Lehdistötiedote
Paljaaksi riisuttuja spiraaligalakseja
27. lokakuuta 2010
Kuusi vaikuttavaa spiraaligalaksia näyttäytyy kirkkaassa uudessa valossa kuvissa, jotka on otettu ESO:n VLT-teleskoopilla, Paranalin observatoriossa, Chilessä. Kuviin on taltioitu galaksien infrapunasäteilyä, käyttäen vaikuttavan tehokasta HAWK-I -kameraa, ja ne auttavat tähtitieteilijöitä ymmärtämään kuinka galaksien näyttävät spiraalimuodot syntyvät ja kehittyvät.
HAWK-I [1] on yksi ESO:n VLT-teleskoopin uusimmista ja tehokkaimmista kameroista. Se on herkkä infrapunavalolle, minkä seurauksena se näkee lähes kaiken galaksien spiraalihaaroissa olevan, havaintoja haittaavan pölyn läpi. Verrattuna aikaisempaan, yhä paljon käytettyyn VLT:n ISAAC-infrapunakameraan, HAWK-I:ssa on kuusitoista kertaa enemmän pikseleitä, jotka kattavat paljon suuremman alan taivasta kerralla ja, käyttäen uudempaa teknologiaa, se on sitä paljon herkempi heikolle infrapunasäteilylle [2]. Koska HAWK-I voi tutkia galakseja, joista on riisuttu häiritsevät pölyn ja hohtavan kaasun vaikutukset, se on ihanteellinen tutkittaessa vanhempia tähtiä, jotka valtavan suurina määrinä muodostavat galaksien spiraalihaarat.
Tässä mainitut kuusi galaksia ovat osa ESO:n Preben Grosbølin johtamaa spiraalirakenteiden tutkimusta. Nämä havainnot tehtiin, jotta ymmärrettäisiin millä monimutkaisilla ja hienovaraisilla tavoilla näiden järjestelmien tähdet muodostavat havaittujen kaltaisia, täydellisiä spiraalikuvioita.
Ensimmäinen kuva esittää kahden valtavan spiraalihaaran hallitsemaa galaksia NGC 5247, joka on 60-70 miljoonan valovuoden etäisyydellä Maasta. Galaksi näyttäytyy päältä katsottuna tarjoten siten erinomaisen näkymän sen kierteiseen rengasrakenteeseen. Se sijaitsee eläinratatasossa Neitsyen tähtikuviossa.
Toisen kuvan galaksi on Messier 100, eli NGC 4321, joka löydettiin 1700-luvulla. Se on malliesimerkki hyvin selväpiirteisin ja näyttävin spiraalihaaroin varustetusta spiraaligalaksista. Noin 55 miljoonan valovuoden etäisyydellä Maasta sijaitseva Messier 100 on osa Virgon galaksijoukkoa, Bereniken hiusten tähtikuviossa, joka on saanut nimensä muinaisen Egyptin kuningatar Berenike II:lta.
Kolmas kuva esittää spiraaligalaksia NGC 1300, jonka spiraalihaarat alkavat erityisen näyttävän keskussauvarakenteen päistä. Sitä pidetään sauvaspiraaligalaksien prototyyppinä ja se sijaitsee 65 miljoonan valovuoden etäisyydellä Maasta, Eridanuksen tähdistössä.
Neljännen kuvan spiraaligalaksi, NGC 4030, sijaitsee 75 miljoonan valovuoden etäisyydellä Maasta, Neitsyen tähdistössä. Vuonna 2007 Takao Doi, Japanilainen astronautti ja tähtiharrastaja, löysi tästä galaksista supernovan - hetken lähes galaksin kirkkaudella loistavan tähden räjähdyksen.
Viides kuva esittää spiraaligalaksia NGC 2997, noin 30 miljoonan valovuoden etäisyydellä Maasta Ilmapumpun tähtikuviossa. NGC 2997 on samannimisen galaksiryhmän kirkkain galaksi ja sijaitsee galaksien Paikallisessa superjoukossa. Oma Paikallinen galaksiryhmämme, johon Linnunrata kuuluu, on myös osa Paikallista superjoukkoa.
Viimeisenä, muttei vähäisimpänä, NGC 1232 on kaunis galaksi jokseenkin 65 miljoonan valovuoden etäisyydellä Maasta Eridanuksen tähdistössä. Tämä galaksi on välimuotospiraaligalaksi - jossakin sauvattoman ja sauvaspiraaligalaksin välissä. Näkyvällä valolla otettu kuva tästä galaksista ja sen pienestä seuralaisgalaksista NGC 1232A oli yksi ensimmäisiä koskaan VLT-teleskoopilla otettuja kuvia (eso9845). HAWK-I on nyt palannut galaksiin NGC 1232 näyttääkseen sen erilaisessa valossa, lähi-infrapunaisen aallonpituuksilla.
Kuten tämä galaksien kuvagalleria selvästi osoittaa, HAWK-I mahdollistaa näiden kuuden kirkkaan galaksin spiraalirakenteiden havainnoinnin erittäin hienolla tarkkuudella ja selkeydellä, joka on mahdollista vain infrapuna-aallonpituuksien havainnoilla.
Lisähuomiot
[1] HAWK-I on lyhenne laitteen englanninkielisestä nimestä High-Acuity Wide-field K-band Imager. Kameran teknisiä tietoja löytyy aikaisemmasta englanninkielisestä lehdistötiedotteesta (eso0736).
[2] Lisätietoja VLT-teleskoopin havaintolaitteista löytyy osoitteesta: http://www.eso.org/public/teles-instr/vlt/vlt-instr.html
Lisätietoa
ESO, Euroopan eteläinen observatorio, on Euroopan johtava hallitustenvälinen tähtitieteen organisaatio ja maailman tieteellisesti tuotteliain tähtitieteellinen observatorio. ESO:lla on 14 jäsenmaata: Alankomaat, Belgia, Espanja, Iso-Britannia, Italia, Itävalta, Portugali, Ranska, Ruotsi, Saksa, Suomi, Sveitsi, Tanska ja Tšekin tasavalta. ESO toteuttaa kunnianhimoista ohjelmaa, joka keskittyy tehokkaiden maanpäällisten havaintovälineiden suunnitteluun, rakentamiseen ja käyttöön. Välineiden avulla tähtitieteilijät voivat tehdä merkittäviä tieteellisiä löytöjä. ESO:lla on myös johtava asema tähtitieteen tutkimuksen kansainvälisen yhteistyön edistämisessä ja organisoinnissa. ESO:lla on Chilessä kolme ainutlaatuista huippuluokan observatoriota: La Silla, Paranal ja Chajnantor. ESO:lla on Paranalilla Very Large Telescope (VLT), maailman kehittynein näkyvää valoa havainnoiva tähtitieteellinen observatorio, sekä VISTA, maailman suurin kartoitusteleskooppi. ESO on maailman suurimman tähtitieteellisen projektin, vallankumouksellisen ALMA-teleskoopin eurooppalainen yhteistyökumppani. Parhaillaan ESO suunnittelee 42-metristä optisen/lähi-infrapuna-alueen European Extremely Large -teleskooppia (E-ELT) josta tulee “maailman suurin tähtitaivasta havainnoiva silmä”.
Yhteystiedot
Richard Hook
ESO, La Silla, Paranal, E-ELT and Survey telescopes Public Information Officer
Garching, Germany
Puh.: +49 89 3200 6655
Matkapuhelin: +49 151 1537 3591
Sähköposti: rhook@eso.org
Pasi Nurmi (Lehdistön yhteyshenkilö Suomi)
ESO Science Outreach Network
ja University of Turku
Turku, Finland
Puh.: +358 29 4504 358
Sähköposti: eson-finland@eso.org
Tiedotteesta
Kuvat
Englanniksi
Englanniksi