Advanced press release search

12. toukokuuta 2022: Tänään, samanaikaisissa lehdistötilaisuuksissa ympäri maailmaa, myös Euroopan eteläisen observatorion (ESO) päämajassa Saksassa, on julkistettu mullistava uusi tulos. Tähtitieteilijät paljastivat ensimmäisen kuvan galaksimme ytimessä olevasta mustasta aukosta. Tämä tulos antaa ylivoimaista näyttöä siitä, että kohde todellakin on musta aukko. Tulos antaa arvokkaita vihjeitä näiden jättiläisten toiminnasta, joiden uskotaan löytyvän useimpien galaksien keskeltä. Kuvan on tuottanut Event Horizon Telescope (EHT) Collaboration -tutkimusryhmä käyttämällä maailmanlaajuisen radioteleskooppiverkoston tekemiä havaintoja.

4. tammikuuta 2022:

24. maaliskuuta 2021: Event Horizon Telescope (EHT)-yhteistyöverkosto, joka otti ensimmäisen mustan aukon kuvan, on tänään kertonut saaneensa aivan uuden näkymän tähän Messier 87 (M87)-galaksin keskipisteessä sijaitsevaan massiiviseen kohteeseen. He ovat pystyneet näkemään miltä kohde näyttää polarisoituneessa valossa. Tämä on ensimmäinen kerta, kun tähtitieteilijät ovat pystyneet mittaamaan tätä magneettikenttien sormenjälkeä, eli polarisaatiota, näin läheltä mustan aukon reunaa. Havainnot auttavat tutkijoita ymmärtämään, miten 55 miljoonan valovuoden päässä sijaitseva M87-galaksi muodostaa ytimestään lähtevät valtavat hyvin voimakkaat suihkut.

10. huhtikuuta 2019: Tapahtumahorisontti-teleskooppi (Event Horizon Telescope eli EHT) on kahdeksan maanpäälisen radioteleskoopin muodostama verkosto, mikä levittäytyy koko maapallolle ja toimii saumattomassa yhteistyössä. Se suunniteltiin mustan aukon suoraa kuvantamista varten. Tänään pidetyssä maailmanlaajuisesti koordinoidussa lehdistötilaisuudessa EHT:n tutkijat paljastivat, että he ovat ensimmäistä kertaa onnistuneet kuvaamaan supermassiivisen mustan aukon ja sen varjon.

25. huhtikuuta 2018: ALMA- ja APEX-teleskoopit ovat kurkistaneet syvälle avaruuteen — aikaan, jolloin maailmankaikkeus oli kymmenesosan nykyisestä iästään — ja todistaneet suunnattomien kosmisten kasaumien alkuja: nuorten tähtiryöppygalaksien lähestyviä törmäyksiä. Tähtitieteilijät olettivat, että näitä tapahtui noin kolme miljardia vuotta alkuräjähdyksen jälkeen, joten he olivat yllättyneitä, kun uudet havainnot paljastivat niitä tapahtuvan, kun maailmankaikkeus oli vain puolet tuosta iästä! Näiden muinaisten galaksijärjestelmien ajatellaan koostavan tunnetun maailmankaikkeuden massiivisimpia rakenteita: galaksijoukkoja.

24. helmikuuta 2016: ATLASGAL-kartoituksen (APEX Telescope Large Area Survey of the Galaxy) valmistumisen kunniaksi on julkaistu vaikuttava uusi kuva Linnunradasta. Chilessä sijaitseva APEX-teleskooppi on kartoittanut Linnunradan tason koko eteläisellä pallonpuoliskolla näkyvän alueen kautta aikojen ensimmäistä kertaa alimillimetriaallonpituuksilla — infrapunavalon ja radioaaltojen välissä — ja hiljattain avaruudessa tehtyjä kartoituksia yksityiskohtaisemmin. Uraauurtavan 12-metrisen APEX-teleskoopin avulla tähtitieteilijät voivat tutkia kylmää maailmankaikkeutta: vain muutaman kymmenen asteen päässä absoluuttisesta nollapisteestä olevaa kaasua ja tomua.

4. marraskuuta 2015: Chilen Andeilla 5000 metrin korkeudessa merenpinnasta sijaitsevaan 12-metriseen APEX-teleskooppiin (Atacama Pathfinder Experiment) kiinnitetty uusi havaintolaite avaa ennen tutkimattomia ikkunoita maailmankaikkeuteen. SEPIA (Swedish–ESO PI receiver for APEX) havaitsee veden ja muiden molekyylien heikkoja signaaleja Linnunradasta, muista lähigalakseista ja varhaisesta maailmankaikkeudesta.

23. maaliskuuta 2015: APEX:lla ja muilla teleskoopeilla tehdyt uudet havainnot paljastavat, että eurooppalaisten tähtitieteilijöiden vuonna 1670 havaitsema taivaalle ilmestynyt tähti ei ollut nova, vaan paljon harvinaisempi ja erityisen raju tähtien törmäys. Se oli riittävän näyttävä näkyäkseen paljaalla silmällä sen ensimmäisen kirkastumisen aikana, mutta sen jälkeensä jättämät jäämät olivat niin himmeitä, että tarvittiin hyvin huolellinen analyysi alimillimetritieleskooppeja käyttäen ennen kuin arvoitus saatettiin vihdoin selvittää yli 340 vuotta myöhemmin. Tulokset ilmestyvät tiedejulkaisusarjan Nature verkkosivuilla 23. maaliskuuta 2015.

15. lokakuuta 2014: Tähtitieteilijät ovat käyttäneet APEX-teleskooppia luodatakseen valtavaa galaksijoukkoa, joka on muodostumassa varhaisessa maailmankaikkeudessa ja paljastaneet, että suuri osa tähtienmuodostuksesta tapahtuu ei vain tomun piilottamana vaan myös epätavanomaisissa paikoissa. Tämä on ensimmäinen kerta, kun tällaisen kohteen tähtienmuodostuksen koko kirjo on ollut mahdollista havaita.

26. elokuuta 2014: ALMA-teleskooppia (Atacama Large Millimetre/submillimetre Array) sekä monia muita Maan pinnalla toimivia ja avaruusteleskooppeja käyttänyt kansainvälinen tähtitieteilijäryhmä on saanut tähän mennessä parhaan kuvan kahden galaksin yhteentörmäyksestä maailmankaikkeuden ollessa vain puolet nykyisestä iästään. He värväsivät apuun galaksin kokoisen suurennuslasin paljastaakseen muutoin näkymättömiä yksityiskohtia. Nämä uudet tutkimukset galaksista H-ATLAS J142935.3-002836 osoittivat, että tämä monimutkainen ja kaukainen kohde näyttää hyvin tunnetulta, paikalliselta galaksien törmäykseltä: Antennigalaksilta.

25. syyskuuta 2013: APEX-teleskooppiin (Atacama Pathfinder Experiment) on onnistuneesti asennettu uusi havaintolaite, jonka nimi on ArTeMiS. APEX on korkealla Atacaman autiomaassa sijaitseva halkaisijaltaan 12-metrinen teleskooppi, joka havaitsee millimetri- ja alimillimetriaallonpituuksia sähkömagneettisen spektrin infrapunavalon ja radioaaltojen välillä. Se on arvokas työkalu kauemmas maailmankaikkeuteen katsoville tähtitieteilijöille. Uusi kamera on jo tuottanut vaikuttavan yksityiskohtaisen kuvan Kissankäpäläsumusta.

15. toukokuuta 2013: Tämä dramaattinen, uusi kuva Orionin tähdistön kosmisista pilvistä paljastaa taivaalliselta tulinauhalta näyttävän kohteen. Tämä oranssi hohde edustaa kylmän tähtienvälisen tomun hiukkasista tulevaa himmeää valoa, ihmissilmälle näkymättömillä pitkillä aallonpituuksilla. Sen havaitsi ESO:n hallinnoima APEX-teleskooppi (Atacama Pathfinder Experiment).

23. tammikuuta 2013: Chilessä sijaitsevan APEX-teleskoopin (Atacama Pathfinder Experiment) uusi kuva esittää kaunista näkymää kosmisen tomun pilvistä Orionin suunnassa. Näiden tiheiden tähtienvälisten pilvien näyttäytyessä näkyvän valon havainnoissa pimeinä ja toistensa peittäminä APEX:in LABOCA-kamera havaitsee tomun lämmöstä lähtevän hehkun ja paljastaa uusia tähtiä muodostavat piilopaikat. Yksi näistä pimeistä pilvistä ei kuitenkaan ole miltä näyttää.

18. heinäkuuta 2012: Kansainvälinen tähtitieteilijäryhmä on havainnut kaukaisen kvasaarin ydintä ennennäkemättömällä tarkkuudella — kaksi miljoonaa kertaa ihmissilmää paremmalla tarkkuudella. Yhdistämällä ensimmäistä kertaa APEX-teleskooppi (Atacama Pathfinder Experiment) [1] kahteen muuhun eri mantereilla olevaan teleskooppiin saatiin tehtyä havaintoja, jotka ovat ratkaiseva askel kohti dramaattista tieteellistä tavoitetta, jota kutsutaan tapahtumahorisonttiteleskooppiprojektiksi [2] eli omamme ja muiden galaksien keskustoissa olevien supermassiivisten mustien aukkojen valokuvaamista.

2. toukokuuta 2012: Uudessa kuvassa heijastussumu Messier 78:aa ympäröivästä alueesta, joka sijaitsee aivan Orionin vyön pohjoispuolella, kosmiset pölypilvet pujottelevat sumun läpi kuin helminauha. Havainnot, jotka tehtiin APEX (Atacama Pathfinder Experiment) -teleskoopilla [1] hyödynsivät tähtienvälisten pölyhiukkasten lämpösäteilyä paljastaakseen tähtitieteilijöille uusien tähtien syntyalueet.

15. helmikuuta 2012: Chilessä sijaitsevan APEX (Atacama Pathfinder Experiment) -teleskoopin uusi kuva esittää kosmisen pölyn yli kymmenen valovuoden mittaisia kiemuroisia rihmoja. Vast'ikään syntyneet tähdet ovat siinä piilossa ja tiheät kaasupilvet ovat romahtamaisillaan muodostaakseen uusia tähtiä. Se on yksi meitä lähimpiä tähtienmuodostusalueita. Kosmiset tomuhiukkaset ovat niin kylmiä, että vaaditaan tässä käytetyllä APEX:in LABOCA-kameralla otettujen kaltaisia millimetriaallonpituusalueen havaintoja niiden himmeän hohteen havaitsemiseksi.

25. tammikuuta 2012: Tähtitieteilijäryhmä on löytänyt tähän mennessä vahvimman linkin varhaisen maailmankaikkeuden voimakkaimpien tähtienmuodostusryöppyjen ja tämän päivän massiivisimpien galaksien välillä käyttäen APEX-teleskooppia. Varhaisen maailmankaikkeuden dramaattista tähtienmuodostusta pursuavien galaksien uusien tähtien muodostus pysähtyi keskenkaiken, jättäen ne nykyään massiivisiksi - mutta passiivisiksi - ikääntyvien tähtien täyttämiksi galakseiksi. Tähtitieteilijöillä on myös todennäköinen syyllinen tähtienmuodostuksen äkilliseen loppumiseen: supermassiivisten mustien aukkojen ilmaantuminen.

16. marraskuuta 2011: Alimillimetrialueen aallonpituuksia havainnoivalla APEX-teleskoopilla Kölin sumusta paljastui kylmiä pilviä, joissa muodostuu uusia tähtiä. Tämä väkivaltaisen tähtienmuodostumisen alue toimii Linnunradan massiivisimpien tähtien syntysijana ja tarjoaa ainutlaatuisen näkymän nuorten tähtien ja niiden kehtoina toimivien molekyylipilvien väliseen vuorovaikutukseen.

6. heinäkuuta 2011: Vetyperoksidimolekyylejä on löydetty ensimmäistä kertaa tähtienvälisestä avaruudesta. Löytö antaa osviittaa kahden elämälle välttämättömän molekyylin kemiallisesta yhteydestä: veden ja hapen. Maapallolla vetyperoksidilla on avainrooli ilmakehän veden ja otsonin kemiassa. Se on myös tunnettu desinfiointi- ja hiustenvaalennusaine. Nyt tähtitieteilijät ovat löytäneet sitä avaruudesta käyttämällä ESO:n hallinnoimaa APEX-teleskooppia Chilessä.

21. maaliskuuta 2010: Tähtitieteilijät ovat tehneet ensimmäistä kertaa suoria mittauksia hyvin kaukaisessa galaksissa sijaitsevan tähtien syntyalueen koosta ja kirkkaudesta. Mittausten alkusysäyksenä oli APEX-teleskoopin avulla tehty onnekas havainto. Kyseinen galaksi sijaitsee niin etäällä ja sen valo matkaa meille saakka niin kauan, että näemme sen sellaisena kuin se oli 10 miljardia vuotta sitten. Kosminen gravitaatiolinssi suurentaa galaksia siten, että näemme siitä lähikuvan, joka ei muilla keinoin olisi mahdollinen. Tämä onnekas sattuma paljastaa galaksien tähtien rajun syntyprosessin universumin varhaisvaiheessa. Tähtien syntyalueet muodostuivat silloin sata kertaa nopeammin kuin nuoremmissa galakseissa. Tutkimustulokset julkaistaan tänään verkossa ilmestyvässä Nature-lehdessä.