Viikon kuva

29. elokuuta 2022: Tämän viikon kuva on infrapunakuva Sagittarius B1:stä, joka on Linnunradan keskustan lähellä oleva alue. Kuva on otettu ESO:n VLT-teleskoopilla (Very Large Telescope) Chilessä. Galaksimme keskusta on eksoottinen ympäristö, jossa on tiheästi tähtiä, ja niitä saattaa olla enemmän kuin missään muualla Linnunradassa. Mutta toistaiseksi olemme löytäneet vain alle 10% kaikista nuorista tähdistä, joita odotamme siellä olevan. Missä muut ovat? Kuvassa on kuitenkin jotain erityistä. Tähtien valon peittävät pöly- ja kaasupilvet estävät näkymämme kohti galaksin keskustaa. Infrapunainstrumenttien avulla on kuitenkin mahdollista katsoa näiden pilvien läpi. Tässä kuvassa, joka on otettu ESO:n VLT:n HAWK-I-infrapuna-alueen instrumentilla, näemme tämän alueen tarkemmin. Näkymä on lumoava, ja siinä näkyy lukemattomia tähtiä. Hiljattain tehdyssä tutkimuksessa Francisco Nogueras Laran (MPIA Heidelberg, Saksa) johtama ryhmä havaitsi, että tällä alueella on runsaasti nuoria tähtiä. Näiden yhteenlaskettu massa on yli 100000 kertaa Auringon massa. Tämä on merkittävä askel eteenpäin pyrkiessämme löytää kaikki nuoret tähdet, joita Linnunradan keskialueilla oletamme olevan. Siten yritämme ymmärtää, ...

22. elokuuta 2022: Tämän viikon kuva, joka on otettu ESO:n La Sillan observatoriolta Chilestä, sisältää kirkkaan punaisia raitoja, joita kutsutaan keijusalamiksi (red sprites). Se on vaikeasti havaittava salaman muoto, joka esiintyy selvästi myrskypilvien yläpuolella purkaen korkealla maapallon ilmakehässä 50-90 km:n korkeudessa sähkövarusta. Sen lisäksi, että ne esiintyvät taivaalla paljon korkeammalla kuin tavalliset salamat, ne ovat viileämpiä kuin yleensä näkemämme valkoiset salamat, ja ne näyttävät paljon heikommilta. Keijusalamien kuvaaminen on erittäin vaikeaa ja ensimmäiset valokuvatodisteet niistä otettiin vasta vuonna 1989. Aivan kuin maalattuna valokuvan taustalla näkyy vihreää hohdetta, joka tunnetaan nimellä ilmahehku. Päivän aikana auringonvalo irrottaa maapallon ilmakehän typestä ja hapesta elektroneja, ja yöllä nämä elektronit yhdistyvät atomien ja molekyylien kanssa saaden ne hehkumaan. Ilmahehku näkyy yleensä vain hyvin pimeällä taivaalla, jossa ei ole valosaastetta. Tämä valokuva on otettu La Sillalla ESOn 3.6m-teleskoopin tasanteelta keskellä Chilen Atacaman autiomaata. Sijaintipaikan korkeuden ja valosaasteen puutteen vuoksi La Silla on täydellinen paikka havaita näitä epätavallisia ilmiöitä.

15. elokuuta 2022: Chilen Atacaman autiomaassa sijaitseva Cerro Armazones on ESO:n tulevan jättiläisen, ELT-teleskoopin (Extremely Large Telescope) sijaintipaikka. Tässä kuvassa näemme 3000 metriä korkealle vuorelle johtavan tien ja kauempana ESO:n VLT-teleskoopin (Very Large Telescope). VLT:n laserit osoittavat kohti taivasta Linnunrataa seuraten. Cerro Armazonesia itse asiassa ehdotettiin ensin VLT:n sijoituspaikaksi, mutta nyt vuori saa vihdoin oman teleskoopin. Korkealla vuorella työskenteleminen ei ole helppoa, mutta Cerro Armazones on sekä kuiva, että siellä ei ole juuri lainkaan keinotekoista valosaastetta. Tämän johdosta se on täydellinen sijoituspaikka maailman suurimmalle taivaalle katsovalle silmälle erinomaisessa ympäristössään.Tässä kuvassa näkyvä punainen valohohde, joka valaisee tummaa taivasta, on ilmahehkuksi kutsuttu luonnonilmiö. ELT aloittaa toimintansa myöhemmin tällä vuosikymmenellä, ja se varustetaan useilla tieteellisillä instrumenteilla. Niiden avulla ELT pystyy tutkimaan Linnunrataa ja sen tähtiä ja planeettoja. Se pystyy myös katsomaan ajassa taaksepäin selvittääkseen kosmoksen mysteereitä. Voidaan todella sanoa, että odotus palkitaan!

8. elokuuta 2022: Tämän viikon kuvassa Linnunrata näkyy upeasti, kun se levittäytyy Atacaman autiomaan yllä, joka on ESO:n Paranalin observatorion kotipaikka. Etualalla näkyy myös planeettojen metsästäjä NGTS, eli Next Generation Transit Survey. NGTS on rakennettu Yhdistyneen kuningaskunnan, Sveitsin ja Saksan instituutioiden välisenä yhteistyönä. Se koostuu 12 teleskoopista, jotka tarkkailevat jatkuvasti taivasta, ja etsivät satojen tuhansien tähtien pieniä kirkkauden muutoksia. Kun eksoplaneetta kulkee tähden ja katsojan välisen näkösuunnan välitse, tähden valo himmenee, jonka NGTS voi havaita. Tutkimus on erikoistunut etsimään ns. supermaita, jotka ovat maapalloa massiivisempia eksoplaneettoja, mutta kevyempiä kuin Neptunuksen kaltaiset jääjättiläiset. NGTS toimii myös ESO:n teleskooppien kanssa yhdessä, kuten taustalla näkyvien Very Large Telescope (VLT, jossa adaptiivisen optiikan laserit näkyvät) ja oikealla puolella olevan VISTA-teleskoopin (Visible and Infrared Survey Telescope for Astronomy) kanssa. NGTS:n havaitessa uusia planeettaehdokkaita ESO:n muut instrumentit, kuten ESO:n La Sillan observatorion eksoplaneettaasiantuntijat HARPS tai VLT:n ESPRESSO, voivat tehdä samaan aikaan seurantahavaintoja. Näiden havaintojen avulla saamme lisää tietoja eksoplaneettojen ...

1. elokuuta 2022: Tämän viikon kuva esittää spiraaligalaksi NGC 4303:a, joka tunnetaan myös nimellä Messier 61. Galaksi on yksi Neitsyen galaksijoukon suurimmista jäsenistä. Koska se on niin sanottu tähtipurkausgalaksi, siinä syntyy epätavallisen suuri määrä tähtiä. Tähtitieteilijät ovat käyttäneet sitä laboratoriona ymmärtääkseen paremmin tähtienmuodostukseen liittyviä kiehtovia ilmiöitä. Tähtiä muodostuu kylmän kaasun pilvien romahtaessa. Vastasyntyneiden tähtien voimakas säteily lämmittää ja ionisoi tähtiä ympäröivää jäljellä olevaa kaasua. Ionisoitu kaasu loistaa kirkkaana, ja osoittaa paikan, missä tähtiä muodostuu. Tässä upeassa, jalokiviä muistuttavassa kuvassa hehkuva kaasu näkyy kiertyvänä kullan loisteena seuraten syntyvien tähtien jättämiä jälkiä. Kultainen hehku on seurausta valon eri aallonpituuksilla tehtyjen havaintojen yhdistämisestä. Kuvassa on käytetty ESO:n Chilessä sijaitsevan VLT-teleskoopin (VLT) Multi-Unit Spectroscopic Explorer (MUSE) -instrumentin havaintoja. Ionisoidun hapen kaasupilvien vety ja rikki on esitetty sinisenä, vihreänä ja punaisena. Havainnot on tehty osana Physics at High Angular resolution in Nearby Galaxies (PHANGS) -hanketta, jonka tavoitteena on tutkia lähellä olevia galakseja kaikilla sähkömagneettisen spektrin aallonpituuksilla. Haluatko tietää, ...

25. heinäkuuta 2022: Chilen Atacaman autiomaassa ESO:n La Sillan observatoriolla tähtiä tarkkailee uusi optisen alueen teleskooppien joukko: BlackGEM. Niiden tarkoituksena on havaita gravitaatioaaltojen lähteitä näkyvän valon alueella. Kuvan ottamisen ajankohtana kolmas kupoli puuttui, mutta se on nyt asennettu oikeanpuoleiseen pylvääseen. BlackGem toimii muiden observatorioiden kanssa yhteistyössä, kuten EGO-Virgo ja LIGO. Ne etsivät eräitä maailmankaikkeuden dramaattisimpia tapahtumia, kuten mustien aukkojen ja neutronitähtien törmäyksiä. Nämä tapahtumat aiheuttavat aika-avaruudessa värähtelyjä, jotka tunnetaan gravitaatioaaltoina. Näitä voidaan havaita tietyillä ilmaisimilla, kuten Virgolla ja LIGOlla. BlackGem pystyy määrittämään näiden sijainnin etsimällä taivaalta lyhytkestoisia tähtitaivaan tapahtumia, kuten sellaiset optiset kohteet, jotka ilmestyvät tai katoavat saman yön aikana. Kun BlackGem on tehnyt havainnon, muut teleskoopit, kuten ESO:n VLT-teleskooppi (Very Large Telescope, voivat tehdä kohteesta tarkempia ja syvempiä seurantahavaintoja. Siten tähtitieteilijät saavat tietoa näistä maailmankaikkeuden tarkimmin vartioiduista salaisuuksista. BlackGEMin yläpuolella tuikkii Linnunrata, joka koostuu lukemattomista tähdistä, tummista pölypilvistä ja kirkkaasti hohtavasta kaasusta. Kohtausta valaiseva rubiininpunainen ja smaragdinvihreä hohde on ilmahehku, joka johtuu ...

18. heinäkuuta 2022: La Sillan observatoriossa sijaitseva 3,6-metrin teleskooppi on ESO:n todellinen vanha mestari. Se on aloittanut toimintansa vuonna 1976 ja se on yksi vanhimmista edelleen käytössä olevista ESO:n teleskoopeista. Sitä päivitetään jatkuvasti uusimmalla teknologialla. Tämän viikon kuva esittää kaukoputken sisältävän kupolin kalaperspektiivistä, kun tähdet pyörivät sen yläpuolella eteläisen taivaannavan ympäri. ESO:n 3,6-metrinen teleskooppi sijaitsee kuvan vasemmanpuolisessa suuremmassa kupolissa, ja tähtitieteilijät käyttävät sitä nykyään eksoplaneettojen etsimiseen. Vuodesta 2008 lähtien teleskoopissa on ollut 'High Accuracy Radial Velocity Planet Searcher'-instrumentti (HARPS), jonka seuraan Near InfraRed Planet Searcher (NIRPS) liittyi tämän vuoden kesäkuussa. Maailman tärkeimpinä eksoplaneettojen metsästäjinä HARPS, NIRPS ja 3,6-metrin teleskooppi muodostavat loistavan tutkimustiimin uusien ja jännittävien kaukaisten maailmojen havaitsemiseksi. Pienemmässä kupolissa oli pitkään Coudé-aputeleskooppi (CAT). Yksi CAT:n tavoitteista, joka poistettiin käytöstä vuonna 1998, oli Linnunradan tähtien iän määrittäminen, joka on yksi tähtitieteen vaikeimmista kysymyksistä. Kuvassa näkyvän sillan kautta CAT:in valo voitiin syöttää johonkin suurempaan kupoliin sijoitetuista instrumenteista aina, kun 3,6-metrin teleskooppi käytti havainnoissa eri ...

11. heinäkuuta 2022: Kuvassa on rauhallinen yö ESO:n Paranalin observatoriolla Chilen Atacaman autiomaassa. Huomio kohdistuu kuvan keskustasta vasemmalla näkyvään kirkkaaseen punaiseen pisteeseen: Marsiin. Kuvan oikeassa osassa kukkulalla tähtitaivasta vasten näkyy ESO:n Very Large Telescope eli VLT-kaukoputki. Näemme neljän 8.2-metrin Yksikköteleskooppien kuvut, sekä pienemmän 'VLT Survey'-kaukoputken kukkulan oikealla reunalla. Marsista puheen ollen; tiesitkö, että Paranalia ympäröivä maisema muistuttaa paljon marsilaista näkymää? Se muistuttuttaa sitä itse asiassa niin paljon, että Euroopan avaruusjärjestö ESA testaa siellä välillä eri kulkijoiden prototyyppejä simuloidakseen eri hankkeiden toimintoja mahdollisimman realistisessa ympäristössä.

4. heinäkuuta 2022: Tähtivalokuvaaja Petr Horálek sai kuvattua tämän upean Eta Aquariids -meteorisuihkun, joka näkyi runsaimmillaan tämän vuoden toukokuun alussa. Kuva on otettu Chilessä lähellä San Pedro de Atacaman kaupunkia noin 50 kilometrin päässä Chajnantorin observatorioalueelta, jossa ESO:n yhteisomistuksessa olevat APEX ja ALMA sijaitsevat. Eta Aquariids -meteorit johtuvat Halleyn komeetan jäännöksistä, ja ne muodostavat kuvan kirkkaat valojuovat. Katso kuvaa kuitenkin vielä tarkemmin, sillä kuva on kirjaimellisesti täynnä erilaisia tähtitieteellisiä ilmiöitä. Keskellä taivaan alaosassa näkyvä kirkas kohde on Venus. Sen yläpuolella samassa linjassa on useita planeettoja niin sanotussa konjunktiossa. Aivan Venuksen yläpuolella on Jupiter, jota seuraa kirkkaan punainen Mars ja sen jälkeen Saturnus. Tämänkaltaiset konjunktiot ovat harvinaisia, ja niiden välillä voi kulua vuosikymmeniä. Planeetat myös osoittavat eläinratavalon suunnan, joka näkyy pylväsmäisenä heikkona valohehkuna, joka kurottuu ylöspäin kohti kotigalaksimme Linnunradan tähtikirkasta keskustaa. Elänratavalo näkyy usein pimeissä paikoissa, kuten ESO:n observatorioilla heti auringonlaskun jälkeen tai ennen auringonnousua. Eläinratavalo on aurinkokunnan tasossa olevista pölyhiukkasista heijastuvaa auringonvaloa. Pöly ...

27. kesäkuuta 2022: Tämä näennäisen pieni kylä keskellä autiomaata sijaitsee Chilen Atacaman autiomaassa 600 km Santiagosta pohjoiseen ja 2400 metrin korkeudessa. Se on itse asiassa ESO:n ensimmäinen observatorio La Silla. La Sillassa on useita tähtitieteen tutkimusyksiköitä, kuten ESO:n 3.6-metrin teleskooppi ja ESO:n New Technology Telescope (NTT) sekä useita eri maiden teleskooppeja, kuten ExTrA ja Tanskalaisten 1.54-metrin teleskooppi. 3,6-metrin teleskooppi aloitti toimintansa vuonna 1977. Siihen on kiinnitetty High Accuracy Radial velocity Planet Searcher (HARPS), joka on tehokas eksoplaneettojen metsästäjä. Esimerkiksi, se löysi Proxima b:n, joka on Maan massainen kivinen planeetta, joka kiertää Auringon jälkeen lähintä naapuritähteämme. Vuosi 1989, jolloin NTT otettiin käyttöön oli merkittävä virstanpylväs aktiivisen optiikan alalla. Se on tekniikka, jonka avulla teleskoopin peilin muotoa säädetään peilin painon aiheuttamien vääristymien korjaamiseksi. ESO:ssa kehitettyä teknologiaa hyödyntäen NTT oli ensimmäinen teleskooppi, jossa näitä korjauksia tehtiin havaintojen aikana reaaliajassa. Kylä tarvitsee myös sähköä. La Sillan aurinkosähkölaitos tuottaa aurinkopaneelien avulla sähköä 1,7 MW teholla, jotka levittäytyvät autiomaassa ...

20. kesäkuuta 2022: Saatat ihmetellä, missä tämän viikon kuva on otettu? Ehkä konepajan tai rakennusmaan sisällä? Itse asiassa tämä kuva on otettu ESO:n VLT-teleskoopin (Very Large Telescope) kupolissa! Valokuvassa näkyy sisäpuoliset suuret tuulensuojat, joista kukin on noin puoli metriä korkea. Ne ovat elintärkeitä, jotta VLT voi ottaa tarkkoja kuvia maailmankaikkeudesta, joita saamme nykypäivinä ihailla. VLT:n kupoli on kaukoputken pääsuoja ja se suojaa sitä tuulelta, sateelta sekä hiekan ja pölyn jyviltä. Mutta nämä suuret rakenelmat voivat itse aiheuttaa ongelmia tähtitieteilijöille. Kupolit voivat saada niiden sisältämän ilman liikkeelle, mikä luo vaikutuksen, jota kutsutaan ilman turbulenssiksi (aivan kuten turbulenssi, joka saattaa olla lentomatkalla pelottavaa). Tämä turbulenssi häiritsee kaukoputken ottamia kuvia ja se on korjattava. Kupolin muotoa testattiin laajasti tuulitunnelissa turbulenssin minimoimiseksi. Sekä suojan lämpötilaa, että ilmavirtaa teleskoopin ympärillä voidaan säätää automaattisesti. Tämä auttaa pitämään turbulenssi hallinnassa. Tässä kuvassa tähtitieteilijöiden takana näkyvät hopeoidut suojalevyt liukuvat vaakasuoraan ja ne avautuvat ja sulkeutuvat kaukoputken liikkuessa ylös ja alas, suojaten ...

13. kesäkuuta 2022: Tämä viikon kuva esittelee rauhallisen auringonlaskun ESO:n Paranalin observatoriolla, joka on myös VLT-teleskoopin (Very Large Telescope) sijaintipaikka. Kaikissa väreissä loistava taivas luo upean taustan kahdelle aputeleskoopille (Auxiliary Telescopes). VLT:llä on neljä vastaavaa teleskooppia, ja ne toimivat yhdessä osana suurempaa havaintolaitetta, joka tunnetaan nimellä Very Large Telescope Interferometer, eli VLTI. VLTI yhdistää jopa neljän eri teleskoopin keräämän valon yhteen. Näitä ovat joko apukaukoputket, tai niiden neljä suurempaa vastinetta, eli 8,2 m:n yksikkökaukoputket (Unit Telescopes). Maanalaisissa tunneleissa sijaitseva peilijärjestelmä ohjaa eri valonsäteet kohti VLTI-laboratoriota, jossa ne yhdistetään interferometriaksi kutsutulla tekniikalla. Tämän valtavan 'virtuaalisen' telekoopin avulla tutkijat voivat tutkia maailmankaikkeutta paljon tarkemmin. Virtuaaliteleskooppi vastaa teleskooppia, joka on yhtä suuri kuin yksittäisten teleskooppien suurin välimatka, joka on tällä hetkellä noin 140 m. Tämän seurauksena voidaan havaita sellaisia yksityiskohtia, joita yksittäiset teleskoopit eivät pystyisi havaitsemaan. VLTI juhli äskettäin 20. syntymäpäiväänsä poikkeuksellisen tarkoilla havainnoillaan. Se pystyy havaitsemaan upeita yksityiskohtia, kuten tähtien pintoja, tai jopa galaksimme keskellä ...

6. kesäkuuta 2022: Tässä kiertynyttä nukkuvaa käärmettä muistuttavassa kuvassa on oikeasti spiraaligalaksi NGC 1087. Se sijaitsee noin 80 miljoonan valovuoden päässä Maasta Valaskalan tähdistössä. Kuva on otettu valon eri aallonpituuksilla tai väreillä, jotka on myöhemmin yhdistetty yhdeksi kuvaksi. Sinun ei kuitenkaan tarvitse huolestua, sillä NGC 1087 ei voi myrkyttää sinua! Kuvan uhkaavan punainen hehku tulee itse asiassa kylmistä molekyylikaasun pilvistä, jotka ovat tähtien raaka-ainetta, josta ne muodostuvat. Tähtitieteilijät pystyvät kuvaamaan näitä pilviä Chilessä toimivan ALMA:n (Atacama Large Millimeter/submillimeter Array) avulla. ESO on yksi ALMA:n yhteistyökumppaneista. Taustalla näkyvät sinertävät alueet paljastavat vanhempien, jo muodostuneiden tähtien paikat. Nämä on saatu kuvattua ESO:n Chilessä sijaitsevan VLT-teleskoopin MUSE-instrumentin (Multi-Unit Spectroscopic Explorer) avulla. Kuvat on otettu osana 'Physics at High Angular resolution in Nearby GalaxieS', eli PHANGS-projektia. Projektissa tutkijat tekevät tarkkoja havaintoja läheisistä galakseista useilla eri kaukoputkilla ja monilla aallonpituuksilla. Eri aallonpituudet antavat tietoa galakseissa olevien tähtien, kaasun ja pölyn fysikaalisista ominaisuuksista. Vertaamalla eri aallonpituuksia tähtitieteilijät pystyvät tutkimaan, ...

30. toukokuuta 2022: Tämän viikon kuvassa on neljä voimakasta lasersädettä, jotka lähtevät Unit Telescope 4:stä eli ”Yepun”-nimisestä ESO:n VLT-teleskoopista (Very Large Telescope). Teleskooppi sijaitsee Chilessä Atacaman autiomaassa. Nämä muodostavat VLT:n 4 Laser Guide Star Facility-yksikön, jonka avulla tähtitieteilijät voivat ottaa erittäin teräviä kuvia maailmankaikkeudesta adaptiivisen optiikan avulla. Adaptiivisen optiikan avulla teleskoopit pystyvät korjaamaan ilmakehän turbulenssin aiheuttamia vaikutuksia. Turbulenssi aiheuttaa tähtien ja muiden kohteiden ”tuikkimista” ja se saa tähdet näkymään epäterävinä. Adaptiivisessa optiikassa mukautuvan peilin muotoa muutetaan jopa 1000 kertaa sekunnissa havaitun turbulenssin perusteella. Tähtitieteilijät mittaavat turbulenssia havaitsemalla näkökentässä sijaisevaa kirkasta tähteä. Jos sopivaa tähteä ei ole, niin järjestelmä luo maapallon yläilmakehään keinotekoisia tähtiä lasereiden avulla. Kuvan laserien väri on aivan erityinen oranssinkeltainen väri (aallonpituus 589 nm), joka virittää noin 90 km maanpinnan yläpuolella olevia natriumatomeja, mikä saa ne loistamaan tähtien lailla. Melkein lasersäteiden polkua seuraten taustalla näkyy Linnunradan tuttu vyö, joka ulottuu koko taivaan poikki. Kuvassa taivaalla näkyy myös heikko vihreän valon hehku, ...

23. toukokuuta 2022: Tämän viikon pahaenteinen kuva esittää Kuuta täydellisen kuunpimennyksen aikana. Kuva on otettu 15. toukokuuta 2022 ESO:n Paranalin observatoriolla Chilessä. Kuunpimennyksen aikana maapallo on suoraan Auringon ja Kuun välissa, jolloin se peittää osan Auringon valosta. Tämä synnyttää Kuun pinnalle varjon. Punainen väri johtuu maapallon ilmakehän kanssa vuorovaikutuksessa olevasta Auringon valosta. Auringon valo sisältää kaikki spektrin värit. Ilmakehä häivyttää sinisen valon Rayleighin-sironnaksi kutsutussa prosessissa (mikä saa aikaan myös taivaan sinisen värin). Punainen valo läpäisee ilmakehän helpommin, ja samalla valon kulkusuunta hieman taipuu. Tämä punainen valo saavuttaa lopulta Kuun pinnan, mikä aiheuttaa näkyvän dramaattisen karmiininpunaisen sävyn. Tämä kuva on otettu täydellisen pimennyksen aikana, jolloin Maa peittää taakseen suurimman osan auringon valosta. Kaksi ESO-kolleegaa ottivat kuvan Paranalin observatoriolla amatööriteleskoopin avulla, joka on saanut lempinimekseen UT5. Nimi viittaa sen paljon suurempiin sisaruksiin, nimittäin neljään 8 metrin yksikköteleskooppiin, jotka muodostavat ESO:n Very Large Telescope, eli VLT-kaukoputken. Hauskana huomiona mainittakoon, että tähtitieteilijät käyttävät usein kuunpimennysten aikana otettuja ...

16. toukokuuta 2022: Event Horizon Telescope -kollaboraation maailmanlaajuinen tähtitieteilijöiden joukko paljasti 12. toukokuuta 2022 ensimmäisen kuvan Linnunradan ytimessä olevasta supermassiivisesta mustasta aukosta. Musta aukko on nimeltään Sagittarius A* tai Sgr A*, ja se sijaitsee 27000 valovuoden päässä meistä. Mustan aukon varjo on taivaalla vain 52 mikrokaarisekunnin levyinen. Se vastaa kooltaan sunnilleen munkin kokoa Kuun pinnalla Maasta katsottuna! Edes suurimmat yksittäiset teleskoopit eivät pysty näkemään tätä pientä pistettä. Event Horizon Telescope yhdistää eri puolilla maailmaa sijaitsevien radioteleskooppien havainnot yhteen. Myös osittain ESO:n omistuksessa olevat ALMA ja APEX kuuluvat verkostoon. Event Horizon Telescope luo yhden tehokkaan jättiläisen: ”Maan kokoisen” virtuaalisen teleskoopin. Havainnoissa käytetään hyvin pitkän perusviivan interferometriaksi kutsuttua tekniikkaa. Tutkijat käyttävät analyysissa monimutkaisia algoritmeja, joilla tietoja käsitellään ja lopulta rekonstruoidaan tässä näkemämme kuva. Mustia aukkoja ei voi kuvata suoraan, koska ne ovat täysin tummia, mutta tähtitieteilijät voivat havaita niitä ympäröivän kuuman hehkuvan kaasun ja pölyn lähettämää radiosäteilyä. Tämä on synnyttänyt Sgr A*-kuvassa näkemämme munkkirinkilää muistuttavan ...

9. toukokuuta 2022: Tämän viikon kuvassa näkyy osittainen auringonpimennys, joka näkyi Chilen Atacaman autiomaassa 30. huhtikuuta 2022. Tarkemmin kuva on otettu San Pedro de Atacamassa, Valle de la Lunan (Kuulaakso) yläpuolella. Tämä sijaitsee ALMA:n (Atacama Large Millimeter/sub-millimeter Array) lähellä. ESO omistaa ALMAn yhdessä eurooppalaisten kumppaneidensa kanssa ja se operoi teleskooppia. Kuva esittää osittaisen auringonpimennyksen aikaista kuvasarjaa. Osittaisessa pimennyksessä Kuu peittää osan Auringosta. Tämä saa aikaan vaikutelman, että pieni osa Auringosta on leikattu pois. Koko vaihe kesti vain 54 minuuttia, ja katsojat olivat iloisesti yllättyneitä tapahtumasta tavallisen auringonlaskun sijaan. Valle de la Luna loistaa myös tulivuoren pölyn peittämän auringonlaskun hehkussa. Tämän syynä on Hunga Tonga -tulivuoren tuhka, joka purkautui joulukuussa 2021. Tuhka on kappautuneena korkealla ilmakehässä saaden aikaan pehmeän aamunkoiton kaltaisen valon, joka antaa kohtaukselle epätavallisen Marsin näkymää muistuttavan vaikutelman.

2. toukokuuta 2022: Tämä Viikon kuva esittelee upean NGC3627 -galaksin, joka tunnetaan myös nimellä Messier 66. Se sijaitsee noin 31 miljoonan valovuoden päässä Maasta Leijonan-tähdistössä. Kuva on otettu Chilessä ESO:n VLT-teleskoopin (VLT) Multi-Unit Spectroscopic Explorer (MUSE) instrumentilla. Miksi kuvassa on epätavallisia värejä? Kuvassa on yhdistetty valon eri allonpituuksien havaintoja. Mutta sen sijaan, että näkisit galaksin tähdet kuten tavaillisissa kuvissa, tässä kuvassa näkyy äskettäin syntyneiden tähtien ionisoima kaasu. Vety, happi ja rikki on kuvassa merkitty vastaavasti punaisella, sininellä ja oranssilla. Kuva on otettu osana Physics at High Angular resolution in Nearby GalaxieS (PHANGS) -projektia, jossa hyödynnetään eri aallonpituuksilla toimivia kaukoputkia. Projektissa tehdään läheisistä galakseista tarkkoja havaintoja. Projektin tavoitteena on ymmärtää paremmin galakseissa tähtien muodostumista erilaisissa ympärisöissä, sekä mitkä tekijät käynnistävät tai estävät tähtien syntymistä.

25. huhtikuuta 2022: Tämä kuva on otettu ESO:n La Sillan observatoriolta Chilen Atacaman autiomaasta. Kuvassa Linnunrata kurkistaa upeasti horisontin yläpuolelle. Kaksi observatorion teleskooppia sulkee tähtitaivaan yli kurottuvan pölyvyön omaan syleilyynsä. Oikealla on ESO:n 3.6-metrin teleskooppi, jonka vieressä on sen pienemmän 'Coudé Auxiliary Telescope'-kaukoputki sisaruksen kupu, joka on jo poistettu käytöstä. Vasemmalla näkyy Ruotsalaisen–ESO alimillimetri teleskoopin vastaanotin, joka on myös poistettu käytöstä. Kauempana kuvassa ulottuen melkein kuvan keskelle sijaitsevat muut La Sillan rakennukset ja kaukoputket, joiden ääriviivat erottuvat hehkuvaa taivasta vasten. Kaukana näkyvät kaupungin valot, jotka tulevat pitkillä valotuksilla näkyväksi, vaikka absoluuttisesti ovatkin hyvin himmeitä. Keskustan vasemmalta puolelta alkava pehmeä valon hehku, joka kaartuu hiljalleen taivaan poikki, on eläinratavaloa. Se on aurinkokunnan tasossa olevan pölyn sirottamaa auringonvaloa.

18. huhtikuuta 2022: Taivaalla kahden ESO:n VLT-aputeleskoopin yläpuolella leijuu kaksi epämääräisiä täplää. Nämä ovat Suuri ja Pieni Magellanin pilvi. Ne ovat kaksi noin 50:stä paljon massiivisempaa Linnunrataa kiertävästä seuralaisgalaksista. Vaikka ne ovatkin Linnunrataan verrattuna pieniä, niin Magellanin pilvissä on silti miljardeja tähtiä. Kuvan oikeassa alakulmassa olevan suuren Magellanin pilven halkaisija on 14000 valovuotta, ja ylhäällä keskellä olevan pienen Magellanin pilven halkaisija on 7000 valovuotta. Galaksien etäisyydet ovat vastaavasti 160000 ja 200000 valovuotta ja nämä satelliittigalaksit ovat paljon lähempänä Linnunrataa kuin meitä lähin suuri galaksi, eli Andromeda. Se on noin 2,5 miljoonan valovuoden etäisyydellä meistä. Nämä galaksit ovat meidän lähimpiä naapureitamme. Taivaalla näkyvää heikkoa punaista hehkua kutsutaan ilmahehkuksi. Se on valoa, jota atomit ja molekyylit luonnollisesti lähettävät korkealla ilmakehässä. Tässä tapauksessa valon lähteenä toimii happi. Nämä utuiset galaksit näkyvät vain eteläisellä pallonpuoliskolla kaupunkien valosaasteen ulkopuolella. Tämä on yksi syy siihen, miksi ESO:n VLT on sijoitettu syrjäiselle Chilen Atacaman autiomaalle. Siellä voimme tutkia sellaisia kiehtovia ...