Viikon kuva

8. helmikuuta 2021: John Herschelin vuonna 1836 löytämä NGC 6902 on kaunis spiraaligalaksi, joka sijaitsee yli 130 miljoonan valovuoden päässä Jousimiehen (Sagittarius) tähdistössä. Tämä kuva on otettu MUSE:lla (Multi Unit Spectroscopic Explorer), joka on liitetty yhteen neljästä 8,2-metrisestä teleskoopista, jotka muodostavat VLT:n. Kuva esittelee galaksin ainutlaatuisesta näkökulmasta. Kuva on zoomaus kohti galaksin keskustaa, jossa näkyy ydintä ympäröivä rengas, ja siinä oleva voimakkaan tähtien synnyn aikaansaama oranssi hehku. Tämän renkaan sisällä on heikko ja pieni tähtisauva, joka näkyy sinisenä. Tutkijat havaitsivat, että sen sisällä olevat tähdet ovat jakautuneet eri tavalla iästä riippuen. Nuoremmat tähdet ovat asettuneet sauvan suuntaisesti ja vanhemmat tähdet ovat hajaantuneet enemmän. Tämä nuorten ja vanhojen tähtien sijoittuminen NGC 6902:n keskisauvassa vahvistavat vuosia aiemmin tehdyt ennustukset, joita simulaatioista ja malleista on saatu. Tämä on ensimmäinen kerta, kun nämä galaksien rakenteiden ennustukset vahvistettiin havaintojen avulla ja siinä merkittävässä roolissa oli MUSE-instrumentin uskomaton spatiaalinen resoluutio.

1. helmikuuta 2021: Tämän kauniin eteläisen tähtitaivaan valokuvan on ottanut ESO:n valokuvalähettiläs Petr Horálek ESO:n Paranal observatoriolla Chilessä. Petr ei ollut paikalla kuitenkaan yksin. Kuvan vasemmassa alareunassa VLT:n interferometrin (Very Large Telescope Interferometer,VLTI) apukaukoputken vieressä ovat tähtivalokuvaajat Yuri Beletsky ja Babak Tafreshi, jotka molemmat ovat ESO:n valokuvalähettiläitä. Kaksikko seisoo erilaisten upeiden tähtitaivaan kohteiden alla. Linnunradan kirkas, näkymää hallitseva vyö kulkee koko taivaan poikki. Kuvan yläosassa näkyy punaisena hohtava Gum-sumu (Gum 12). Linnunradan seuralaisgalaksi Suuri Magellanin pilvi on erityisen kirkas kohde kuvan keskustasta hieman oikealle aivan Canopuksen alapuolella. Se on kuvan ja Carina-tähdistön kirkkain tähti. Kuvan alareunassa näkyy kaunis vihertävä ja punertava hohto, joka näyttää nousevan horisontista ylöspäin. Ilmiö tunnetaan nimellä ilmahehku, joka koostuu heikosta ilmakehän lähettämästä valosta. Ilmahehku estää yötaivaan täydellisen pimenemisen, ja siitä kerrotaan yksityiskohtaisesti ESOcast 78:ssa.

25. tammikuuta 2021: Tämän Viikon kuvassa Chilen Atacaman autiomaassa sijaitsevaan ESO:n La Sillan observatorioon johtava tie näyttää kaartuvan vuoren ympäri ja törmäävän Linnunradan vyöhön. Pienet keltaiset polttimot valaisevat tietä tasaisin välimatkoin. Ajovalojen käyttö on näillä teillä kiellettyä hämärän ja aamunkoiton välillä, sillä himmeätkin valot voivat merkittävästi häiritä kaukoputkihavaintoja. Tällä paikkalla saadaan nauttia maailman pimeimmästä yötaivaasta. Pimeys, korkea sijaintipaikka ja siitä johtuva kuiva ilma tekevät La Sillasta poikkeuksellisen paikan tähtitieteen tutkimukselle. Kuvan etualalla tanskalainen 1,54-metrinen kaukoputki tekee öisiä havaintojaan. Sen instrumentit ovat antaneet tähtitieteilijöille mahdollisuuden nähdä useita asioita ensimmäistä kertaa. Esimerkiksi vuonna 2005 tähtitieteilijät havaitsivat lyhyiden gammasädepurkausten jälkihehkut ja osoittivat, että purkaukset johtuvat todennäköisesti kahden neutronitähden dramaattisesta törmäyksestä. Vuonna 2006 kaukoputki oli osa maailmanlaajuista teleskooppiverkostoa, joka löysi eksoplaneetan, joka oli massaltaan vain viisi kertaa Maata suurempi. Observatorion yläpuolella näkyvällä taivaalla on useita mielenkiintoisia kohteita. Vasemmalla, lähes teleskoopin takana piilossa, on komeetta 252P/LINEAR:in heikko vihreä hehku ja yläpuolella Skorpionin häntä kaartuu Linnunradan hehkuvaan loistoon pitäen ...

18. tammikuuta 2021: Kaukana sivilisaatiosta, syvällä Chilen Atacaman autiomaan karussa vuoristoisessa maisemassa näkyy neljä modernin tähtitieteen tukipilaria: ESO:n Very Large Telescope kaukoputken Yksikköteleskooppien (UT) valtavat ja kulmikkaat kupolit. Auringon heikko oranssi hehku kurkistaa horisontin yläpuolelta, mutta se näyttää hyvin vaatimattomalta yläpuolella levittäytyvän tähtitaivaan rinnalla. Satoja miljardeja tähtiä sisältävän Linnunradan laaja kaari ulottuu koko maiseman yli koskettaen reunoiltaan horisonttia. Kotigalaksimme kirjava yleisilme johtuu valtavista tähtienvälisistä pölypilvistä, jotka peittävät niiden takana olevien tähtien valon. Kirkkaat tähdet, tähtitaivaan eri kohteet ja muut kosmisen naapurustomme ilmiöt roikkuvat kuin lyhdyt Chilen taivaalla. Kaiken taustalla on eteerinen punainen ja vihreä ilmahehku. Jokainen UT-kaukoputki voi tehdä yksittäinkin upeita havaintoja maailmankaikkeudesta kotipaikallaan ESO:n Paranalin Observatoriossa, mutta kaikki neljä kaukoputkea voivat toimia myös yhdessä ja tarkkailla kosmosta kvartettina. Tällä kokonaisuudella saadaan tehtyä kaukoputki, jonka peilin halkaisija on jopa 130 metriä.

11. tammikuuta 2021: Tämä kuva kaukaisesta spiraaligalaksista NGC 1097:stä on oppikirjaesimerkki galaksin keskustaa ympäröivästä uusia tähtiä synnyttävästä renkaasta. Kuva on otettu ESO:n Very Large Telescope (VLT) kaukoputken MUSE-instrumentilla. Kohde sijaitsee 45 miljoonan valovuoden päässä Maasta, Sulatusuunin (Fornax) tähdistössä, ja se sijaitsee galaksinsa keskipisteessä. Rengas on halkaisijaltaan vain 5000 valovuotta, ja se on kooltaan hyvin pieni verrattuna itse galaksiin, joka ulottuu kymmeniätuhansia valovuosia sen keskustaa pidemmälle. Tässä MUSE:n kuvassa näkyvät tummat alueet ovat galaksista (tai mahdollisesti seuralaisgalaksista) peräisin olevaa pölyä, kaasua ja muuta ainetta, jota virtaa sen keskellä olevaan supermassiiviseen mustaan aukkoon. Tämä prosessi kuumentaa sitä ympäröivän aineen ja muodostaa kertymäkiekon mustan aukon ympärille lähettäen valtavia määriä energiaa ympäröivään avaruuteen. Lähellä oleva pöly kuumenee ja supermassiivisen mustan aukon ympärillä tähtien muodostuminen kiihtyy muodostaen kuvassa vaaleanpunaisissa ja violettisävyissä näkyvän tähtiä synnyttävän keskusrenkaan. MUSE tulee sanoista Multi Unit Spectroscopic Explorer, ja se on kiinnitetty Yepuniin, joka on yksi neljästä 8,2-metrin kaukoputkesta, jotka muodostavat ESO:n Paranal observatorion ...

4. tammikuuta 2021: ESO:n Very Large Telescope (VLT) on yksi maailman kehittyneimmistä optisen- ja infrapuna-alueen observatorioista. Tämä loistava tähtitieteen etsivä koostuu neljästä yksittäisestä Yksikköteleskoopista, jotka näkyvät kuvassa suurina lieriömäisinä kupoleina. Näistä jokaisessa on halkaisijaltaan 8,2 metrin kokoinen pääpeili. Observatorioon kuuluu myös neljä halkaisijaltaan 1,8-metristä aputeleskooppia. Nämä ovat kuvassa olevat verraten pienet valkoiset pyöreät kupolit, jotka sijaitsevat Yksikköteleskooppien vasemmalla puolella. VLT on ollut mukana useissa uraauurtavissa havainnoissa ja löydöissä. Se on muun muassa ottanut ensimmäisen eksoplaneetan kuvan ja havainnut gravitaatioaaltolähteen näkyvää vastinetta. Tässä kuvassa teleskoopit ovat lepotilassa, jossa niiden kupolien silmäluomet ovat tiukasti kiinni, kun ne nukkuvat ESO:n Paranalin observatoriolla Chilessä. Yöllä ne kuitenkin heräävät tarkkailemaan maailmankaikkeutta ja tekemään mitä upeampia löytöjä.

28. joulukuuta 2020: Maailmankaikkeuden ihmeet ovat herättäneet kunnioitusta aikojen alusta lähtien. Tuhansia vuosia sitten muinaiset sivilisaatiot havaitsivat taivaan kohteita vuodenaikojen ja ajan kulun seuraamiseksi, myyttien ja tarinoiden inspiraatioksi ja ympärillään olevan maailman ymmärtämiseksi. Nykyajan tähtitaivaan tarkkailijoita yötaivaan kauneus ja mysteerit kiehtovat aivan samalla tavalla. Olemme kääntäneet kameroidemme linssit taivasta kohti jo ensimmäisten valokuvaustapojen syntymisestä lähtien, ja samalla toivoen, että saamme kaapattua lukemattomien valopilkkujen täplittämän pimeän taivaan spektaakkelin. Kuitenkin vasta 1850 ensimmäinen tähti saatiin tallennettua kameralle. Seuraavina vuosikymmeninä kameralaitteistot kehittyivät yhä monimutkaisemmiksi, ja kuvat taivaan kohteista ja ilmiöistä, mitkä on saatu aikaiseksi koko sähkömagneettisen spektrin alueelta, ovat sittemmin nousseet modernin tähtitieteen kulmakiveksi. Tämä kaunis valokuva Linnunradan hohtavasta kaaresta kristallipallon läpi nähtynä, missä miljardit tähdet loistavat kaasuun ja pölyyn kietoutuneina, antaa kiehtovan näkymän omaan kotigalaksiimme. Kuvan otti ESO:n valokuvalähettiläs Juan Carlos Muñoz-Mateos, joka toivoo ”auttavansa muita kokemaan, millaista on katsoa yötaivasta yhdestä Maan pimeimmistä ja karuimmista paikoista”, viitaten Atacaman aavikkoon, joka on ESO:n Paranal observatorion ...

21. joulukuuta 2020: Poikkeuksellisen vuoden 2020 lähestyessä loppuaan lähetämme sinulle ja koko perheelle parhaat tervehdyksemme! Tämä vuosi on epäilemättä ollut monille haastava, ja täällä ESO:ssa olemme työskennelleet kovasti sopeutuaksemme näihin odottamattomiin aikoihin. Muutaman kuukauden tauon jälkeen olemme käynnistäneet uudelleen rajoitetut tieteelliset operaatiot Chilen observatorioissamme tiukkojen turvatoimien mukaisesti. Kun kaukoputket ja instrumentit jatkavat yötaivaasta tehtäviä havaintojaan, saamme lisää tietoa maailmankaikkeuden ihmeistä ja odotamme innolla, että voimme jakaa näitä kiehtovia tähtitieteellisiä löytöjä teidän kanssanne. Toivomme koko Euroopan eteläisen observatorion henkilökunnan puolesta, että teillä on erittäin turvallinen loppuvuosi ja pystytte terveinä, sekä saatte aloitettua vuoden 2021 hienosti!

14. joulukuuta 2020: Tässä viikon kuvassa Atacama Large Millimeter/submillimeter Array eli ALMA:n muodostamien radioteleskooppien joukossa hehkuu aavemainen elävä vihreä valo. ESO on yksi ALMA:n kumppaneista. ALMA sijaitsee korkealla eristyksissä Chajnantorin tasangolla Chilen Atacaman autiomaassa. Se vaikuttaisi olevan täydellinen paikka ystävällisten avaruusolentojen huomaamattomalle laskeutumiselle ja yhteydenotolle. Jokin paljon arkisempi on kuitenkin tämän oudon vihreän valohehkun takana. Valo tulee merkkivaloista, jotka näyttävät onko henkilökunnan turvallista lähestyä antenneja vai ei. Kuvassa oleva vihreä valo osoittaa, että niitä on turvallista lähestyä. Antennien yläpuolella on kuitenkin näkyvissä toisenlainen maailma. Kuvan vasemmassa yläkulmassa, kirkkaalla Chilen taivaalla voi nähdä kaksi kirkasta tähteä vierekkäin Linnunradan tason sisällä. Näitä tähtiä kutsutaan usein osoittajatähdiksi, koska ne näyttävät suunnan kohti Etelän ristin (Crux) kirkasta tähtikuvuiota osoittaen siitä hieman sivuun. Etelän ristiä lähimpänä on Beeta Kentauri, joka sijaitsee noin 400 valovuoden päässä. Siitä hieman kauempana oleva tähti on Alfa Kentauri, joka on Aurinkoa lähin tähtijärjestelmä vain 4,37 valovuoden etäisyydellä. Tässä järjestelmässä on myös Proxima Kentauri, ...

7. joulukuuta 2020: Tämän valokuvan on ottanut ESO:n valokuvalähettiläs Petr Horálek. Siinä on näkymä ESO:n Chilen Paranalin observatoriolta lännen suuntaan. Kirkas kohde kuvan keskellä on Kuu. Sen vasemmassa yläkulmassa on rengasplaneetta Saturnus, ja kivinen Merkurius on Kuusta katsottuna vasemmassa alakulmassa. Saturnus ja Merkurius voi olla vaikea nähdä yhdessä paljaalla silmällä joiltakin leveysasteilta, mutta tämä henkeäsalpaava kuva esittelee ne kauniisti suhteellisen kirkkaasta Kuun valosta huolimatta. Pölyinen Linnunrata näyttää halkaisevan taivaan vaakasuoraan. Taivaalla tähdet erottuvat kirkkaina ja sen alla viipyvät viimeiset Auringon merkit. Tätä kosmista taustaa vasten näkyy monia kuuluisia sumuja, kuten Laguunisumu, Kissantassusumu ja Trifidisumu. Kuvan yksittäiset teleskoopit muodostavat yhdessä ESO:n Very Large Telescope eli VLT-kaukoputken, joka on maailman kehittynein optisen- ja infrapuna-alueen observatorio. VLT koostuu neljästä suuresta Yksikköteleskoopista, joista jokaisessa on 8,2 metrin peili, sekä neljästä pienemmästä Aputeleskoopista, joiden peilit ovat halkaisijaltaan 1,8 metriä.

30. marraskuuta 2020: ESO:n Paranalin observatorioon johtava tie on sen toiminnan elinehto. Kuvassa se muistuttaa valaistua jokea, joka virtaa pohjoisen Chilen kuivan ja erikoisen maiseman läpi. Tämä on yksi maailman syrjäisimmistä paikoista, jonka ansiosta siellä on erittäin vähän valosaastetta. Observatorioon pääsee vain tätä tietä, joka kulkee yksinäisen matkansa rauhallisen ja karun maaston läpi. Kaukaisella Cerro Paranalin vuorella on mahdollista nähdä heikosti erottuvina piirteinä useita kaukoputkia, kuten VLT Survey Telescope kaukoputken ja kaikki neljä ESO:n Very Large Telescope kaukoputken muodostamaa Yksikköteleskooppia (UTS). Vaikka nämä näkyvät tässä viikon kuvassa vaatimattoman pieninä, niin todellisuudessa nämä kaukoputket ovat todellisia jättiläisiä. Jokaisen UT-teleskoopin peilin halkaisija on yli kahdeksan metriä! Tämä kuva on otettu Atacaman autiomaassa viereisellä huipulla sijaitsevalta ESO:n toiselta toimipaikalta, jossa myös VISTA teleskooppi sijaitsee. Kuvan otti ESO:n valokuvalähettiläs Yuri Beletsky.

23. marraskuuta 2020: ESO:n 'Very Large Telescope'-kaukoputkella on kuvattu tuhansia vastasyntyneitä tähtiä NGC 5236:n ytimessä MUSE-instrumentilla Paranalin observatoriolla Chilessä. NGC 5236 tunnetaan yleisesti Eteläisenä Väkkärägalaksina (Pinwheel galaxy), ja se on saanut nimensä sen kauniista spiraalihaararakenteesta ja sijainnistaan eteläisen pallonpuoliskon Vesikäärmeen tähdistössä. Galaksia valaisevat kirkkaat tähtiensyntyalueet, joista yksi on tässä kuvattu galaksin keskustassa sijaitseva alue. Oikeissa olosuhteissa ja yleisesti galaksin spiraalihaaroissa sijaitsevat kylmät molekyylipilvet, jotka koostuvat pääasiassa vetykaasusta, voivat romahtaa ja muodostaa uusia tähtiä. Suurissa molekyylipilvissä uuden tähden syntyminen voi luoda dominoefektin, joka käynnistää ympäröivän kaasun romahtamisen yhä useammiksi tähdiksi. Galaksin keskustassa on kuitenkin meneillään myös muita prosesseja. NGC5236:n keskipisteessä sijaitseva supermassiivinen musta aukko ohjaa valtavia määriä ainetta itseään kohti. Samalla se sylkee osan aineesta ulospäin vapauttaen valtavasti energiaa, mikä tekee tämän galaksin keskusalueen ympäristössä tapahtuvasta valtavasta tähtiensynnystä erityisen sotkuista.

16. marraskuuta 2020: Tässä Pohjois-Chilessä otetussa kuvassa Linnunradan silmäänpistävä kaari levittäytyy Atacama Large Millimeter/submillimeter Array eli ALMA:n yläpuolelle. ESO on ALMA:ssa mukana yhteistyökumppanina. Henkeäsalpaavasta näkymästä huolimatta kotigalaksimme hehku kilpailee toisenlaisen mielenkiintoisen valon kanssa. Kaaresta vasemmalla kuvassa näkyy myös ekliptiikan alueella suoraan Aurinkoa vastapäätä yötaivaan heikko kirkastuminen. Ilmiö tunnetaan nimellä gegenschein (saksaksi, suomeksi 'vastavalo'), ja se syntyy valon sirotessa komeetoista ja hajonneista asteroideista peräisin olevasta planeettojen välisestä pölystä Aurinkokunnan ulommassa osassa. Suurimmassa osassa maailmaa gegenschein ja Linnunradan upean kaaren kaltaiset ilmiöt häviävät keinotekoisten valonlähteiden aiheuttaman valosaasteen taakse. Joidenkin arvioiden mukaan yli 80 prosenttia maailman väestöstä elää kevyen valosaasteen vaikutuksen alla, mikä tekee Atacaman aavikon kaltaisista kohteista, joissa ALMA sijaitsee, sitäkin ainutlaatuisempia.

9. marraskuuta 2020: Ensi silmäyksellä tämä kuva näyttää sekä mahtavalta että pelottavalta, ja valtavat valonsäteet muistuttavat jotain kauheaa kosmista asetta. Onneksi näin ei kuitenkaan ole! Tämä ESO:n viikon kuva esittää jotain paljon parempaa, ja se on sekoitus kaasua, pölyä ja voimakkaita lasereita. Yksi eteläisen yötaivaan suurimmista sumuista on Carina-sumu, joka on täydellinen kohde ESO:n Very Large Telescope eli VLT-teleskoopille. Tässä kuvassa tähtisumu näkyy upeana vaaleanpunaisena pilvenä kirkkaalla taivaalla ESO:n Paranalin observatorion yläpuolella Chilessä, joka on VLT:n kotipaikka. Carinan tähtisumu on valtava pöly- ja kaasupilvi, jossa kaasu ionisoituu ja lähettää valoa sen sisällä olevien tähtien ansiosta. Yhteen VLT:n 8,2-metrisistä yksiköteleskooppeista (Unit Telescopes) on asennettu huippuluokan adaptiivisen optiikan-yksikkö, joka nähdään kuvassa täydessä toiminnassa. UT-teleskoopista lähetetään ilmakehään oranssi lasersäde, joka virittää ilmakehässä olevia natriumhiukkasia saaden ne hehkumaan. Näin saadaan synnytettyä keinotekoisia ”tähtiä”, joiden avulla voidaan mitata Maan ilmakehän aiheuttamia kuvan vääritymisiä, jotka sitten korjataan kaukoputkessa adaptiivisen optiikan avulla.

2. marraskuuta 2020: The otherworldliness of this image, obtained at ESO’s Very Large Telescope (VLT) in northern Chile, is due to a combination of natural and artificial light phenomena. This ethereal image captures a lunar halo on rare cloudy skies over ESO’s Paranal Observatory. This optical phenomenon is created when moonlight is refracted by millions of small ice crystals and water droplets in the surrounding atmosphere. These haloes are reasonably common; however, they require quite a bit of light to appear, so the Moon must be in a specific position relative to the Earth and the Sun to reflect enough light to produce a fine ring like this one. This particular halo comprises multiple coloured bands that are formed in the same way as in a rainbow — light of different wavelengths is refracted by varying amounts. White light is thus broken into its constituent parts, dispersing to create a spectrum of ...

26. lokakuuta 2020: ESO:n New Technology Telescope (NTT) on saanut kuvattua kolmea tuttua naapuriplanettaamme, nyt kun rajoitetut tiedeoperaatiot käynnistyvät uudelleen La Sillan observatoriossa, joka sijaitsee Chilen Atacaman autiomaassa. Kolmesta kirkkaimmasta taivaalla tuona yönä näkyneestä planeetasta, eli Jupiterista, Marsista ja Saturnuksesta otettiin kuvia, kun kaukoputken operoinnista vastaava ryhmä testasi NTT:n monipuolista EFOSC2-instrumenttia. Planeettojen hienovaraiset oranssit, keltaiset ja punertavat sävyt saadaan esille yhdistelemällä instrumentin nappaamia kuvia viiden eri suodattimen avulla. Tämän viikon kuva on kokoelmakuva näistä kolmesta planeetasta otetuista kuvista. Tässä yhdistetyssä kuvassa olevat planeettojen suhteelliset koot ovat verrannollisia planeettojen taivaalla näkyviin kulmaläpimittoihin. Mars vaikuttaa melko suurelta ja kirkkaalta, koska se oli kuvan ottamisen yhteydessä oppositiossa, eli maapallo oli Marsin ja Auringon välissä. Näiden onnistuneiden testien jälkeen rajoitetut tiedeoperaatiot käynnistettiin uudelleen viime viikolla pandemian aiheuttaman tauon jälkeen. Rajoitetut tiedeoperaatiot toteutetaan tiukkojen terveys- ja turvallisuustoimenpiteiden alaisena hyvin pienellä tiimillä, jotka käyttävät erityisiä työkaluja ollessaan vuorovaikutuksessa etänä läsnäolevien tähtitieteilijöiden kanssa.

19. lokakuuta 2020: Talviyöt Chajnantorin tasangolla voivat tuntua uskomattoman yksinäisiltä, mutta joidenkin maailman kuivimpien ja pimeimpien ihmeellinen tähtitaivas on vain ehdottomasti koettava. Kuvassa on kaksi 66:sta antennista, jotka muodostavat Atacama Large Millimeter/submillimeter Array eli ALMA:n ja ne toimivat yhdessä tehdessään havaintoja millimetri- ja alimillimetri alueella. ESO on ALMA:n yhteistyökumppani. ALMA:n havaitsemia aallonpituuksia on tunnetusti vaikea havaita, sillä ilmakehässä oleva vesihöyry absorboi näitä aallonpituuksia ja estää säteilyn pääsyn maan pinnalle. Siksi teleskoopit on sijoitettava erittäin korkeisiin paikkoihin, joissa ilma on kuivempaa ja absorboi säteilyä vähemmän. ALMA:n tapauksessa tämä tarkoittaa 5000 metrin korkeutta. Teleskooppiparin yläpuolella näkyvä kohde on Orionin tähdistö, joka on tunnistettavissa siinä hyvin erottuvasta tähtivyöstään. Orionin olkapäänä on kuvan oikealla puolella näkyvä punainen superjättiläistähti Betelgeuse, joka sijaitsee hieman alle 650 valovuoden päässä meistä. Betelgeuse on erinomainen kohde millimetri ja alimillimetriaallonpituuksilla tehtäville havainnoille, kuten myös viereinen Orionin suuri kaasusumu.

12. lokakuuta 2020: Tässä kauniissa viikon kuvassa kirkkaat tähtien jäljet kiertyvät upeasti ESO:n Chilessä sijaitsevan La Sillan osbservatorion yllä. Tähtijäljet muodostuvat maapallon pyöriessä akselinsa ympäri ja tämä kiertoliike saa tähdet näennäisesti liikkumaan taivaalla. Tähdet piirtävät hitaasti täydellisiä samankeskisiä kaaria ja ympyröitä. Tällainen valokuva vaatii siis pitkän valotuksen, jotta ajan kuluminen saadaan kuvattua. Kuvan keskellä on käytöstä poistettu ruotsalaisten ja ESO:n alimillimetrialueen teleskooppi. ESO:n 3.6-metrin teleskooppi on vasemmalla vuoren huipulla toiminnassa ja valaistuna. Tässä kaukoputkessa on kiinni HARPS-instrumentti (High Accuracy Radial velocity Planet Searcher), joka etsii uusia eksoplaneettoja mittaamalla isäntätähtensä heikkoa ”vaappumista” tasapainopisteen suhteen planeettojen kiertäessä tähteä.

5. lokakuuta 2020: Tämän kaltaiset kuvat tuovat hyvin esille planeettamme liikkeen avaruussa. Maan kulkiessa elliptisellä radallaan Auringon ympäri Maa pyörii oman akselinsa ympäri. Juuri tämä pyörimisliike on tämän näyttävän kuvan takana. Maan pyöriessä taivaalla olevat tähdet näyttävät liikkuvan muodostaen pitkiä kaaria, jolloin syntyy näitä kauniita tähtien jälkiä, joiden keskipisteenä on eteläinen taivaannapa. Valokuvaaja Fred Kamphues otti useita valokuvia pitkillä valoitusajoilla ja pinoi ne yhteen saaden vangittua tähtien näennäisen liikkeen tässä hienossa valokuvassa. Alla oleva valaistu tie johtaa ylös Paranalin observatorioon, jossa sijaitsee ESO:n Very Large Telescope eli VLT-kaukoputki. Tässä kuvassa vuoren huipulla (Cerro Paranal) näkyvät kaksi neljästä Yksikköteleskoopista (Unite Telescope, UT) ja VST. UT:n lasersäde pyyhkäisee yötaivaan läpi ja luo taivaalle oranssin majakan keilan pitkän valotuksen ansiosta.

28. syyskuuta 2020: Nimestään huolimatta ESO:n Very Large Telescope, eli VLT ei ole yksittäinen teleskooppi! Se koostuu itse asiassa neljästä halkaisijaltaan 8,2 metrin kokoisesta yksikköteleskoopista (Unit Telescope, UT), joista yksi on tässä kuvassa. Teleskoopissa on myös neljä ylimääräistä liikuteltavaa 1,8 metrin halkaisijan kokoista aputeleskooppia (Auxiliary Telescope, AT). Jokaisella UT:llä on oma yksilöllinen nimensä alueen äidinkielessä eli mapuche-kielessä (Mapudungun). Tämän kuvan tähtenä on Cerro Paranalissa Chilessä Antu (tai UT1, ensimmäinen UT-kaukoputki). Tässä ESO:n kuvalähettilään Petr Horálekin ottamassa värikuvassa näkyy myös Antua ympäröivän pilvisen yötaivaan kauniit värit. Täällä monet yötaivaan kohteet näkyvät erittäin hyvin. Vasemmalta alkaen näemme vaaleanpunaisen Kaliforniasumun, Plejadien-tähtijoukon, Linnunradan tulisen vyön, Orionin tähdistön ja sen kuuluisan vyön, silmukkamaisen Gum-sumun, Carina-sumun ja Etelänristin. Erikoisimpia piirteitä ovat Antun kuvun oikealla puolella olevat vihreät nauhat tai raidat. Ne ovat ilmakehän painovoima-aaltoja, joita syntyy myrskyisssä muodostaen aaltoiluja korkealla maapallon ilmakehän vihertävässä Maan ilmahehkun kerroksessa. Tämä kuva oli esillä myös Red Sprites-ilmiölle omistetussa ESOcastissa, jota voi esiintyä samanlaisissa ...