Lehdistötiedotteet

28. lokakuuta 2014: Professori Lena Kolarska-Bobińska, Puolan tiede- ja korkeakoulutusministeri allekirjoitti tänään sopimuksen, joka johtaa maan liittymiseen Euroopan eteläiseen observatorioon (ESO) — maailman tuotteliaimpaan Maan pinnalta havaintoja tekevään observatorioon. ESO odottaa innolla pääsevänsä toivottamaan Puolan tervetulleeksi jäsenmaakseen seuraavana vuorossa olevan liittymissopimuksen vahvistamisen jälkeen.

22. lokakuuta 2014: ESO:n, Chilessä sijaitsevan La Sillan observatorion HARPS-havaintolaitteella on tehty kaikkien aikojen kattavin toista tähteä kiertävien komeettojen laskenta. Ranskalainen tähtitieteilijäryhmä on tutkinut lähes 500 yksittäistä komeettaa, jotka kiertävät tähteä Beta Pictoris. He ovat havainneet, että ne kuuluvat kahteen erilliseen eksokomeettojen ryhmään: vanhoihin eksokomeettoihin, jotka ovat kiertäneet tähtensä läheltä useita kertoja, sekä nuorempiin eksokomeettoihin, jotka ovat seurausta mahdollisesti hiljattain tapahtuneesta yhden tai useamman suuremman kappaleen hajoamisesta. Uudet tutkimustulokset julkaistaan tiedejulkaisu Naturessa 23. lokakuuta 2014.

15. lokakuuta 2014: Tähtitieteilijät ovat käyttäneet APEX-teleskooppia luodatakseen valtavaa galaksijoukkoa, joka on muodostumassa varhaisessa maailmankaikkeudessa ja paljastaneet, että suuri osa tähtienmuodostuksesta tapahtuu ei vain tomun piilottamana vaan myös epätavanomaisissa paikoissa. Tämä on ensimmäinen kerta, kun tällaisen kohteen tähtienmuodostuksen koko kirjo on ollut mahdollista havaita.

1. lokakuuta 2014: ESO:n, Chilessä sijaitsevan La Sillan observatorion MPG/ESO 2.2-metrin teleskoopin Wide Field Imager -havaintolaite on ottanut tämän kauniin, sinisten tähtien täplittämän kuvan yhdestä runsastähtisimmistä tunnetuista avoimista tähtijoukoista. Kyseessä on Messier 11, joka tunnetaan myös nimillä NGC 6705 ja Villihanhijoukko.

17. syyskuuta 2014: Vuosikymmenten ajan tiedemiehet ovat olettaneet, että galaksien yhteensulautumiset johtavat yleensä elliptisten galaksien muodostumiseen. ALMA:a ja joukkoa muita radioteleskooppeja käyttäneet tutkijat ovat nyt ensimmäistä kertaa havainneet suoria todisteita, että yhteen sulautuvat galaksit muodostavatkin kiekkogalakseja ja että tämä on itse asiassa perin yleistä. Tämä yllättävä tulos saattaa selittää miksi maailmankaikkeudessa on niin paljon Linnunradan kaltaisia spiraaligalakseja.

10. syyskuuta 2014: Tämä ESO:n Paranalin observatoriolla Pohjois-Chilessä sijaitsevan VST-teleskoopin (VLT Survey Telescope) uusi kuva esittää valtavaa kokoelmaa tähtiä, pallomaista tähtijoukkoa Messier 54. Tämä tähtijoukko näyttää hyvin paljon samanlaiselta kuin monet muutkin, mutta sillä on salaisuus. Messier 54 ei kuulu Linnunrataan, vaan se on osa pientä satelliittigalaksia, Jousimiehen kääpiögalaksia. Tämän epätavallisen vanhemmuuden johdosta tähtitieteilijät ovat nyt voineet käyttää VLT-teleskooppi (Very Large Telescope) testatakseen onko myös Linnunradan ulkopuolisissa tähdissä odottamattoman vähäinen määrä alkuainetta litium.

3. syyskuuta 2014: Hämähäkin muotoinen kaasu- ja tomumöykky Lupus 4 peittää tässä uudessa kuvassa taustan tähdet näkyvistä aivan kuten pimeä pilvi kuuttomana yönä. Vaikka Lupus 4:n kaltaisten tomupilvien tiheät materiataskut ovat nyt synkkiä, niissä syntyy uusia tähtiä, jotka puhkeavat myöhemmin säteilevinä eloon. Tämä uusi kuva otettiin ESO:n, Chilessä sijaitsevan La Sillan observatorion MPG/ESO 2.2-metrin teleskoopin Wide Field Imager -havaintolaitteella.

26. elokuuta 2014: ALMA-teleskooppia (Atacama Large Millimetre/submillimetre Array) sekä monia muita Maan pinnalla toimivia ja avaruusteleskooppeja käyttänyt kansainvälinen tähtitieteilijäryhmä on saanut tähän mennessä parhaan kuvan kahden galaksin yhteentörmäyksestä maailmankaikkeuden ollessa vain puolet nykyisestä iästään. He värväsivät apuun galaksin kokoisen suurennuslasin paljastaakseen muutoin näkymättömiä yksityiskohtia. Nämä uudet tutkimukset galaksista H-ATLAS J142935.3-002836 osoittivat, että tämä monimutkainen ja kaukainen kohde näyttää hyvin tunnetulta, paikalliselta galaksien törmäykseltä: Antennigalaksilta.

20. elokuuta 2014: Tämä Chilessä, ESOn La Sillan observatorion Wide Field Imager -havaintolaitteella taltioitu kuva esittää kahta dramaattista tähtienmuodostusaluetta eteläisen taivaan alueella Linnunrataa. Näistä ensimmäistä, vasemmalla, hallitsee 20 000 valovuoden etäisyydellä Linnunradan Kölin-Jousimiehen spiraalihaarassa sijaitseva tähtijoukko NGC 3603. Toinen kohde, oikealla, on kokoelma nimellä NGC 3576 tunnettuja hohtavia kaasupilviä, jotka sijaitsevat puolet lähempänä Maapalloa.

6. elokuuta 2014: Chilessä ESOn Paranalin observatoriolla sijaitseva VST-teleskooppi (VLT Survey Telescope) on ottanut hienostuneen yksityiskohtaisen kuvan galaksista Messier 33. Tämä läheinen spiraaligalaksi on toiseksi lähin suuri galaksi omamme, Linnunradan jälkeen. Se on täynnä kirkkaita tähtijoukkoja sekä kaasu- ja tomupilviä. Uusi kuva on yksi yksityiskohtaisimmista koskaan tästä kohteesta otetuista laajakulmakuvista ja esittää erityisen selvästi monia punaisena hohtavia kaasupilviä galaksin spiraalihaaroissa.

30. heinäkuuta 2014: ALMA-teleskooppia (Atacama Large Millimetre/submillimetre Array) käyttäneet tähtitieteilijät ovat löytäneet hurjan paljon väärään suuntaan suuntautuneet planeettoja muodostavat kaasukiekot kahden nuoren tähden ympärillä HK Tauri -kaksoistähtijärjestelmässä. Nämä uudet ALMA:n havainnot ovat selvin milloinkaan otettu kuva kaksoistähden protoplanetaarisista kiekoista. Uudet tutkimustulokset auttavat myös selittämään miksi niin monilla eksoplaneetoilla, aurinkokunnan planeetoista poiketen, on outo, epäkeskinen tai kallellaan oleva kiertorata. Tulokset ilmestyvät tiedejulkaisu Naturessa 31. heinäkuuta 2014.

23. heinäkuuta 2014: Tässä uudessa, hätkähdyttävässä kuvassa Chilessä sijaitsevalta ESOn La Sillan observatoriolta nuoret tähdet värjöttelevät yhdessä taustan hohtavia kaasupilviä ja tomuväyliä vasten. Nimellä NGC 3293 tunnettu tähtijoukko olisi itse ollut vain kaasu- ja tomupilvi noin kymmenen miljoonaa vuotta sitten, mutta tähtien alkaessa muodostua siitä tuli tässä näkemämme kirkas tähtijoukko. Tämänkaltaiset joukot ovat taivaallisia laboratorioita, joiden avulla tähtitieteilijät voivat oppia lisää siitä kuinka tähdet kehittyvät.

9. heinäkuuta 2014: Tähtitieteilijäryhmä on kyennyt seuraamaan tähtipölyn valmistumista reaaliajassa — supernovaräjähdyksen jälkimainingeissa. He osoittivat ensimmäisinä, että nämä kosmiset tomutehtaat valmistavat tomuhiukkasensa kaksivaiheisessa prosessissa, joka alkaa pian räjähdyksen jälkeen ja jatkuu vuosia sen jälkeen. Tutkimusryhmä käytti ESOn Pohjois-Chilessä sijaitsevaa VLT-teleskooppia (Very Large Telescope) analysoidakseen supernovan SN2010jl valoa sen vähitellen himmentyessä. Uudet tutkimustulokset julkaistaan verkossa tiedejulkaisusarjassa Nature 9. heinäkuuta 2014.

2. heinäkuuta 2014: Nimellä Gum 15 kutsuttu vähän tunnettu kosmisen kaasun ja tomun pilvi on kuumien, nuorten tähtien syntymäpaikka ja koti. Nämä kauniit ja tappavat tähdet muovaavat kotisumunsa ulkonäköä ja siirtyessään aikuisuuteen johtavat ennen pitkää sen kuolemaan.

19. kesäkuuta 2014: Tänään vietettiin peruskiviseremoniaa osoituksena seuraavasta merkittävästä virstanpylväästä matkalla kohti ESOn E-ELT -teleskooppia (European Extremely Large Telescope). Osa 3000 metriä korkeasta Cerro Armazonesin huipusta räjäytettiin ensimmäisenä askeleena kohti vuorenhuipun tasoittamista maailman suurimman optisen/infrapuna-alueen teleskooppia valmisteltaessa.

11. kesäkuuta 2014: ALMA:n (Atacama Large Millimetre/submillimetre Array) havainnot ovat ensimmäisenä suoraan kartoittaneet molekylaarista kaasua ja tomua gammapurkausten (GRB) emogalakseissa. Gammapurkaukset ovat maailmankaikkeuden suurimpia räjähdyksiä. Täysin yllättäen havaittiin odotettua vähemmän kaasua ja vastaavasti paljon enemmän tomua, mikä saa jotkin GRB:t vaikuttamaan "pimeiltä gammapurkauksilta". Tämä tutkimus ilmestyy julkaisusarjassa Nature 12. kesäkuuta 2014 ja on ensimmäinen julkaistu ALMA:n gammapurkauksia käsittelevä tieteellinen tulos. Se osoittaa ALMA:n mahdollisuudet auttaa meitä ymmärtämään paremmin näitä kohteita.

4. kesäkuuta 2014: SPHERE (Spectro-Polarimetric High-contrast Exoplanet REsearch -havaintolaite) on asennettu ESOn VLT-teleskooppiin (Very Large Telescope) Paranalin observatoriolla Chilessä ja sillä on havaittu ensimmäinen valo. Tämä tehokas, uusi eksoplaneettojen löytämiseen ja tutkimiseen tarkoitettu laite käyttää useita kehittyneitä menetelmiä samanaikaisesti. Se tarjoaa dramaattisesti paremman suorituskyvyn kuin aikaisemmat havaintolaitteet ja on tuottanut vaikuttavia näkymiä läheisiä tähtiä kiertäviin tomukiekkoihin ja muihin kohteisiin ensimmäisten toimintapäiviensä aikana. SPHERE:n suunnitteli ja rakensi usean eurooppalaisen instituutin konsortio, jota johti ranskalainen Institut de Planétologie et d'Astrophysique de Grenoble yhteistyössä ESOn kanssa. Sen odotetaan mullistavan eksoplaneettojen ja tähtiä ympäröivien kiekkojen yksityiskohtaisen tutkimuksen.

21. toukokuuta 2014: Tämä värikäs uusi kuva Chilessä sijaitsevalta ESOn La Sillan observatorion MPG/ESO 2.2-metrin teleskoopilta esittää tähtijoukkoa NGC 3590. Nämä tähdet loistavat kirkkaasti tummien tomuläiskien ja hohtavan kaasun runsasväristen pilvien dramaattista taustaa vasten. Tämä pieni tähtien kokoelma tarjoaa tähtitieteilijöille vihjeitä siitä kuinka nämä tähdet muodostuivat ja kehittyivät sekä oman galaksimme spiraalihaarojen rakenteesta.

14. toukokuuta 2014: Magnetarit ovat omituisia ylitiheitä supernovaräjähdysten jäänteitä. Ne ovat maailmankaikkeuden voimakkaimpia tunnettuja magneetteja — miljoonia kertoja tehokkaampia kuin vahvimmat Maapallon magneetit. ESOn VLT-teleskooppia (Very Large Telescope) käyttänyt eurooppalainen tähtitieteilijäryhmä olettaa nyt ensimmäistä kertaa löytäneensä magnetarin kumppanitähden. Tämä löytö auttaa selittämään kuinka magnetarit muodostuvat — 35 vuoden taakse ulottuva arvoitus — ja miksi tämä nimenomainen tähti ei romahtanut mustaksi aukoksi, kuten tähtitietelijät olisivat olettaneet.

30. huhtikuuta 2014: ESOn VLT-teleskoopilla (Very Large Telescope) tehdyt havainnot ovat ensimmäistä kertaa määrittäneet eksoplaneetan pyörähdysnopeuden. Planeetan Beta Pictoris b vuorokauden pituudeksi on todettu vain kahdeksan tuntia. Tämä on paljon vähemmän kuin millään Aurinkokunnan planeetalla. Planeetan päiväntasaaja kiertää nopeudella, joka on lähes 100 000 kilometriä tunnissa. Tämä uusi tulos ulottaa Aurinkokunnassa havaitun massan ja pyörähdysnopeuden välisen suhteen eksoplaneettoihin. Samanlaisten tekniikkojen avulla tähtitieteilijät voivat tulevaisuudessa kartoittaa eksoplaneettoja yksityiskohtaisesti E-ELT -teleskoopilla (European Extremely Large Telescope).