Lehdistötiedote

Orion uudessa valossa

VISTA paljasti nuorten tähtien nopeat liikkeet

10. helmikuuta 2010

Orionin tähtisumu paljastaa kätkettyjä salaisuuksiaan upeassa kuvassa, joka on otettu ESOn uudella VISTA-kartoituskaukoputkella. Koko tähtisumu mahtuu kaukoputken laajaan kuvakenttään kaikessa loistossaan. VISTAn infrapunanäkymän avulla päästään lisäksi kurkistamaan syvälle pölyn uumeniin, josta paljastuu erikoislaatuisesti käyttäytyviä, hyvin aktiivisia nuoria tähtiä.

VISTA (Visible and Infrared Survey Telescope for Astronomy) on ESOn Paranalin-observatorion uusin täydennys (eso0949). Se on maailman suurin tähtitaivasta infrapuna-aallonpituuksilla tutkiva kartoituskaukoputki. VISTAn suuri, 4,1-metrinen peili, laaja kuvakenttä ja erittäin herkät ilmaisimet tekevät sitä ainutlaatuisen instrumentin. Tämä uusi upea kuva Orionin tähtisumusta on mainio osoitus VISTAn havaintotehosta.

Orionin tähtisumu [1] on valtava uusien tähtien syntyalue, joka sijaitsee noin 1 350 valovuoden päässä Maasta. Tähtisumu on vaikuttava näky jo tavallisella kaukoputkellakin katsottuna. Näkyvän valon alueella voidaan kuitenkin havaita vain pieni osa tähtiä synnyttävästä kaasupilvestä. Kiinnostavimmat tapahtumat jäävät piiloon syvälle pölypilvien sisään. Niiden tutkimiseen tähtitieteilijät tarvitsevat teleskooppeja, joissa on näkyvää valoa pidemmille aallonpituuksille herkät ilmaisimet. Toisin kuin näkyvä valo, tällainen säteily pystyy kulkemaan pölyn läpi. VISTA on kuvantanut Orionin tähtisumua noin kaksi kertaa ihmissilmällä havaittavan valon aallonpituutta pidemmillä aallonpituuksilla.

Uuden laajakuvakulmaisen VISTA-kuvan keskellä erottuu kaasusumun monista näkyvän valon alueen kuvista tuttu lepakkomainen muoto sekä kiinnostavia alueita sen ympärillä. Aivan alueen keskellä näkyy neljän kirkkaan tähden muodostama Trapetsi. Se on hyvin nuorten tähtien sikermä, josta purkautuva voimakas ultraviolettisäteily valaisee ympäröivää aluetta ja saa kaasun hohtamaan. Infrapuna-alueen aallonpituuksia havainnoimalla VISTA pystyy lisäksi paljastamaan alueelta useita muita nuoria tähtiä, jotka eivät erotu näkyvässä valossa.

Keskialueen yläpuolelta erottuu erikoislaatuisia punaisia muodostumia, jotka ilman infrapunaa jäisivät kokonaan piiloon. Monet näistä ovat hyvin nuoria tähtiä, jotka kasvavat yhä ja näkyvät niitä synnyttävien paksujen pölypilvien lomasta. Nuorista tähdistä purkautuu kaasuvanoja tyypillisesti jopa 700 000 kilometrin tuntinopeudella. Monet punaisista muodostumista ovat kohtia, joissa kaasuvanat törmäävät ympäröivään kaasuun, mikä saa varautuneet kaasumolekyylit ja -atomit säteilemään. Kuvassa näkyy myös joitakin himmeämpiä punaisia muodostumia Orionin tähtisumun alapuolella. Tähtiä syntyy siis myös tällä alueella, mutta paljon rauhallisempaan tahtiin. Nämä erikoislaatuiset piirteet kiinnostavat erityisesti tähtitieteilijöitä, jotka tutkivat tähtien syntymää ja kehityksen ensivaiheita.

Uusi kuva on osoitus VISTA-kartoituskaukoputken nopeudesta ja tehosta kuvannettaessa laajoja taivaanalueita spektrin lähi-infrapuna-alueen aallonpituuksilla. Kaukoputki on vasta aloittamassa taivaankartoitusta. Tutkijat odottavat jo innolla ESOn uuden instrumentin tuottamia tutkimustuloksia.

Lisähuomiot

[1] Orionin miekasta löytyvä Orionin tähtisumu kiinnostaa yhtä lailla satunnaisia tähtiharrastajia kuin tähtitieteilijöitäkin. Kohde on havaittavissa jopa paljain silmin. Varhaisissa kaukoputkihavainnoissa se erottui pienenä sinivalkoisten tähtien joukkona, jota ympäröi salaperäinen harmaanvihreä usva. Kohteen ensimmäiset luonnehdinnat ovat peräisin 1600-luvun alusta, mutta löytäjän henkilöllisyydestä ei ole varmuutta. Ranskalainen komeettatutkija Messier esitti sumun pääpiirteet täsmällisesti 1700-luvun puolivälissä ja antoi sille kuuluisassa luettelossaan numeron 42. Hän antoi lisäksi aivan sumun pääosan yläpuolella olevalle pienelle erilliselle alueelle numeron 43. William Herschel arveli myöhemmin, että sumu saattoi olla ”tulevien aurinkojen kaoottista materiaalia”. Tähtitieteilijät ovat sittemmin havainneet, että usva todellakin on kaasua, joka hohtaa siinä syntyneiden nuorten tähtien voimakkaassa ultraviolettisäteilyssä.

Lisätietoa

ESO (European Southern Observatory, Euroopan eteläinen observatorio) on tähtitieteen keskeinen eurooppalainen hallitustenvälinen organisaatio. Se on tuottavuudella mitattuna maailman johtava tähtitieteellinen observatorio. Sen toimintaa tukee 14 maata: Alankomaat, Belgia, Espanja, Iso-Britannia, Italia, Itävalta, Portugali, Ranska, Ruotsi, Saksa, Suomi, Sveitsi, Tanska ja Tšekki. ESO toteuttaa kunnianhimoista ohjelmaa, joka keskittyy tehokkaiden maassa sijaitsevien tutkimusvälineiden kehittämiseen, rakentamiseen ja toimintaan. Välineiden avulla tähtitieteilijät voivat tehdä tärkeitä tieteellisiä havaintoja. ESOlla on myös johtava asema tähtitieteen tutkimuksen ja kansainvälisen yhteistyön edistämisessä. ESOlla on Chilessä kolme huippuluokan observatoriota: La Silla, Paranal ja Chajnantor. ESOlla on Paranalissa VLT-teleskooppi (Very Large Telescope), maailman kehittynein näkyvän valon aallonpituuksia havainnoiva tähtitieteellinen observatorio, sekä VISTA, maailman suurin kartoituskaukoputki. ESO on maailman suurimman tähtitieteen alan projektin, täysin uudenlaisen ALMA-teleskoopin, eurooppalainen yhteistyökumppani. ESO suunnittelee 42-metristä E-ELT-teleskooppia (European Extremely Large optical/near-infrared Telescope, eurooppalainen erittäin suuri optinen/lähi-infrapuna-alueen teleskooppi), josta tulee maailman suurin tähtitaivasta tarkkaileva silmä.

Yhteystiedot

Richard Hook
Survey Telescopes PIO
Garching, Germany
Puh.: +49 89 3200 6655
Sähköposti: rhook@eso.org

Pasi Nurmi (Lehdistön yhteyshenkilö Suomi)
ESO Science Outreach Network ja University of Turku
Turku, Finland
Puh.: +358 29 4504 358
Sähköposti: eson-finland@eso.org

Connect with ESO on social media