Viikon kuva

11. tammikuuta 2021: Tämä kuva kaukaisesta spiraaligalaksista NGC 1097:stä on oppikirjaesimerkki galaksin keskustaa ympäröivästä uusia tähtiä synnyttävästä renkaasta. Kuva on otettu ESO:n Very Large Telescope (VLT) kaukoputken MUSE-instrumentilla. Kohde sijaitsee 45 miljoonan valovuoden päässä Maasta, Sulatusuunin (Fornax) tähdistössä, ja se sijaitsee galaksinsa keskipisteessä. Rengas on halkaisijaltaan vain 5000 valovuotta, ja se on kooltaan hyvin pieni verrattuna itse galaksiin, joka ulottuu kymmeniätuhansia valovuosia sen keskustaa pidemmälle. Tässä MUSE:n kuvassa näkyvät tummat alueet ovat galaksista (tai mahdollisesti seuralaisgalaksista) peräisin olevaa pölyä, kaasua ja muuta ainetta, jota virtaa sen keskellä olevaan supermassiiviseen mustaan aukkoon. Tämä prosessi kuumentaa sitä ympäröivän aineen ja muodostaa kertymäkiekon mustan aukon ympärille lähettäen valtavia määriä energiaa ympäröivään avaruuteen. Lähellä oleva pöly kuumenee ja supermassiivisen mustan aukon ympärillä tähtien muodostuminen kiihtyy muodostaen kuvassa vaaleanpunaisissa ja violettisävyissä näkyvän tähtiä synnyttävän keskusrenkaan. MUSE tulee sanoista Multi Unit Spectroscopic Explorer, ja se on kiinnitetty Yepuniin, joka on yksi neljästä 8,2-metrin kaukoputkesta, jotka muodostavat ESO:n Paranal observatorion ...

4. tammikuuta 2021: ESO:n Very Large Telescope (VLT) on yksi maailman kehittyneimmistä optisen- ja infrapuna-alueen observatorioista. Tämä loistava tähtitieteen etsivä koostuu neljästä yksittäisestä Yksikköteleskoopista, jotka näkyvät kuvassa suurina lieriömäisinä kupoleina. Näistä jokaisessa on halkaisijaltaan 8,2 metrin kokoinen pääpeili. Observatorioon kuuluu myös neljä halkaisijaltaan 1,8-metristä aputeleskooppia. Nämä ovat kuvassa olevat verraten pienet valkoiset pyöreät kupolit, jotka sijaitsevat Yksikköteleskooppien vasemmalla puolella. VLT on ollut mukana useissa uraauurtavissa havainnoissa ja löydöissä. Se on muun muassa ottanut ensimmäisen eksoplaneetan kuvan ja havainnut gravitaatioaaltolähteen näkyvää vastinetta. Tässä kuvassa teleskoopit ovat lepotilassa, jossa niiden kupolien silmäluomet ovat tiukasti kiinni, kun ne nukkuvat ESO:n Paranalin observatoriolla Chilessä. Yöllä ne kuitenkin heräävät tarkkailemaan maailmankaikkeutta ja tekemään mitä upeampia löytöjä.

28. joulukuuta 2020: Maailmankaikkeuden ihmeet ovat herättäneet kunnioitusta aikojen alusta lähtien. Tuhansia vuosia sitten muinaiset sivilisaatiot havaitsivat taivaan kohteita vuodenaikojen ja ajan kulun seuraamiseksi, myyttien ja tarinoiden inspiraatioksi ja ympärillään olevan maailman ymmärtämiseksi. Nykyajan tähtitaivaan tarkkailijoita yötaivaan kauneus ja mysteerit kiehtovat aivan samalla tavalla. Olemme kääntäneet kameroidemme linssit taivasta kohti jo ensimmäisten valokuvaustapojen syntymisestä lähtien, ja samalla toivoen, että saamme kaapattua lukemattomien valopilkkujen täplittämän pimeän taivaan spektaakkelin. Kuitenkin vasta 1850 ensimmäinen tähti saatiin tallennettua kameralle. Seuraavina vuosikymmeninä kameralaitteistot kehittyivät yhä monimutkaisemmiksi, ja kuvat taivaan kohteista ja ilmiöistä, mitkä on saatu aikaiseksi koko sähkömagneettisen spektrin alueelta, ovat sittemmin nousseet modernin tähtitieteen kulmakiveksi. Tämä kaunis valokuva Linnunradan hohtavasta kaaresta kristallipallon läpi nähtynä, missä miljardit tähdet loistavat kaasuun ja pölyyn kietoutuneina, antaa kiehtovan näkymän omaan kotigalaksiimme. Kuvan otti ESO:n valokuvalähettiläs Juan Carlos Muñoz-Mateos, joka toivoo ”auttavansa muita kokemaan, millaista on katsoa yötaivasta yhdestä Maan pimeimmistä ja karuimmista paikoista”, viitaten Atacaman aavikkoon, joka on ESO:n Paranal observatorion ...

21. joulukuuta 2020: Poikkeuksellisen vuoden 2020 lähestyessä loppuaan lähetämme sinulle ja koko perheelle parhaat tervehdyksemme! Tämä vuosi on epäilemättä ollut monille haastava, ja täällä ESO:ssa olemme työskennelleet kovasti sopeutuaksemme näihin odottamattomiin aikoihin. Muutaman kuukauden tauon jälkeen olemme käynnistäneet uudelleen rajoitetut tieteelliset operaatiot Chilen observatorioissamme tiukkojen turvatoimien mukaisesti. Kun kaukoputket ja instrumentit jatkavat yötaivaasta tehtäviä havaintojaan, saamme lisää tietoa maailmankaikkeuden ihmeistä ja odotamme innolla, että voimme jakaa näitä kiehtovia tähtitieteellisiä löytöjä teidän kanssanne. Toivomme koko Euroopan eteläisen observatorion henkilökunnan puolesta, että teillä on erittäin turvallinen loppuvuosi ja pystytte terveinä, sekä saatte aloitettua vuoden 2021 hienosti!

14. joulukuuta 2020: Tässä viikon kuvassa Atacama Large Millimeter/submillimeter Array eli ALMA:n muodostamien radioteleskooppien joukossa hehkuu aavemainen elävä vihreä valo. ESO on yksi ALMA:n kumppaneista. ALMA sijaitsee korkealla eristyksissä Chajnantorin tasangolla Chilen Atacaman autiomaassa. Se vaikuttaisi olevan täydellinen paikka ystävällisten avaruusolentojen huomaamattomalle laskeutumiselle ja yhteydenotolle. Jokin paljon arkisempi on kuitenkin tämän oudon vihreän valohehkun takana. Valo tulee merkkivaloista, jotka näyttävät onko henkilökunnan turvallista lähestyä antenneja vai ei. Kuvassa oleva vihreä valo osoittaa, että niitä on turvallista lähestyä. Antennien yläpuolella on kuitenkin näkyvissä toisenlainen maailma. Kuvan vasemmassa yläkulmassa, kirkkaalla Chilen taivaalla voi nähdä kaksi kirkasta tähteä vierekkäin Linnunradan tason sisällä. Näitä tähtiä kutsutaan usein osoittajatähdiksi, koska ne näyttävät suunnan kohti Etelän ristin (Crux) kirkasta tähtikuvuiota osoittaen siitä hieman sivuun. Etelän ristiä lähimpänä on Beeta Kentauri, joka sijaitsee noin 400 valovuoden päässä. Siitä hieman kauempana oleva tähti on Alfa Kentauri, joka on Aurinkoa lähin tähtijärjestelmä vain 4,37 valovuoden etäisyydellä. Tässä järjestelmässä on myös Proxima Kentauri, ...

7. joulukuuta 2020: Tämän valokuvan on ottanut ESO:n valokuvalähettiläs Petr Horálek. Siinä on näkymä ESO:n Chilen Paranalin observatoriolta lännen suuntaan. Kirkas kohde kuvan keskellä on Kuu. Sen vasemmassa yläkulmassa on rengasplaneetta Saturnus, ja kivinen Merkurius on Kuusta katsottuna vasemmassa alakulmassa. Saturnus ja Merkurius voi olla vaikea nähdä yhdessä paljaalla silmällä joiltakin leveysasteilta, mutta tämä henkeäsalpaava kuva esittelee ne kauniisti suhteellisen kirkkaasta Kuun valosta huolimatta. Pölyinen Linnunrata näyttää halkaisevan taivaan vaakasuoraan. Taivaalla tähdet erottuvat kirkkaina ja sen alla viipyvät viimeiset Auringon merkit. Tätä kosmista taustaa vasten näkyy monia kuuluisia sumuja, kuten Laguunisumu, Kissantassusumu ja Trifidisumu. Kuvan yksittäiset teleskoopit muodostavat yhdessä ESO:n Very Large Telescope eli VLT-kaukoputken, joka on maailman kehittynein optisen- ja infrapuna-alueen observatorio. VLT koostuu neljästä suuresta Yksikköteleskoopista, joista jokaisessa on 8,2 metrin peili, sekä neljästä pienemmästä Aputeleskoopista, joiden peilit ovat halkaisijaltaan 1,8 metriä.

30. marraskuuta 2020: ESO:n Paranalin observatorioon johtava tie on sen toiminnan elinehto. Kuvassa se muistuttaa valaistua jokea, joka virtaa pohjoisen Chilen kuivan ja erikoisen maiseman läpi. Tämä on yksi maailman syrjäisimmistä paikoista, jonka ansiosta siellä on erittäin vähän valosaastetta. Observatorioon pääsee vain tätä tietä, joka kulkee yksinäisen matkansa rauhallisen ja karun maaston läpi. Kaukaisella Cerro Paranalin vuorella on mahdollista nähdä heikosti erottuvina piirteinä useita kaukoputkia, kuten VLT Survey Telescope kaukoputken ja kaikki neljä ESO:n Very Large Telescope kaukoputken muodostamaa Yksikköteleskooppia (UTS). Vaikka nämä näkyvät tässä viikon kuvassa vaatimattoman pieninä, niin todellisuudessa nämä kaukoputket ovat todellisia jättiläisiä. Jokaisen UT-teleskoopin peilin halkaisija on yli kahdeksan metriä! Tämä kuva on otettu Atacaman autiomaassa viereisellä huipulla sijaitsevalta ESO:n toiselta toimipaikalta, jossa myös VISTA teleskooppi sijaitsee. Kuvan otti ESO:n valokuvalähettiläs Yuri Beletsky.

23. marraskuuta 2020: ESO:n 'Very Large Telescope'-kaukoputkella on kuvattu tuhansia vastasyntyneitä tähtiä NGC 5236:n ytimessä MUSE-instrumentilla Paranalin observatoriolla Chilessä. NGC 5236 tunnetaan yleisesti Eteläisenä Väkkärägalaksina (Pinwheel galaxy), ja se on saanut nimensä sen kauniista spiraalihaararakenteesta ja sijainnistaan eteläisen pallonpuoliskon Vesikäärmeen tähdistössä. Galaksia valaisevat kirkkaat tähtiensyntyalueet, joista yksi on tässä kuvattu galaksin keskustassa sijaitseva alue. Oikeissa olosuhteissa ja yleisesti galaksin spiraalihaaroissa sijaitsevat kylmät molekyylipilvet, jotka koostuvat pääasiassa vetykaasusta, voivat romahtaa ja muodostaa uusia tähtiä. Suurissa molekyylipilvissä uuden tähden syntyminen voi luoda dominoefektin, joka käynnistää ympäröivän kaasun romahtamisen yhä useammiksi tähdiksi. Galaksin keskustassa on kuitenkin meneillään myös muita prosesseja. NGC5236:n keskipisteessä sijaitseva supermassiivinen musta aukko ohjaa valtavia määriä ainetta itseään kohti. Samalla se sylkee osan aineesta ulospäin vapauttaen valtavasti energiaa, mikä tekee tämän galaksin keskusalueen ympäristössä tapahtuvasta valtavasta tähtiensynnystä erityisen sotkuista.

16. marraskuuta 2020: Tässä Pohjois-Chilessä otetussa kuvassa Linnunradan silmäänpistävä kaari levittäytyy Atacama Large Millimeter/submillimeter Array eli ALMA:n yläpuolelle. ESO on ALMA:ssa mukana yhteistyökumppanina. Henkeäsalpaavasta näkymästä huolimatta kotigalaksimme hehku kilpailee toisenlaisen mielenkiintoisen valon kanssa. Kaaresta vasemmalla kuvassa näkyy myös ekliptiikan alueella suoraan Aurinkoa vastapäätä yötaivaan heikko kirkastuminen. Ilmiö tunnetaan nimellä gegenschein (saksaksi, suomeksi 'vastavalo'), ja se syntyy valon sirotessa komeetoista ja hajonneista asteroideista peräisin olevasta planeettojen välisestä pölystä Aurinkokunnan ulommassa osassa. Suurimmassa osassa maailmaa gegenschein ja Linnunradan upean kaaren kaltaiset ilmiöt häviävät keinotekoisten valonlähteiden aiheuttaman valosaasteen taakse. Joidenkin arvioiden mukaan yli 80 prosenttia maailman väestöstä elää kevyen valosaasteen vaikutuksen alla, mikä tekee Atacaman aavikon kaltaisista kohteista, joissa ALMA sijaitsee, sitäkin ainutlaatuisempia.

9. marraskuuta 2020: Ensi silmäyksellä tämä kuva näyttää sekä mahtavalta että pelottavalta, ja valtavat valonsäteet muistuttavat jotain kauheaa kosmista asetta. Onneksi näin ei kuitenkaan ole! Tämä ESO:n viikon kuva esittää jotain paljon parempaa, ja se on sekoitus kaasua, pölyä ja voimakkaita lasereita. Yksi eteläisen yötaivaan suurimmista sumuista on Carina-sumu, joka on täydellinen kohde ESO:n Very Large Telescope eli VLT-teleskoopille. Tässä kuvassa tähtisumu näkyy upeana vaaleanpunaisena pilvenä kirkkaalla taivaalla ESO:n Paranalin observatorion yläpuolella Chilessä, joka on VLT:n kotipaikka. Carinan tähtisumu on valtava pöly- ja kaasupilvi, jossa kaasu ionisoituu ja lähettää valoa sen sisällä olevien tähtien ansiosta. Yhteen VLT:n 8,2-metrisistä yksiköteleskooppeista (Unit Telescopes) on asennettu huippuluokan adaptiivisen optiikan-yksikkö, joka nähdään kuvassa täydessä toiminnassa. UT-teleskoopista lähetetään ilmakehään oranssi lasersäde, joka virittää ilmakehässä olevia natriumhiukkasia saaden ne hehkumaan. Näin saadaan synnytettyä keinotekoisia ”tähtiä”, joiden avulla voidaan mitata Maan ilmakehän aiheuttamia kuvan vääritymisiä, jotka sitten korjataan kaukoputkessa adaptiivisen optiikan avulla.

2. marraskuuta 2020: The otherworldliness of this image, obtained at ESO’s Very Large Telescope (VLT) in northern Chile, is due to a combination of natural and artificial light phenomena. This ethereal image captures a lunar halo on rare cloudy skies over ESO’s Paranal Observatory. This optical phenomenon is created when moonlight is refracted by millions of small ice crystals and water droplets in the surrounding atmosphere. These haloes are reasonably common; however, they require quite a bit of light to appear, so the Moon must be in a specific position relative to the Earth and the Sun to reflect enough light to produce a fine ring like this one. This particular halo comprises multiple coloured bands that are formed in the same way as in a rainbow — light of different wavelengths is refracted by varying amounts. White light is thus broken into its constituent parts, dispersing to create a spectrum of ...

26. lokakuuta 2020: ESO:n New Technology Telescope (NTT) on saanut kuvattua kolmea tuttua naapuriplanettaamme, nyt kun rajoitetut tiedeoperaatiot käynnistyvät uudelleen La Sillan observatoriossa, joka sijaitsee Chilen Atacaman autiomaassa. Kolmesta kirkkaimmasta taivaalla tuona yönä näkyneestä planeetasta, eli Jupiterista, Marsista ja Saturnuksesta otettiin kuvia, kun kaukoputken operoinnista vastaava ryhmä testasi NTT:n monipuolista EFOSC2-instrumenttia. Planeettojen hienovaraiset oranssit, keltaiset ja punertavat sävyt saadaan esille yhdistelemällä instrumentin nappaamia kuvia viiden eri suodattimen avulla. Tämän viikon kuva on kokoelmakuva näistä kolmesta planeetasta otetuista kuvista. Tässä yhdistetyssä kuvassa olevat planeettojen suhteelliset koot ovat verrannollisia planeettojen taivaalla näkyviin kulmaläpimittoihin. Mars vaikuttaa melko suurelta ja kirkkaalta, koska se oli kuvan ottamisen yhteydessä oppositiossa, eli maapallo oli Marsin ja Auringon välissä. Näiden onnistuneiden testien jälkeen rajoitetut tiedeoperaatiot käynnistettiin uudelleen viime viikolla pandemian aiheuttaman tauon jälkeen. Rajoitetut tiedeoperaatiot toteutetaan tiukkojen terveys- ja turvallisuustoimenpiteiden alaisena hyvin pienellä tiimillä, jotka käyttävät erityisiä työkaluja ollessaan vuorovaikutuksessa etänä läsnäolevien tähtitieteilijöiden kanssa.

19. lokakuuta 2020: Talviyöt Chajnantorin tasangolla voivat tuntua uskomattoman yksinäisiltä, mutta joidenkin maailman kuivimpien ja pimeimpien ihmeellinen tähtitaivas on vain ehdottomasti koettava. Kuvassa on kaksi 66:sta antennista, jotka muodostavat Atacama Large Millimeter/submillimeter Array eli ALMA:n ja ne toimivat yhdessä tehdessään havaintoja millimetri- ja alimillimetri alueella. ESO on ALMA:n yhteistyökumppani. ALMA:n havaitsemia aallonpituuksia on tunnetusti vaikea havaita, sillä ilmakehässä oleva vesihöyry absorboi näitä aallonpituuksia ja estää säteilyn pääsyn maan pinnalle. Siksi teleskoopit on sijoitettava erittäin korkeisiin paikkoihin, joissa ilma on kuivempaa ja absorboi säteilyä vähemmän. ALMA:n tapauksessa tämä tarkoittaa 5000 metrin korkeutta. Teleskooppiparin yläpuolella näkyvä kohde on Orionin tähdistö, joka on tunnistettavissa siinä hyvin erottuvasta tähtivyöstään. Orionin olkapäänä on kuvan oikealla puolella näkyvä punainen superjättiläistähti Betelgeuse, joka sijaitsee hieman alle 650 valovuoden päässä meistä. Betelgeuse on erinomainen kohde millimetri ja alimillimetriaallonpituuksilla tehtäville havainnoille, kuten myös viereinen Orionin suuri kaasusumu.

12. lokakuuta 2020: Tässä kauniissa viikon kuvassa kirkkaat tähtien jäljet kiertyvät upeasti ESO:n Chilessä sijaitsevan La Sillan osbservatorion yllä. Tähtijäljet muodostuvat maapallon pyöriessä akselinsa ympäri ja tämä kiertoliike saa tähdet näennäisesti liikkumaan taivaalla. Tähdet piirtävät hitaasti täydellisiä samankeskisiä kaaria ja ympyröitä. Tällainen valokuva vaatii siis pitkän valotuksen, jotta ajan kuluminen saadaan kuvattua. Kuvan keskellä on käytöstä poistettu ruotsalaisten ja ESO:n alimillimetrialueen teleskooppi. ESO:n 3.6-metrin teleskooppi on vasemmalla vuoren huipulla toiminnassa ja valaistuna. Tässä kaukoputkessa on kiinni HARPS-instrumentti (High Accuracy Radial velocity Planet Searcher), joka etsii uusia eksoplaneettoja mittaamalla isäntätähtensä heikkoa ”vaappumista” tasapainopisteen suhteen planeettojen kiertäessä tähteä.

5. lokakuuta 2020: Tämän kaltaiset kuvat tuovat hyvin esille planeettamme liikkeen avaruussa. Maan kulkiessa elliptisellä radallaan Auringon ympäri Maa pyörii oman akselinsa ympäri. Juuri tämä pyörimisliike on tämän näyttävän kuvan takana. Maan pyöriessä taivaalla olevat tähdet näyttävät liikkuvan muodostaen pitkiä kaaria, jolloin syntyy näitä kauniita tähtien jälkiä, joiden keskipisteenä on eteläinen taivaannapa. Valokuvaaja Fred Kamphues otti useita valokuvia pitkillä valoitusajoilla ja pinoi ne yhteen saaden vangittua tähtien näennäisen liikkeen tässä hienossa valokuvassa. Alla oleva valaistu tie johtaa ylös Paranalin observatorioon, jossa sijaitsee ESO:n Very Large Telescope eli VLT-kaukoputki. Tässä kuvassa vuoren huipulla (Cerro Paranal) näkyvät kaksi neljästä Yksikköteleskoopista (Unite Telescope, UT) ja VST. UT:n lasersäde pyyhkäisee yötaivaan läpi ja luo taivaalle oranssin majakan keilan pitkän valotuksen ansiosta.

28. syyskuuta 2020: Nimestään huolimatta ESO:n Very Large Telescope, eli VLT ei ole yksittäinen teleskooppi! Se koostuu itse asiassa neljästä halkaisijaltaan 8,2 metrin kokoisesta yksikköteleskoopista (Unit Telescope, UT), joista yksi on tässä kuvassa. Teleskoopissa on myös neljä ylimääräistä liikuteltavaa 1,8 metrin halkaisijan kokoista aputeleskooppia (Auxiliary Telescope, AT). Jokaisella UT:llä on oma yksilöllinen nimensä alueen äidinkielessä eli mapuche-kielessä (Mapudungun). Tämän kuvan tähtenä on Cerro Paranalissa Chilessä Antu (tai UT1, ensimmäinen UT-kaukoputki). Tässä ESO:n kuvalähettilään Petr Horálekin ottamassa värikuvassa näkyy myös Antua ympäröivän pilvisen yötaivaan kauniit värit. Täällä monet yötaivaan kohteet näkyvät erittäin hyvin. Vasemmalta alkaen näemme vaaleanpunaisen Kaliforniasumun, Plejadien-tähtijoukon, Linnunradan tulisen vyön, Orionin tähdistön ja sen kuuluisan vyön, silmukkamaisen Gum-sumun, Carina-sumun ja Etelänristin. Erikoisimpia piirteitä ovat Antun kuvun oikealla puolella olevat vihreät nauhat tai raidat. Ne ovat ilmakehän painovoima-aaltoja, joita syntyy myrskyisssä muodostaen aaltoiluja korkealla maapallon ilmakehän vihertävässä Maan ilmahehkun kerroksessa. Tämä kuva oli esillä myös Red Sprites-ilmiölle omistetussa ESOcastissa, jota voi esiintyä samanlaisissa ...

21. syyskuuta 2020: Käynnissä oleva laajamittainen ATOMIUM-projekti toteutetaan yhteistyössä ALMA:n (Atacama Large Millimetri/submillimetri Array) kanssa, joka sijaitsee Chilessä ja jossa ESO on mukana kumppanina. Projektissa on tutkittu noin tusinan punaisen jättiläistähden tähtituulia. ALMA:n vaikuttava erotuskyky on tehnyt tämän kunnianhimoisen tavoitteen mahdolliseksi. Näiden tähtituulten, jotka ovat joskus miljoonia kertoja voimakkaampia kuin Aurinkomme, odotettiin olevan pallomaisia kuten niiden lähteenä olevien emotähtienkin. Tutkijat eivät kuitenkaan havainneet pallomaisia tähtituulia, vaan jotain aivan muuta. Kuten yllä olevassa kuvassa, joka esittää R Aquilae-nimisen tähden ympärillä olevia tähtituulia, tutkimusryhmä havaitsi, että kaikissa tapauksissa tähtituulet eivät olleet pallomaisia. Niillä oli erilaisia muotoja, ja jotkut muistuttivat esimerkiksi ruusun terälehtiä. Tähtituulissa nähdyt kuviot muistuttavat silmiinpistävästi planetaaristen sumujen muotoja. Belgian KULeuvenissa toimiva Leen Decinin johtama tutkimusryhmä ehdotti, että kaksoistähtien välinen vuorovaikutus voisi olla vastuussa punaisten jättiläistähtien tähtituulten muodoista. Kuten nimestä voi päätellä, kaksoistähtien vuorovaikutukseen liittyy kaksi kohdetta. Teorian mukaan tähtituulet saavat muotonsa toisen tähden tai jättiläisplaneetan aiheuttamasta vaikutuksesta tuuleen. Tähtituulet ovat planetaaristen sumujen esiasteita. ...

14. syyskuuta 2020: Nimestään huolimatta ESO:n Very Large Telescope eli VLT-kaukoputki ei ole yksittäinen teleskooppi. Se koostuu itse asiassa neljästä erillisestä 8,2-metrisestä teleskoopista (Unit Telescopes), jotka näkyvät kuvassa suurimpina rakennuksina. Teleskooppiin kuuluu myös neljä liikutettavaa 1,8-metristä aputeleskooppia, joista kaksi näkyy kuvassa takana vasemmalla puolella. Yksikkö Teleskooppi 4 (Unit Telescope 4) on varustettu laser-aputähdillä, jotka laser muodostaa korkealle ilmakehään noin 90 kilometrin korkeudelle maanpinnasta. Nämä kirkkaat lasersäteet yltävät korkealle mesosfääriin, jossa ne virittävät natriumatomeja ja saavat ne lähettämään fotoneja. Näin syntyy kirkas keinotekoinen tähti, jota voidaan käyttää adaptiivisessa optiikan korjauksessa. Vertaamalla keinotekoisesta tähdestä tulevaa valoa todellisten tähtien valoon VLT:n adaptiivisen optiikan yksikkö (Adaptive Optics Facility) voi mitata ilmakehän turbulenssia ja sitten korjata tämän avulla kuvaa tuottaen kristallinkirkkaita kuvia. Atacaman autiomaahan vuorenhuipulle sijoitetulla VLT:n havaintopaikalla on hyvin vähän valosaastetta. Hieno taivas ei kuitenkaan ole täysin pimeä. Tässä kuvassa näkyy auringonvalon aiheuttama planeettojen välisen pölyn heijastuksesta syntyvä kaunis, diffuusi hehku eli eläinratavalo. Kuvan ilmakehän aiheuttama heikko ...

7. syyskuuta 2020: Linnunradan upea muoto ja värit näkyvät hienosti, kun se luo holvikaaren Chilen aavikon ylle. Se muodostaa täydellisen kehyksen Atacama Large Millimeter/submillimeter Array (ALMA) radioteleskooppien verkostolle. Myös kaksi Linnunradan seuralaisgalaksia Suuri ja Pieni Magellanin pilvi näkyvät kristallin kirkaalla taivaalla hyvin, utuisina tahroina suuremman naapurinsa muodostaman kaaren alla. Alma-antenneja valaiseva keinotekoinen vihreä hehku luo silmiinpistävän kontrastin luonnon mudostamalle upealle visuaaliselle näyttämölle. ALMA sijaitsee yli 5000 metrin korkeudella merenpinnasta Chilen autiomaassa. Kuiva ilma ja ohut ilmakehä luovat erinomaiset puitteet upeille näkymille maailmankaikkeuteen ja tekevät siitä täydellisen paikan ALMA:n kaltaiselle herkälle havaintolaitteelle. Sen sijaan, että ALMA olisi yksi yksittäinen teleskooppi, se koostuu 66 erillisestä, siirrettävistä antennista, jotka levittäytyvät Chajnantorin tasangolle. Erilaisia antennien kokoonpanoja käyttämällä voidaan hienosäätää ALMA:n tekemien havaintojen erotuskykyä.

31. elokuuta 2020: Kuvassa on hieno yönäkymä ESO:n Paranalin observatoriolta Chilestä. Linnunradan kirkas, täynnä kirkasta kaasua, tummaa pölyä ja kuohuvia tähtiä oleva vyö kulkee hienosti kuvan keskipisteen kautta ja sukeltaa alaspäin liittyäkseen hehkuvaan horisonttiin. Ut1 eli Antu-teleskooppi on muodoltaan laattikkomainen, ja se on yksi neljästä ESO:n Very Large Telescope eli VLT:n Yksikköteleskoopista (Unit Telescopes). Ut1 on kuvan keskellä, kun taas pienempi apukaukoputki näkyy oikealla. Sen kupu on täysin auki sen skannatessa taivasta. Kahdeksan kaukoputken avulla, joista neljä apukaukoputkea ovat liikuteltavia, VLT voi toimia erittäin herkkänä interferometrinä, joka on itse asiassa niin tarkka, että sillä pystyttäisiin erottamaan auton kaksi ajovaloa Kuun etäisyydeltä! Kaunis ja usein kuvattu taivas VLT:n yläpuolella on maailman kirkkaimpia, kuten kuvassa olevat Linnunradan yksityiskohdat ja kuvassa vasemmalla näkyvä Jupiter ja sen hämmästyttävä kirkkaus todistavat. Vihertävä horisontissa näkyvä valo on ilmiö, joka tunnetaan nimellä ilmahehku. Se on ilmakehässä olevaa heikkoa valoa, jonka syynä on kemiluminesenssi-ilmiö. Ilmahehku ja muut ilmakehässä tapahtuvat ilmiöt, kuten ...