Viikon kuva

15. huhtikuuta 2019: Tämä panorama on kuvattu haastavissa olosuhteissa. ESO:n Very Large Telescope (VLT) on yksi kehittyneimmistä havaintoasemista maailmassa, kooten tähtitieteellistä dataa voittamattomalla tarkkuudella Cerro Paranalissa. Cerro Paranal on eristätynyt paikka yksinäisens vuoren päällä Chilen Atacaman autiomaassa. Tässä kaukaisessa maapallon kulmauksessa on paljon hyötyjä; se mahdollistaa yhden kuivimmista ja selkeimmistä havainto olosuhteista koko maapallolla — jotkin Paranalin sääasemat eivät ole ikinä taltioineet sadetta! — sekä valosaastettomuuden. Paranalin tähtitien tutkijat voivat nähdä taivaan täynnä tähtiä jopa ennen auringonlaskua, kun Auringon valo valaisee maanpinnan jään ja täten luo eteerisen ja korvaamattoman hehkun koko observatoriolle. Tässä eristäytyneisyydessä on myös huonot puolensa, sillä paikalle pääseminen vaatii omistautumista. Julkinen liikenne ei vie Paranalille, joten vierailijoiden pitää matkata Antofagastan lentokentältä etelään tai 110 kilometriä läheisimmästä kaupungista pohjoiseen. Tämä ei kuitenkaan pysäytä tutkijoita, vierailijoita eikä edes kuvausryhmien matkaamista paikalle. Hankala matka kannattaa henkeäsalpaavien näkymien takia, kuten tästä kuvasta näkee. Kuvan on ottanut Miguel Claro, joka on ESO:n photo ambassador. VLT ...

8. huhtikuuta 2019: Neljä suurta Unit Teleskooppia koostavat ESO:n Very Large Telescope:n, joka näkyy kuvassa violetin ja kultaisen taivaan alla, paistatellen viimeisissä päivänsäteissä Cerro Paranalissa Atacaman autiomaassa, Pohjois-Chilessä. Pieni puolikuu on juuri ja juuri näkyvissä kuvan keskellä — Kuu näyttää olevan ”ylös-alaisin” kuvassa, sen tuttu puolikuun muoto on käänteinen eteläisellä pallonpuoliskolla. Kuun liikkuessa yö taivaalla näkyy erilaisena eri perspektiiveistä katsottuna. Tätä näkyä kutsutaan myös englanniksi “wet Moon” tai “Cheshire Moon”, koska puolikuun päädyt kaareutuvat ylöspäin näyttäen kulholta — joka Hawaiilaisten mytologian mukaan täyttyi tuulella — tai leveältä hymyltä, kuin Lewis Carrollin Irvikissalla elokuvassa Liisa Ihmemaassa. Tämän kuvan otti ESO:n Photo Ambassador Miguel Claro. ESO on ylpeä valokuvaus-lähettiläistään, jotka koostuvat maailmanluokan tähtivalokuvaajista, jotka onnistuvat otoksissaan tasaiseen tahtiin yöstä yöhön pilvettömillä taivailla ESO:n observatorioilla Chilessä. Monet ESO:n viikon kuvista, jotka ovat otettu Chilessä ovat näiden valokuvaus-lähettiläiden otoksia. Jos haluat nähdä Paranalin upeassa täydenkuun valossa, niin kannattaa katsoa seuraavan viikon ESO:n viikon kuva!

1. huhtikuuta 2019: Kun pimeys laskeutuu alkavat lamput valaisemaan ESO Supernova Planetarium & Visitor Centren muotoja. Puunlatvat näkyvät upeasti maan siluetin päällä, jonka valaisee punaisen auringonlaskun hehku. Siluetin rikkoo ainoastaan kirkkaat lamput, jotka luovat valo täpliä muuten pimeään maahan. Tältä näyttää ESO:n päämajaan auringonlasku, joka sijaitsee Garchingissa, Saksassa. Diagonaalinen kirkkaiden pisteiden juova taivaalla näyttää planeetta Merkuriuksen, joka nimettiin Rooman kaupankäynnin ja kauppavoiton jumala Mercuriuksen mukaan. Sen rata on kuvattu monella valotuksella, koostuen suunnilleen kuudestakymmenestä kuvasta, jotka otettiin tunnin aikana. Merkurius on normaalisti hyvin vaikea planeetta havaita, koska se kiertää niin lähellä Aurinkoa, jonka kirkkaus helposti peittää Merkuriuksen. Kyseisen planeetan näkeminen kaupungista käsin on erityisen vaikeaa valo saasteesta johtuen. Kuitenkin tällä kertaa muutama eri seikka mahdollisti ESO photo ambassador Petr Horálekin ottamaan nämä kuvat. Yön sää oli erittäin selvä, Merkurius saavutti kuvan otosta kahden päivän päästä itäisen elongaation (eli Merkuriuksen suurin kulmallinen etäisyys taivaalla auringosta) ja planeetta oli korkealla taivaalla auringonlaskun jälkeen. Toinen tapa ...

25. maaliskuuta 2019: Tämä häkellyttävä kuva havainnollistaa hyvin sen miksi tähtitieteen observatoriot ovat yleensä kaukaisilla, ja usein karuilla paikoilla. ESO:n La Silla Observatory Chilessä taivas on niin kirkas valo saasteen vähäisyyden vuoksi, että sen kirkkaat kohteet näyttävät kuin koko taivaankannen ilotulitukselta. Tämä kuva on otettu ESO Photo Ambassador Petr Horálekin toimesta ja se on digitaalisesti muokattu näyttämään mahdollisimman paljon taivaasta. Tästä syystä tiet ESO:n 3.58-metriselle New Technology Telescope (vasemmalla) ja 3.6-metre telescope (oikealla) näyttävät vääristyneiltä, sekä kirkas valon kehä näyttää kaartuvan taivaan yli, joka on Linnunrata venyy aina horisontista horisonttiin. Jos unohdamme kosmisen ilotulituksen, niin tämä kuva on täynnä ihmetystä herättäviä ilmiöitä. Pinkit “ilotulitukset” itsesään ovat suuria hohtavan kaasun keskittymiä, joita kutsutaan kaasusumuiksi. Oikealla Linnunradasta näet Magellanin Pilvet, jotka koostuvat kahdesta läheisestä kääpiögalaksista. Vasemmalla ylhäällä horisontissa nousee haalea valkeahko pilari valoa. Tämä hehku on eläinratavaloa, joka syntyy auringon loistaessa pölyhiukkasiin aurinkokunnassamme. Keskellä uvaa on toinen hohtava alue — tällä kertaa vihreä. Tämä on ...

18. maaliskuuta 2019: On mahdotonta olla huomaamatta tähteä ESO:n Viikon kuvassa — loistaen upeasti keskellä kuvaa on tähtijärjestelmä nimeltä Tau Canis Majoris, joka on kirkkain jäsen Tau Canis Majoris tähtijoukossa (NGC 2362), joka taas kuuluu Canis Major tähtikuvioon (Iso Koira). Jos unohdamme Tau Canis Majoriksen, niin joukossa on myös monia nuoria ja vähemmän huomionhakuisia tähtiä, jotka ovat ainoastaan neljän – viiden miljoonan vuoden ikäisiä, eli vasta kosmisen elämänsä aloittaneita. Tau Canis Majoris tähtijoukko on avoin tähtijoukko — ryhmä tähtiä, jotka ovat syntyneet samasta molekyyli pilvestä. Tämä tarkoittaa sitä, että kaikki joukkion tähdet jakavat samanlaiset kemikaaliset ainesosat ja ovat kevyesti sidottuina toisiinsa painovoiman kautta. Koska tähdet ovat syntyneet yhdessä, niin ne muodostavat ideaalin tähtilaboratorion tähtien synnyn tutkimiseen, joka on monivaiheinen tapahtumaketju, mikä lopulta johtaa tähden syntymiseen kylmässä ja tiiviissä kaasupilvessä ja päättyy tähden kuolemaan. Vaikkakin kaikki kuvat tässä kuvassa ovat kaikki syntyneet samaan aikaan, niin vaihtelevat tähtien massat tarkoittavat sitä, että tähdet elävät hyvin ...

11. maaliskuuta 2019: Tammikuun 20. yönä 2019 Chilen Coquimbossa koettiin 6.7 magnitudin maanjäristys. Vaikka Coquimbo on 90 kilometrin päässä ESO:n La Silla Observatorylta, niin sen vaikutus havaittiin erityisen hyvin. Tästä uniikista kuvasta näkyy maanjäristyksen vaikutus ja sen otti Rapid Action Telescope for Transient Objects (TAROT), vaikkakin laite on kehitetty havaitsemaan gammapurkauksia. Kyseisenä yönä TAROT otti kuvia geostaattisista satelliiteista, jotka näyttävät maanpäältä otetuista kuvista liikkumattomilta. Tähdet kuvassa luovat vanan pitkän valotusajan, sekä maapallon pyörimisen ansioista. Tässä kuvassa on kolme 10 sekunnin valotusajalla otettua kuvaa, jotka on otettu nopeasti peräkkäin maanjäristys yönä. Ensimmäinen kuva (vasemmalla) aloitettiin 41 sekuntia itse maanjäristyksen alkamisen jälkeen ja viimeinen kuva (oikealla) valmistui noin 100 sekuntia maanjäristyksen alun jälkeen. Jokainen tähti näkyy kuvassa kolmeen kertaan ja eri kuvausaikojen ansiosta tähtien vanasta näkee hyvin maanjäristyksen vaikutuksen. Maanjäristyksen voimakkuus häviää tasaisesti katsottaessa ensimmäisen kuvan tähteä aina viimeisen kuvan tähteen (vasemmalta oikealle). Kyseinen kuva on samannäköinen kuin mitä seismografit mitatessaan tallentavat papereille.

4. maaliskuuta 2019: Jos sinulla olisi maailmanluokan teleskooppi käytössä, mihin katsoisit ensimmäiseksi? Tutkijat SPECULOOS Southern Observatorylla — mikä koostuu kolmesta pienemmästä teleskoopista, joissa kussakin on 1-metrinen pääpeili — päättivät havaita Laguunisumua. Tämä mahtava kuva on lopputulos yhdestä ensimmäisistä SPECULOOSin havainnoista. Laguunisumu on tähtisumu, joka koostuu pöly- ja kaasu pilvestä, jossa uusia tähtiä syntyy ja se löytyy linnunradaltamme noin 5000 valovuoden päästä meistä. Tämä upea kuva on entistä vaikuttavampi, kun ottaa huomioon ettei SPECULOOSia ole kehitetty tutkimaan tähtisumuja. SPECULOOS nimi kertoo teleskooppien tarkoituksen, sillä on tarkoitus tutkia asuttavia planeettoja, jotka kiertävät tähtensä ja maapallon välistä luoden pimennyksen. Toisin sanoen päätehtävä tällä teleskooppien ryhmällä on löytää maapallon tyylisiä planeettoja, jotka kiertävät himmeitä tähtiä. Kandidaatit joita SPECULOOS tulee löytämään siirtyvät suurempien teleskooppien tutkittavaksi, kuten ESO:n tulevan Extremely Large Telescopen (ELT), jolla pystytään tutkimaan kandidaatteja vielä huomattavasti tarkemmin. SPECULOOS sijaitsee ESOn Paranal Observatoriolla, joka sijaitsee Atacaman autiomaassa Chilessä. Paikka on erityisen hyvä tähtitaivaan tutkimiseen vähäisen valo saasteen, ...

25. helmikuuta 2019: Tämän Viikon Kuva on erityisen hieno. Kyseessä on ensimmäinen kuva uudella ESOn SPECULOOS Southern Observatoryn teleskoopilla, joka sijaitsee Paranalin Observatoriolla. Tämä planeettoihin erikoistunut laite havaitsee lähialueellamme olevia himmeitä tähtiä löytääkseen eksoplaneettoja, joita muut teleskoopit, kuten ESOn tuleva Extremely Large Telescope (ELT) tulee tutkimaan tarkemmin.SPECULOOS koostuu neljästä metrin teleskoopista, joista kukin on nimetty Jupiterin Galilein kuiden mukaan. Laite avaa uusia mahdollisuuksia eksoplaneettojen etsinnässä. Tämä kuva ei kuitenkaan ole himmeästä tähdestä, vaan galaksista nimeltä NGC 6902. Ennen päätehtävän aloittamista teleskoopin pitää selviytyä tapahtumasta nimeltä "first light", eli ensimmäisestä kerrasta kun teleskoopilla tehdään tieteellinen havainto. Tähtitieteilijät yleensä valitsevat hyvin tunnetun kohteen ensimmäiseen havaintoon testatakseen teleskoopin kykyjä. Tapahtuma on yleensä puoliksi uuden laitteen esittelyä ja puoliksi sen valmistumisen juhlaa. Tässä tapauksessa tiimi päätti valita NGC 6902 galaksin ensimmäiseksi kohteekseen Ganymede teleskoopille. Lopputuloksena syntyi tämä upea kuva kierteisgalaksista, joka sijaitsee noin 120 miljoonan valovuoden päässä maasta, Jousimiehen tähdistössä. Galaksin kierteiset haarat pyörivät ulospäin galaksin kirkkaasta ...

18. helmikuuta 2019: Joulukuussa 2018 komeetta 46P/Wirtanen ohitti maapallon 11.6 miljoonan kilometrin etäisyydeltä — suunnilleen 30 kertaisen etäisyyden päästä verrattuna maapallon ja kuun etäisyyteen. Tämä läheltä kulkenut ohitus antoi tähtitieteilijöille mahdollisuuden havaita komeetta yksityiskohtaisesti, josta ALMA (the Atacama Large Millimeter/submillimeter Array) otti kaiken hyödyn irti. ALMAn erityisesti havaitsee kylmiä kohteita universumissamme, kuten kaasua ja pölyä, ryhmä usein tutkii erilaisia molekyylejä. Tämä kuva ei ole poikkeus, kuten se korostaa yhtä tärkeää asiaa: vety syanidikaasua comassa itse komeetan ytimen ympärillä. Miksi tutkijat etsivät tätä pahamaineista myrkkyä? Vety syanidi on yhtä yleistä, kuten mysteeri novellit ovat väittäneet sen olevan — ainakin maailmankaikkeudessa! Koska se on yksinkertainen orgaaninen molekyyli, joka muodostuu suhteellisen helposti, sitä on havaittu komeetoissa, tähtien ilmakehissä, sekä pöly- ja kaasupilvissä, joita on tähtien välillä. Tämä kuva todentaa aikaisempia havaintoja näyttäen selvästi vety syanidin virtaavan komeetan ytimestä. Tämän jälkeen ALMAn havainnot ovat näyttäneet, että komeetassa on myös muita vielä monimutkaisempia orgaanisia molekyylejä. Tämä on tärkeä ...

11. helmikuuta 2019: Tämän viikon Viikon Kuva keskittyy yhteen kahdestakymmenestä protoplanetaarisesta kiekosta, jotka on löytänyt ja kuvannut ALMA:n ensimmäinen suuri projekti. Projekti tunnetaan nimellä Disk Substructures at High Angular Resolution Project (DSHARP), eli "Kiekkojen rakenteet korkealla kulmaerottelulla". DSHARP tutki monta läheistä protoplanetaarista kiekkoa oppiakseen lisää planeettojen muodostumisen alkuvaiheesta ja DSHARP on juuri julkaissut vaikuttavan määrän tietoa projektista Kuvan kohdetta kutsutaan AS 205:ksi ja se on tähtijärjestelmä, johon kuuluu kaksi kuvassa näkyvää kiekkoa. DSHARP on kuvannut kahta eri tähtijärjestelmää, josta toisen nimi on HT Lup. Kaksi kiekkoa on helposti havaittavissa kuvassa joista alemman jakaa kaksi eri tähteä, eli se on kaksoistähti. AS 205:n tähtijärjestelmä koostuu siis kolmesta nuoresta tähdestä. Vaikkakin korkean resoluution tutkimukset ovat tähän mennessä keskittyneet yksittäisiin tähtii, niin tähtijärjestelmät eivät ole harvinaisia universumissamme. Uskotaan että jopa yli puolet tähdistä saattavat sijaita tähtijärjestelmissä ja arvioidaan että nuorille tähdille tähtijärjestelmään kuuluminen on vieläkin yleisempää. Monien tähtien järjestelmät vaikuttavat todennäköisesti monimutkaisella tavalla kiekkoon ja sen ...

4. helmikuuta 2019: Tämän viikon Viikon Kuva keskittyy yhteen kahdestakymmenestä protoplanetaarisesta kiekosta, jotka on löytänyt ja kuvannut ALMA:n ensimmäinen suuri projekti. Projekti tunnetaan nimellä Disk Substructures at High Angular Resolution Project (DSHARP), eli "Kiekkojen rakenteet korkealla kulmaerottelulla". Kuvan kiekkoa kutsutaan AS 209:si, ja sen rakenteet ovat erityisen hyvin eroteltavissa kiitos sen kapeiden ja korkeakontrastisten renkaiden, sekä sen lähes täydellisen suuntautumisen meitä kohti. Vaikka samankeskiset renkaat - jotka näkyvät erityisen upeasti kuvassa - ovat normaaleita rakenteita kyseisissä kiekoissa, niin niiden leveydet, etäisyydet ja määrät saattavat vaihdella valtavasti. Vielä ei tiedetä miten nämä rakenteet syntyvät, eikä miten planeetat syntyvät niistä. Eroavaisuuksien ja yhtäläisyyksien kvantifiointi ja tutkiminen oli yksi syistä ALMA:n rakentamiseen ja se on DSHARP:in päätehtävä. Nämä yksityiskohdat saattavat pitää sisällään vihjeitä, joilla planeettojen syntyä tullaa ymmärtämään paremmin. Yksi tulkinta on se, että tapahtumassa saattaa syntyä nopeaa ja monimutkaista vuorovaikutusta nuoren protoplaneetan ja kiekon välillä paljon oletettua aikaisemmin planeettakunnan evoluutiossa. Johtava teoria planeettojen synnylle vaatii ...

28. tammikuuta 2019: This week’s image shows 20 spectacular protoplanetary discs captured by ALMA’s first Large Program, known as the Disk Substructures at High Angular Resolution Project (DSHARP). In a focused observation effort that included hours of data collected over several months, researchers imaged 20 nearby protoplanetary discs to learn more about the earliest stages of planet formation, and the staggering quantity of data from the project has just been released. It has long been thought that planetary systems are likely to have their origins in so-called protoplanetary discs — compressed circles, spirals or ellipses of gas and dust, which form around protostars in the early stages of their development. The process by which planets emerge from these diffuse discs, however, is not well understood. It is particularly challenging to understand the very earliest stages of their evolution — when dust within a disc coalesces into planetesimals and the seeds of planets are ...

21. tammikuuta 2019: A star-strewn nighttime sky hangs over the Chilean landscape in this captivating photograph. A broken line of yellow lights weave their way across the dark rolling hills below. These marks the route between ESO’s Paranal Observatory, situated atop Cerro Paranal, and the Residencia, the home-from-home for astronomers, technicians and other staff working at the observatory. Designed to provide a cool refuge against the harsh conditions of the Atacama desert, the Residencia is set into a natural hollow and blends perfectly into its arid surroundings. As well as offices and rooms for visiting astronomers, this desert refuge contains a verdant garden and swimming pool set beneath a 35-m wide glass-covered dome. As befits any building near an astronomical observatory, the Residencia is designed to minimise light pollution and to preserve the exceptionally dark skies above Paranal. This image was taken by astrophotographer and ESO Photo Ambassador Petr Horálek. A long-time collaborator ...

14. tammikuuta 2019: Tässä ESO:n Viikon kuvassa näkyy satoja tähtitieteellisiä kohteita, muun muassaa tähtijoukkoja, sumuja, pölypilviä ja muita galakseja – joista huomattavimmat ovat Suuri ja Pieni Magellanin pilvi, näkyvissä yläoikealla. Kuitenkin jokin paljon meitä lähempänä oleva kilpailee huomiostamme. Kuvan oikeassa laidassa hopeinen kaari piirtyy taivaan halki. Kaari koostuu itse asiassa kahdesta toisiaan lähellä olevasta viivasta, jotka aiheuttaa kahden Maata parhaillaan kiertävän Iridium-viestintäsatelliitin antenneista heijastuva auringonvalo. Huolimatta tämänhetkisestä tyhjyydestä, tämä kuiva ja karu alue Chilen Atacaman autiomaassa kuhisee pian toimintaa. Alue on valittu CTA-järjestelmän (Cherenkov Telescope Array) eteläisen osan sijaintipaikaksi. CTA on huomionarvoinen, 99 antennista koostuu järjestelmä, joka tulee katsomaan tätä uskomatonta taivasta etsien korkeaenergistä gammasäteilyä. Gammasäteily on erään tyyppistä sähkömagneettista säteilyä, jota maailmankaikkeuden kuumimmat ja voimakkaimmat kohteet – supermassiiviset mustat aukot, supernovat ja mahdollisesti itse alkuräjähdyksen jäänteet - lähettävät. Maan ilmakehä kuitenkin estää gammasäteiden pääsyn maanpinnalle, joten näiden säteiden suoran etsimisen sijaan CTA havaitsee jotakin, joka tunnetaan Tšerenkovin säteilynä – haamumaisia sinisiä valonvälähdyksiä, ...

7. tammikuuta 2019: Neitsyen tähdistön rinnusta vasten painautuu kaunis kosminen jalokivi – galaksi Messier 61. Kimalteleva spiraaligalaksin kiekko näkyy suoraan Maata kohti, sallien meille hengästyttävän näkymän sen rakenteeseen. Sen monimutkaisten spiraalihaarojen kaasua ja pölyä pilkuttavat miljardit tähdet. Tämä galaksi on vilkkaan toiminnan keskus suuren tähtienmuodostusnopeutensa takia ja kätkiessään ytimeensä sekä massiivisen tähtijoukon että supermassiivisen mustan aukon. Messier 61 on suurimpia jäseniä Neitsyen galaksijoukossa, joka koostuu yli tuhannesta galaksista ja sijaitsee Neitsyen superjoukon keskellä, johon meidän Linnunratamme myös kuuluu. Tämä häikäisevä kaunotar havaittiin ensimmäisen kerran vuonna 1779 ja se on pitänyt tähtitieteilijöiden huomion hallussaan siitä asti. Kuvassa näkyy kunnioitusta herättävä M61 koko komeudessaan, taustanaan pimeä, galaksien pilkuttama taivas, 50 miljoonan valovuoden etäisyydestä huolimatta. Kuva otettiin osana ESO:n Kosmiset jalokivet -ohjelmaa (Cosmic Gems Programme), joka on aloite kuvien tuottamiseen kiinnostavista, kiehtovista tai visuaalisesti puoleensavetävistä kohteista koulutus- ja tiedotustarkoituksiin ESO:n teleskooppeja käyttäen. Ohjelma hyödyntää teleskooppien havaintoaikaa, jota ei voida käyttää tiedehavaintoihin. Sen varalta, että kerätty havaintoaineisto ...

31. joulukuuta 2018: Tämän panoraaman Chilen Atacaman autiomaassa sijaitsevan ESO:n Paranalin observatorion ympärillä olevista maisemista otti ESO:n Valokuvalähettiläs Petr Horálek. Iltaruskon aikana otettu kuva näyttää hetken juuri auringonlaskun jälkeen, kun taivas maalautuu kauniilla keltaisen, oranssin, punaisen ja jopa sinipurppuran väreillä, ja sen alapuolisen autiomaan punaiset sävyt vahvistuvat pehmeän valon ansiosta. Tämä hetki päivästä tunnetaan iltahämäränä, mutta siihen viitataan myös nimellä sininen hetki (johtuen taivaan väristä). Valon ainutlaatuinen ja eteerinen laatu sinisen hetken aikana on myös ansainnut sille lempinimen "ihana valo" taiteilijoiden ja valokuvaajien keskuudessa. Planeetta Venus erottuu vaaleanpunaista taivasta vasten aivan kuvan keskellä, kun taas VLT-teleskooppi (Very Large Telescope) lepää oikealla olevan vuoren, Cerro Paranalin, huipulla. Andromedan galaksi on heikosti näkyvissä neljän 8.2 metrin VLT:n Yksikköteleskoopin oikealla puolella, ja tunnistettavissa ikonisesta ovaalista muodostaan. Andromeda on pohjoisen taivaan kohde, vain juuri ja juuri näkyvissä Paranalin teleskooppien suuntausturvarajojen yläpuolella.

24. joulukuuta 2018: Harvat ovat voineet nähdä Kuun niin monumentaalisen teleskoopin läpi kuin ESO:n VLT-teleskooppi (Very Large Telescope). Tähtitieteilijät Paranalin observatoriolla Chilessä nauttivat vastikään tällaisesta ainutlaatuisesta tilaisuudesta, kun yksi teleskoopin instrumenteista, VIMOS (VIsible Multi-Object Spectrograph), poistettiin käytöstä tilan vapauttamiseksi UT3-teleskoopilla tulevalle CRIRES+ -projektille (the CRyogenic InfraRed Echelle Spectrograph Upgrade Project). VIMOS oli hämmästyttävän tuottelias; spektrografi tutki tuhansia kaukisia galakseja nähtyinä aikakaudelta, jolloin Maailmankaikkeuden ikä oli vain kolmasosa nykyisestä, ja kartoitti niiden jakaumaa ja ominaisuuksia. VLT:n käyttämät herkät instrumentit, VIMOS mukaan luettuna, on suunniteltu kuvaamaan himmeitä, miljardien valovuosien päässä olevia kohteita, ja siksi lähellä olevat kirkkaat kohteet, kuten meidän planeettamme kuu, helposti kyllästävät ne täysin liiallisella valon määrällä. Kun VIMOS poistettiin käytöstä 16 palvelusvuoden jälkeen, Paranalilla majailevat tähtitieteilijät hyödynsivät epätavallista tilaisuutta teleskoopin polttopisteen käyttämiseen ilman siihen kiinnitettyä instrumenttia. Syvälle avaruuteen katsomisen sijaan he kohdistivat ja tarkensivat UT3:n, yhden VLT:n Yksikköteleskoopeista – VLT:llä on niitä neljä, ja jokaisessa halkaisijaltaan 8.2 metrin peili – kohti Kuuta. ...

17. joulukuuta 2018: Näin vuoden 2018 lähestyessä loppuaan lähetämme teille parhaimmat toivotuksemme! Oikein iloista loppuvuotta ja hedelmällistä vuoden 2019 alkua koko Euroopan eteläisen observatorion puolesta. Linkki: Joulukortti 2018

3. joulukuuta 2018: Tämä loistelias Viikon kuva tuotettiin Chilessä sijaitsevan ALMA:n (Atacama Large Millimeter/submillimeter Array) havaintoaineistosta yhdistettynä NASA/ESA Hubble-avaruusteleskoopin havaintoihin. Se näyttää Westerlund 1 –nimellä tunnetun tähtijoukon, joka on eräs Linnunradan massiivisimmista nuorista tähtijoukon. Se näyttää myös kiinnostavasti komeettamaiset ”ainepyrstöt”, jotka kurottavat poispäin eräistä Westerlund 1:n jättiläistähdistä. Tämänkaltaiset pyrstöt muodostuvat joukon tähtiasukeista huokuvista voimakkaista, armottomista tuulista, jotka puhaltavat ainetta ulospäin. Ilmiö on hyvin samankaltainen kuin komeettojen kuuluisien, kauniiden pyrstöjen syntymisprosessi. Aurinkokunnassa komeettojen pyrstöjä venyttää poispäin niiden emokomeetan ytimestä Auringosta virtaava hiukkastuuli. Sen seurauksena komeettojen pyrstöt osoittavat aina poispäin Auringosta. Samankaltaisesti tässä kuvassa näkyvien valtavien punaisten tähtien pyrstöt osoittavat poispäin joukon keskustasta, luultavasti Westerlund 1:n keskuksessa majailevien satojen kuumien ja massiivisten tähtien tuottamien voimakkaiden joukon tuulien seurauksena. Nämä massiiviset rakenteet ulottuvat valtavien etäisyyksien yli ja näyttävät dramaattisen vaikutuksen joka ympäristöllä voi olla tähtien muodostumiseen ja niiden kehittymiseen. Nämä komeettojen kaltaiset pyrstöt havaittiin ALMA:n Westerlund 1:een keskittyneessä tutkimuksessa, joka tähtäsi joukon muodostavien tähtien tutkimiseen, ja ...