni tähtisauva, joka näkyy sinisenä. Tutkijat havaitsivat, että sen sisällä olevat tähdet ovat jakautuneet eri tavalla iästä riippuen. Nuoremmat tähdet ovat asettuneet sauvan suuntaisesti ja vanhemmat tähdet ovat hajaantuneet enemmän. Tämä nuorten ja vanhojen tähtien sijoittuminen NGC 6902:n keskisauvassa vahvistavat vuosia aiemmin tehdyt ennustukset, joita simulaatioista ja malleista on saatu. Tämä on ensimmäinen kerta, kun nämä galaksien rakenteiden ennustukset vahvistettiin havaintojen avulla ja siinä merkittävässä roolissa oli MUSE-instrumentin uskomaton spatiaalinen resoluutio.

1. helmikuuta 2021: Tämän kauniin eteläisen tähtitaivaan valokuvan on ottanut ESO:n valokuvalähettiläs Petr Horálek ESO:n Paranal observatoriolla Chilessä. Petr ei ollut paikalla kuitenkaan yksin. Kuvan vasemmassa alareunassa VLT:n interferometrin (Very Large Telescope Interferometer,VLTI) apukaukoputken vieressä ovat tähtivalokuvaajat Yuri Beletsky ja Babak Tafreshi, jotka molemmat ovat ESO:n valokuvalähettiläitä. Kaksikko seisoo erilaisten upeiden tähtitaivaan kohteiden alla. Linnunradan kirkas, näkymää hallitseva vyö kulkee koko taivaan poikki. Kuvan yläosassa näkyy punaisena hohtava Gum-sumu (Gum 12). Linnunradan seuralaisgalaksi Suuri Magellanin pilvi on erityisen kirkas kohde kuvan keskustasta hieman oikealle aivan Canopuksen alapuolella. Se on kuvan ja Carina-tähdistön kirkkain tähti. Kuvan alareunassa näkyy kaunis vihertävä ja punertava hohto, joka näyttää nousevan horisontista ylöspäin. Ilmiö tunnetaan nimellä ilmahehku, joka koostuu heikosta ilmakehän lähettämästä valosta. Ilmahehku estää yötaivaan täydellisen pimenemisen, ja siitä kerrotaan yksityiskohtaisesti ESOcast 78:ssa.

25. tammikuuta 2021: Tämän Viikon kuvassa Chilen Atacaman autiomaassa sijaitsevaan ESO:n La Sillan observatorioon johtava tie näyttää kaartuvan vuoren ympäri ja törmäävän Linnunradan vyöhön. Pienet keltaiset polttimot valaisevat tietä tasaisin välimatkoin. Ajovalojen käyttö on näillä teillä kiellettyä hämärän ja aamunkoiton välillä, sillä himmeätkin valot voivat merkittävästi häiritä kaukoputkihavaintoja. Tällä paikkalla saadaan nauttia maailman pimeimmästä yötaivaasta. Pimeys, korkea sijaintipaikka ja siitä johtuva kuiva ilma tekevät La Sillasta poikkeuksellisen paikan tähtitieteen tutkimukselle. Kuvan etualalla tanskalainen 1,54-metrinen kaukoputki tekee öisiä havaintojaan. Sen instrumentit ovat antaneet tähtitieteilijöille mahdollisuuden nähdä useita asioita ensimmäistä kertaa. Esimerkiksi vuonna 2005 tähtitieteilijät havaitsivat lyhyiden gammasädepurkausten jälkihehkut ja osoittivat, että purkaukset johtuvat todennäköisesti kahden neutronitähden dramaattisesta törmäyksestä. Vuonna 2006 kaukoputki oli osa maailmanlaajuista teleskooppiverkostoa, joka löysi eksoplaneetan, joka oli massaltaan vain viisi kertaa Maata suurempi. Observatorion yläpuolella näkyvällä taivaalla on useita mielenkiintoisia kohteita. Vasemmalla, lähes teleskoopin takana piilossa, on komeetta 252P/LINEAR:in heikko vihreä hehku ja yläpuolella Skorpionin häntä kaartuu Linnunradan hehkuvaan loistoon pitäen ...

18. tammikuuta 2021: Kaukana sivilisaatiosta, syvällä Chilen Atacaman autiomaan karussa vuoristoisessa maisemassa näkyy neljä modernin tähtitieteen tukipilaria: ESO:n Very Large Telescope kaukoputken Yksikköteleskooppien (UT) valtavat ja kulmikkaat kupolit. Auringon heikko oranssi hehku kurkistaa horisontin yläpuolelta, mutta se näyttää hyvin vaatimattomalta yläpuolella levittäytyvän tähtitaivaan rinnalla. Satoja miljardeja tähtiä sisältävän Linnunradan laaja kaari ulottuu koko maiseman yli koskettaen reunoiltaan horisonttia. Kotigalaksimme kirjava yleisilme johtuu valtavista tähtienvälisistä pölypilvistä, jotka peittävät niiden takana olevien tähtien valon. Kirkkaat tähdet, tähtitaivaan eri kohteet ja muut kosmisen naapurustomme ilmiöt roikkuvat kuin lyhdyt Chilen taivaalla. Kaiken taustalla on eteerinen punainen ja vihreä ilmahehku. Jokainen UT-kaukoputki voi tehdä yksittäinkin upeita havaintoja maailmankaikkeudesta kotipaikallaan ESO:n Paranalin Observatoriossa, mutta kaikki neljä kaukoputkea voivat toimia myös yhdessä ja tarkkailla kosmosta kvartettina. Tällä kokonaisuudella saadaan tehtyä kaukoputki, jonka peilin halkaisija on jopa 130 metriä.

11. tammikuuta 2021: Tämä kuva kaukaisesta spiraaligalaksista NGC 1097:stä on oppikirjaesimerkki galaksin keskustaa ympäröivästä uusia tähtiä synnyttävästä renkaasta. Kuva on otettu ESO:n Very Large Telescope (VLT) kaukoputken MUSE-instrumentilla. Kohde sijaitsee 45 miljoonan valovuoden päässä Maasta, Sulatusuunin (Fornax) tähdistössä, ja se sijaitsee galaksinsa keskipisteessä. Rengas on halkaisijaltaan vain 5000 valovuotta, ja se on kooltaan hyvin pieni verrattuna itse galaksiin, joka ulottuu kymmeniätuhansia valovuosia sen keskustaa pidemmälle. Tässä MUSE:n kuvassa näkyvät tummat alueet ovat galaksista (tai mahdollisesti seuralaisgalaksista) peräisin olevaa pölyä, kaasua ja muuta ainetta, jota virtaa sen keskellä olevaan supermassiiviseen mustaan aukkoon. Tämä prosessi kuumentaa sitä ympäröivän aineen ja muodostaa kertymäkiekon mustan aukon ympärille lähettäen valtavia määriä energiaa ympäröivään avaruuteen. Lähellä oleva pöly kuumenee ja supermassiivisen mustan aukon ympärillä tähtien muodostuminen kiihtyy muodostaen kuvassa vaaleanpunaisissa ja violettisävyissä näkyvän tähtiä synnyttävän keskusrenkaan. MUSE tulee sanoista Multi Unit Spectroscopic Explorer, ja se on kiinnitetty Yepuniin, joka on yksi neljästä 8,2-metrin kaukoputkesta, jotka muodostavat ESO:n Paranal observatorion ...

4. tammikuuta 2021: ESO:n Very Large Telescope (VLT) on yksi maailman kehittyneimmistä optisen- ja infrapuna-alueen observatorioista. Tämä loistava tähtitieteen etsivä koostuu neljästä yksittäisestä Yksikköteleskoopista, jotka näkyvät kuvassa suurina lieriömäisinä kupoleina. Näistä jokaisessa on halkaisijaltaan 8,2 metrin kokoinen pääpeili. Observatorioon kuuluu myös neljä halkaisijaltaan 1,8-metristä aputeleskooppia. Nämä ovat kuvassa olevat verraten pienet valkoiset pyöreät kupolit, jotka sijaitsevat Yksikköteleskooppien vasemmalla puolella. VLT on ollut mukana useissa uraauurtavissa havainnoissa ja löydöissä. Se on muun muassa ottanut ensimmäisen eksoplaneetan kuvan ja havainnut gravitaatioaaltolähteen näkyvää vastinetta. Tässä kuvassa teleskoopit ovat lepotilassa, jossa niiden kupolien silmäluomet ovat tiukasti kiinni, kun ne nukkuvat ESO:n Paranalin observatoriolla Chilessä. Yöllä ne kuitenkin heräävät tarkkailemaan maailmankaikkeutta ja tekemään mitä upeampia löytöjä.

28. joulukuuta 2020: Maailmankaikkeuden ihmeet ovat herättäneet kunnioitusta aikojen alusta lähtien. Tuhansia vuosia sitten muinaiset sivilisaatiot havaitsivat taivaan kohteita vuodenaikojen ja ajan kulun seuraamiseksi, myyttien ja tarinoiden inspiraatioksi ja ympärillään olevan maailman ymmärtämiseksi. Nykyajan tähtitaivaan tarkkailijoita yötaivaan kauneus ja mysteerit kiehtovat aivan samalla tavalla. Olemme kääntäneet kameroidemme linssit taivasta kohti jo ensimmäisten valokuvaustapojen syntymisestä lähtien, ja samalla toivoen, että saamme kaapattua lukemattomien valopilkkujen täplittämän pimeän taivaan spektaakkelin. Kuitenkin vasta 1850 ensimmäinen tähti saatiin tallennettua kameralle. Seuraavina vuosikymmeninä kameralaitteistot kehittyivät yhä monimutkaisemmiksi, ja kuvat taivaan kohteista ja ilmiöistä, mitkä on saatu aikaiseksi koko sähkömagneettisen spektrin alueelta, ovat sittemmin nousseet modernin tähtitieteen kulmakiveksi. Tämä kaunis valokuva Linnunradan hohtavasta kaaresta kristallipallon läpi nähtynä, missä miljardit tähdet loistavat kaasuun ja pölyyn kietoutuneina, antaa kiehtovan näkymän omaan kotigalaksiimme. Kuvan otti ESO:n valokuvalähettiläs Juan Carlos Muñoz-Mateos, joka toivoo ”auttavansa muita kokemaan, millaista on katsoa yötaivasta yhdestä Maan pimeimmistä ja karuimmista paikoista”, viitaten Atacaman aavikkoon, joka on ESO:n Paranal observatorion ...

21. joulukuuta 2020: Poikkeuksellisen vuoden 2020 lähestyessä loppuaan lähetämme sinulle ja koko perheelle parhaat tervehdyksemme! Tämä vuosi on epäilemättä ollut monille haastava, ja täällä ESO:ssa olemme työskennelleet kovasti sopeutuaksemme näihin odottamattomiin aikoihin. Muutaman kuukauden tauon jälkeen olemme käynnistäneet uudelleen rajoitetut tieteelliset operaatiot Chilen observatorioissamme tiukkojen turvatoimien mukaisesti. Kun kaukoputket ja instrumentit jatkavat yötaivaasta tehtäviä havaintojaan, saamme lisää tietoa maailmankaikkeuden ihmeistä ja odotamme innolla, että voimme jakaa näitä kiehtovia tähtitieteellisiä löytöjä teidän kanssanne. Toivomme koko Euroopan eteläisen observatorion henkilökunnan puolesta, että teillä on erittäin turvallinen loppuvuosi ja pystytte terveinä, sekä saatte aloitettua vuoden 2021 hienosti!

14. joulukuuta 2020: Tässä viikon kuvassa Atacama Large Millimeter/submillimeter Array eli ALMA:n muodostamien radioteleskooppien joukossa hehkuu aavemainen elävä vihreä valo. ESO on yksi ALMA:n kumppaneista. ALMA sijaitsee korkealla eristyksissä Chajnantorin tasangolla Chilen Atacaman autiomaassa. Se vaikuttaisi olevan täydellinen paikka ystävällisten avaruusolentojen huomaamattomalle laskeutumiselle ja yhteydenotolle. Jokin paljon arkisempi on kuitenkin tämän oudon vihreän valohehkun takana. Valo tulee merkkivaloista, jotka näyttävät onko henkilökunnan turvallista lähestyä antenneja vai ei. Kuvassa oleva vihreä valo osoittaa, että niitä on turvallista lähestyä. Antennien yläpuolella on kuitenkin näkyvissä toisenlainen maailma. Kuvan vasemmassa yläkulmassa, kirkkaalla Chilen taivaalla voi nähdä kaksi kirkasta tähteä vierekkäin Linnunradan tason sisällä. Näitä tähtiä kutsutaan usein osoittajatähdiksi, koska ne näyttävät suunnan kohti Etelän ristin (Crux) kirkasta tähtikuvuiota osoittaen siitä hieman sivuun. Etelän ristiä lähimpänä on Beeta Kentauri, joka sijaitsee noin 400 valovuoden päässä. Siitä hieman kauempana oleva tähti on Alfa Kentauri, joka on Aurinkoa lähin tähtijärjestelmä vain 4,37 valovuoden etäisyydellä. Tässä järjestelmässä on myös Proxima Kentauri, ...

7. joulukuuta 2020: Tämän valokuvan on ottanut ESO:n valokuvalähettiläs Petr Horálek. Siinä on näkymä ESO:n Chilen Paranalin observatoriolta lännen suuntaan. Kirkas kohde kuvan keskellä on Kuu. Sen vasemmassa yläkulmassa on rengasplaneetta Saturnus, ja kivinen Merkurius on Kuusta katsottuna vasemmassa alakulmassa. Saturnus ja Merkurius voi olla vaikea nähdä yhdessä paljaalla silmällä joiltakin leveysasteilta, mutta tämä henkeäsalpaava kuva esittelee ne kauniisti suhteellisen kirkkaasta Kuun valosta huolimatta. Pölyinen Linnunrata näyttää halkaisevan taivaan vaakasuoraan. Taivaalla tähdet erottuvat kirkkaina ja sen alla viipyvät viimeiset Auringon merkit. Tätä kosmista taustaa vasten näkyy monia kuuluisia sumuja, kuten Laguunisumu, Kissantassusumu ja Trifidisumu. Kuvan yksittäiset teleskoopit muodostavat yhdessä ESO:n Very Large Telescope eli VLT-kaukoputken, joka on maailman kehittynein optisen- ja infrapuna-alueen observatorio. VLT koostuu neljästä suuresta Yksikköteleskoopista, joista jokaisessa on 8,2 metrin peili, sekä neljästä pienemmästä Aputeleskoopista, joiden peilit ovat halkaisijaltaan 1,8 metriä.

30. marraskuuta 2020: ESO:n Paranalin observatorioon johtava tie on sen toiminnan elinehto. Kuvassa se muistuttaa valaistua jokea, joka virtaa pohjoisen Chilen kuivan ja erikoisen maiseman läpi. Tämä on yksi maailman syrjäisimmistä paikoista, jonka ansiosta siellä on erittäin vähän valosaastetta. Observatorioon pääsee vain tätä tietä, joka kulkee yksinäisen matkansa rauhallisen ja karun maaston läpi. Kaukaisella Cerro Paranalin vuorella on mahdollista nähdä heikosti erottuvina piirteinä useita kaukoputkia, kuten VLT Survey Telescope kaukoputken ja kaikki neljä ESO:n Very Large Telescope kaukoputken muodostamaa Yksikköteleskooppia (UTS). Vaikka nämä näkyvät tässä viikon kuvassa vaatimattoman pieninä, niin todellisuudessa nämä kaukoputket ovat todellisia jättiläisiä. Jokaisen UT-teleskoopin peilin halkaisija on yli kahdeksan metriä! Tämä kuva on otettu Atacaman autiomaassa viereisellä huipulla sijaitsevalta ESO:n toiselta toimipaikalta, jossa myös VISTA teleskooppi sijaitsee. Kuvan otti ESO:n valokuvalähettiläs Yuri Beletsky.

23. marraskuuta 2020: ESO:n 'Very Large Telescope'-kaukoputkella on kuvattu tuhansia vastasyntyneitä tähtiä NGC 5236:n ytimessä MUSE-instrumentilla Paranalin observatoriolla Chilessä. NGC 5236 tunnetaan yleisesti Eteläisenä Väkkärägalaksina (Pinwheel galaxy), ja se on saanut nimensä sen kauniista spiraalihaararakenteesta ja sijainnistaan eteläisen pallonpuoliskon Vesikäärmeen tähdistössä. Galaksia valaisevat kirkkaat tähtiensyntyalueet, joista yksi on tässä kuvattu galaksin keskustassa sijaitseva alue. Oikeissa olosuhteissa ja yleisesti galaksin spiraalihaaroissa sijaitsevat kylmät molekyylipilvet, jotka koostuvat pääasiassa vetykaasusta, voivat romahtaa ja muodostaa uusia tähtiä. Suurissa molekyylipilvissä uuden tähden syntyminen voi luoda dominoefektin, joka käynnistää ympäröivän kaasun romahtamisen yhä useammiksi tähdiksi. Galaksin keskustassa on kuitenkin meneillään myös muita prosesseja. NGC5236:n keskipisteessä sijaitseva supermassiivinen musta aukko ohjaa valtavia määriä ainetta itseään kohti. Samalla se sylkee osan aineesta ulospäin vapauttaen valtavasti energiaa, mikä tekee tämän galaksin keskusalueen ympäristössä tapahtuvasta valtavasta tähtiensynnystä erityisen sotkuista.

16. marraskuuta 2020: Tässä Pohjois-Chilessä otetussa kuvassa Linnunradan silmäänpistävä kaari levittäytyy Atacama Large Millimeter/submillimeter Array eli ALMA:n yläpuolelle. ESO on ALMA:ssa mukana yhteistyökumppanina. Henkeäsalpaavasta näkymästä huolimatta kotigalaksimme hehku kilpailee toisenlaisen mielenkiintoisen valon kanssa. Kaaresta vasemmalla kuvassa näkyy myös ekliptiikan alueella suoraan Aurinkoa vastapäätä yötaivaan heikko kirkastuminen. Ilmiö tunnetaan nimellä gegenschein (saksaksi, suomeksi 'vastavalo'), ja se syntyy valon sirotessa komeetoista ja hajonneista asteroideista peräisin olevasta planeettojen välisestä pölystä Aurinkokunnan ulommassa osassa. Suurimmassa osassa maailmaa gegenschein ja Linnunradan upean kaaren kaltaiset ilmiöt häviävät keinotekoisten valonlähteiden aiheuttaman valosaasteen taakse. Joidenkin arvioiden mukaan yli 80 prosenttia maailman väestöstä elää kevyen valosaasteen vaikutuksen alla, mikä tekee Atacaman aavikon kaltaisista kohteista, joissa ALMA sijaitsee, sitäkin ainutlaatuisempia.

9. marraskuuta 2020: Ensi silmäyksellä tämä kuva näyttää sekä mahtavalta että pelottavalta, ja valtavat valonsäteet muistuttavat jotain kauheaa kosmista asetta. Onneksi näin ei kuitenkaan ole! Tämä ESO:n viikon kuva esittää jotain paljon parempaa, ja se on sekoitus kaasua, pölyä ja voimakkaita lasereita. Yksi eteläisen yötaivaan suurimmista sumuista on Carina-sumu, joka on täydellinen kohde ESO:n Very Large Telescope eli VLT-teleskoopille. Tässä kuvassa tähtisumu näkyy upeana vaaleanpunaisena pilvenä kirkkaalla taivaalla ESO:n Paranalin observatorion yläpuolella Chilessä, joka on VLT:n kotipaikka. Carinan tähtisumu on valtava pöly- ja kaasupilvi, jossa kaasu ionisoituu ja lähettää valoa sen sisällä olevien tähtien ansiosta. Yhteen VLT:n 8,2-metrisistä yksiköteleskooppeista (Unit Telescopes) on asennettu huippuluokan adaptiivisen optiikan-yksikkö, joka nähdään kuvassa täydessä toiminnassa. UT-teleskoopista lähetetään ilmakehään oranssi lasersäde, joka virittää ilmakehässä olevia natriumhiukkasia saaden ne hehkumaan. Näin saadaan synnytettyä keinotekoisia ”tähtiä”, joiden avulla voidaan mitata Maan ilmakehän aiheuttamia kuvan vääritymisiä, jotka sitten korjataan kaukoputkessa adaptiivisen optiikan avulla.