Viikon kuva

8. helmikuuta 2016: Saatat ihmetellä, mitä tekemistä kuorma-autolla on tähtitieteen kanssa. No, tämä ei olekaan mikä tahansa kuorma-auto, vaan ALMA:n kuljetusajoneuvo! Tämä 20 metriä pitkä ja 10 metriä leveä ajoneuvo on toinen kahdesta nimenomaiseen käyttötarkoitukseensa suunnitellusta ajoneuvosta, joita käytetään ALMA:n (Atacama Large Millimeter/submillimeter Array) muodostavien 66 antennin kuljettamiseen. Chilen Atacaman autiomaassa 5000 metriä merenpinnan yläpuolella sijaitsevasta pesästään ALMA välittää ainutlaatuisen näkymän alhaisen lämpötilan maailmankaikkeuteen ja antaa tähtitieteilijöille mahdollisuuden tutkia ennennäkemättömällä tarkkuudella miten tähdet muodostuvat. Kuorma-autot – tätä kutsutaan nimellä Lore, ja sen sisarus on Otto – kuljettavat jokaisen antennin hieman alle 3000 metrin korkeudella merenpinnasta sijaitsevalta rakennusalueelta 28 kilometrin pituista tietä pitkin teleskoopin sijaintipaikalle, joka on noin 2000 metriä korkeammalla. Niitä käytetään myös siirtelemään antenneja eri muodostelmiin, jotka vastaavat antennijärjestelmän eri havaintotekniikoita. Näissä äärimmäisissä olosuhteissa työskentelyn takia kovia kokenut ja sitkeä ALMA:n kuljetusajoneuvo on myös hienovarainen ja tarkka työkalu, joka pystyy sijoittamaan antennit paikoilleen millimetrin tarkkuudella.

1. helmikuuta 2016: Viikon kuva esittää spiraaligalaksia NGC 986 Sulatusuunin (Fornax) tähdistössä. Tätä skotlantilaisen tähtitieteilijä James Dunlopin vuonna 1826 löytämää galaksia ei kuvata usein, koska se sijaitsee lähellä kuuluisaa ja runsasta Sulatusuunin galaksijoukkoa. Se on sääli, sillä tämä galaksi ei ole ainoastaan upea tieteellinen havaintokohde, vaan myös hyvin kaunis. Galaksi on noin 56 miljoonan valovuoden päässä ja nähdään liki täydellisesti päältäpäin. Tämän ansiosta voimme nähdä sen kaksi pääspiraalihaaraa ja myös sen keskustan tähdistä ja pölystä muodostuvan sauvanmuotoisen rakenteen, jonka johdosta kyseessä on sauvaspiraaligalaksi. Tähtitieteelliset kartoitukset ovat osoittanet, että noin kahdella kolmasosalla spiraaligalakseista, kuten myös Linnunradalla, on sauva. Tämän ansiosta NGC 986 on täydellinen kohde galaksien rakenteen tutkimiseen, ja lisätietojen saamiseen omasta kotigalaksistamme, jota on vaikea tutkia sisältä päin. Tämä kuva Chilen pohjoisosissa sijaitsevan, ESO:n Paranalin observatorion VLT-teleskoopin (Very Large Telescope) FORS-havaintolaitteelta tulee ESO:n Cosmic Gems (kosmiset jalokivet) –ohjelmasta, joka on suurelle yleisölle suunnattu aloite tuottaa kuvia kiinnostavista, kiehtovista tai visuaalisesti puoleensavetävistä kohteista ESO:n ...

25. tammikuuta 2016: ESO:n La Sillan observatorion yläpuolisella taivaalla, tanskalaisen 1.54 metrin teleskoopin kuvun oikealla puolella, näkyy selkeästi Etelän Risti, ja kuvan oikeassa alaosassa kaksi tähteä kimaltelee uskomattoman pimeällä taivaalla. Ne ovat, järjestyksessä oikealta vasemmalle, Alfa ja Beta Centauri. Alfa Centauriin kuuluu monta tähteä ja se on Maata lähin tähtijärjestelmä. Proxima Centauri, tähtijärjestelmään kuuluva kolmas tähti, joka ei näy paljain silmin, on hieman lähempänä Maata kuin Alfa Centaurin kirkkaimmat komponentit. Se on vain 4.2 valovuoden päässä sijaitseva lähin naapurimme. Aikaisemmat havainnot ovat antaneet vaikuttavia, mutta heikkoja vihjeitä tätä punaista kääpiötähteä kiertävästä pienestä seuralaisesta. Tammikuussa 2016 alkanut havaintokampanja – Pale Red Dot -kampanja (himmeä punainen piste) – etsii suurella tarkkuudella kääpiötähden kiertoradan tyypillistä huojuntaa, joka voisi paljastaa sitä kiertävän maankaltaisen planeetan olemassaolon. Mahdollisen uuden planeetan etsimiseen tullaan käyttämään HARPS-havaintolaitetta (High Accuracy Radial velocity Planet Searcher), joka on kiinnitetty ESO:n 3.6 metrin teleskooppiin La Sillalla. HARPS:in mittauksia täydentävät LCOGT-teleskooppiverkoston (Las Cumbres Observatory Global Telescope Network) ...

18. tammikuuta 2016: Linnunrata sisältää satoja miljardeja tähtiä. Siitä huolimatta kuvan keskellä oleva tähti on hyvin epätavallinen – se on aikamoinen saavutus! Brasilialais-amerikkalainen, Jorge Melendezin johtama ryhmä São Paulon yliopistosta havaitsi kahdella ESO:n teleskoopilla Chilessä, että tämä 2MASS J18082002–5104378 -niminen tähti on harvinainen jäänne Linnunradan oppivuosilta. Se tarjoaa tähtitieteilijöille kallisarvoisen mahdollisuuden tutkia ensimmäisiä galaksissamme syntyneitä tähtiä. ESO:n uuden teknologian teleskooppi NTT (New Technology Telescope) löysi 2MASS J18082002–5104378:n. Seuraavat, ESO:n VLT-teleskoopilla (Very Large Telescope) tehdyt seurantahavainnot paljastivat, että nuorista, Auringon kaltaisista tähdistä poiketen, tämä tähti sisälsi poikkeuksellisen vähän tähtitieteilijöiden metalleiksi kutsumia – eli vetyä ja heliumia raskaampia – alkuaineita. Itse asiassa se sisältää näitä alkuaineita niin vähän, että se tunnetaan UMP-tähtenä (ultra metal-poor star), eli erittäin metalliköyhänä tähtenä – ja se on kirkkain kaikista milloinkaan havaituista tämänkaltaisista tähdistä! Metalliköyhät tähdet ovat nykyään harvinainen näky sekä Linnunradassa (eso1132) että muissa lähigalakseissa, vaikka niiden uskotaan olleen yleisiä maailmankaikkeuden ollessa nuori. Metalleja syntyy ydinfuusiossa tähtien sisällä ja ...

11. tammikuuta 2016: Tämä Chilessä La Sillan observatoriolla otettu kuva näyttää täysikuun matalalla purppuranvärisellä taivaalla, valokuvaajan kyyristyneenä kalliolle ja NTT-teleskoopin (New Technology Telescope) kuin orrellaan kukkulan laella. Kuvassa nähdään ne kolme asiaa, joita havaitseva tähtitiede tarvitsee: havaittava kohde, teleskooppi, jolla sitä havaita, ja henkilö, joka pystyy tulkitsemaan havaintoja. Kuu on Maata lähin taivaankappale ja ainoa luonnollinen kiertolaisemme, joka kiertää Maata 400 000 kilometrin etäisyydellä. Kuu ei ole tähtitieteilijöiden suuri ystävä huolimatta sen esteettisestä hohdosta tässä kuvassa. Auringonvalo, joka heijastuu kuun pinnasta, aiheuttaa valosaastetta ja vaikeuttaa kaukaisempien ja hyvin heikkojen kohteiden havaitsemista. Valosaaste ei kuitenkaan häiritse miestä, joka ihailee näkymää tässä kuvassa. Hän on Babak A. Tafreshi, yksi ESO:n valokuvalähettiläistä. Teleskooppi kuroo umpeen tähtitieteilijöiden ja avaruuden kappaleiden väliset etäisyydet. Kuvassa näemme ESO:n NTT-teleskoopin, joka asennettiin vuonna 1989 ja päivitettiin täysin vuonna 1997 ”NTT-alkuräjähdyksessä”. NTT-teleskoopin tärkein ominaisuus on sen uraauurtava aktiivisen optiikan käyttö, jolla säädetään teleskoopin ohutta peiliä siten, että sen muoto on aina paras ...

4. tammikuuta 2016: Nämä ystävällisen näköiset, La Sillan observatoriolla ESO:n 3,6 metrin teleskoopin edessä kuvatut otukset ovat guanakoja. Guanakot, kuin myös vikunjat, ovat yksi kahdesta villistä kamelilajista, jotka elävät tällä alueella Chilen pohjoisosissa. Guanakot ovat yksi suurimmista maanisäkkäistä Chilessä 1-2 metriin (päästä häntään) yltävällä pituudellaan ja jopa 120 kilogramman painollaan. Nämä pelottomat seikkailijat asuvat Bolivian, Paraguayn, Argentiinan ja Andien halki ulottuvalla alueella: Chilen eteläpäässä sijaitsevasta Tulimaasta aina Peruun asti. Ne menestyvät autiomaan kasvillisuuden herkuilla ja nauttivat sieniä, ruohoja, lehtiä, puita ja jopa joidenkin kaktuksien kukkia osana ruokavaliotaan. Guanakot ja vikunjat ovat tuttu näky ESO:n havaintopaikoilla Atacaman autiomassa. Helmikuussa 2014 ESO:n henkilökunta pelasti vikunjanvasan, kun se harhautui ALMA:n (Atacama Large Millimeter/submillimeter Array) havaintopaikalle Chajnantorin ylätasangolla. Eläin oli joutunut eroon laumastaan tultuaan ketun jahtaamaksi. Se toipuu nyt Wildlife Rescue and Rehabilitation Centre –villieläinkeskuksessa Antofagastan yliopistolla ja palautetaan lopulta takaisin luontoon.

28. joulukuuta 2015: Moderni tiede ja muinaisen ihmisen henki näkyvät rinnakkain tässä ajatuksia herättävässä kuvassa kalliopiirroksesta lähellä ESO:n La Sillan observatorion havaintopaikkaa Chilessä. Kalliopiirros on muinainen kivikaiverrus, joita löytyy ympäri Maapalloa. Joissain paikoissa ne ulottuvat jopa aikaan 40000 vuotta ennen ajanlaskumme alkua, mutta tässä kuvassa näkyvä on paljon uudempi. Kiven pintaan on kuvattu ihmisiä laamojen tai muiden villien kamelieläinten vierellä. Chilen Atacaman autiomaan alkuperäiset nomadikansat seurasivat näiden eläinten laumoja suurelta osin kuivan ja vihamielisen maan halki, ennen kuin omaksuivat paikallaan pysyvämmän kulttuurin ja loivat autiomaahan keitaita, joissa kasvattivat kamelieläimiä. Tähtien kalpea hohde vuoristoselänteen taustalla ja yllä, ja yhden La Sillan teleskoopin silhuetti kehystävät vuosisatojen kulkua ja ihmiskunnan kehitystä esihistoriasta meidän moderniin avaruustutkimusaikaamme.

21. joulukuuta 2015: Juhlakauden toivotukset koko Euroopan eteläisen observatorion puolesta! Toivotamme teille iloista vuoden loppua ja hedelmällistä vuotta 2016! Linkit Joulukortti 2015

14. joulukuuta 2015: Tämä puoleensavetävä kaasupilvi kuvattiin EFOSC2–havaintolaitteella (ESO Faint Object Spectrograph and Camera) ESO:n La Sillan observatoriolla. Se lymyilee Kentaurin (Centaurus) ruuhkaisessa tähdistössä eteläisen pallonpuoliskon taivaalla. Tämä kaasupilvi, nimeltään NGC 3699, on planetaarinen sumu. Sen tunnistaa epäsäännöllisestä, muhkuramaisesta rakenteesta ja sumun jokseenkin kahteen osaan jakavasta tummasta repeämästä. Nimestään huolimatta näillä kohteilla ei ole mitään tekemistä planeettojen kanssa, vaan ne muodostuvat noin Auringon massaisten tähtien kehityksen viimeisissä vaiheissa. Nimitys ”planetaarinen sumu” tulee ajalta, jolloin William Herschel havaitsi niitä ensimmäistä kertaa. Ne näyttivät sen aikakauden kaukoputkissa pyöreiltä, hyvin planeetoilta vaikuttavilta kohteilta. Kun Auringon kaltaiset tähdet lähestyvät elämänsä loppua, ne kuluttavat ytimiensä vetyvarastot loppuun, mikä lopettaa samalla ydinreaktiot. Tämä aiheuttaa tähden ytimen supistumisen painovoiman vaikutuksesta, ja sen kuumenemisen, kun taas viileämmät ulommat kerrokset laajenevat valtavasti. Esimerkiksi Auringon pinta tulee todennäköisesti ulottumaan Maan kiertoradalle asti saavuttaessaan tämän kehitysvaiheen. Poikkeuksellisen vahvat tähtituulet puhaltavat tähden kaasumaiset uloimmat kerrokset avaruuteen, jättäen lopulta jäljelle paljaan ytimen. Ydin alkaa lähettää ultraviolettisäteilyä, ...

7. joulukuuta 2015: Tässä pysäyttävässä panoraamassa nähdään Linnunradan galaksi, joka kaartuu ESO:n VLT-teleskoopin (Very Large Telescope) havaintotason yllä Cerro Paranalilla, Chilessä. Paranalin observatorio, joka sijaitsee 2635 metrin korkeudella merenpinnasta, on yksi maailman parhaimmista tähtitieteellisistä havaintopaikoista ja Euroopan maan pinnalta havaitsevan tähtitieteen lippulaiva. Galaksimme sumun ja pölyn muodostaman rakenteen laajuus näkyy huomattavalla tarkkuudella havaintotason halki kulkevana himmeänä hohtavana vyönä. Maasta käsin näemme Linnunradan nauhamaisena, koska meidän näkökulmastamme, katsoessamme kohti sen keskustaa yhdestä spiraalihaarasta käsin, näemme sen kiekon muotoisen rakenteen reunan. Galaksimme ympärillä on useita pienempiä seuralaisgalakseja. Tässä kuvassa vasemmalla näkyvät selvästi Pieni ja Suuri Magellanin pilvi – kääpiögalaksit, jotka kuuluvat Paikalliseen galaksiryhmäämme. VLT koostuu neljästä 8.2 metrin Yksikköteleskoopista (Unit Telescope, UT) ja neljästä 1.8 metrin Aputeleskoopista (Auxiliary Telescope, AT), joita voidaan käyttää yhdessä ESO:n VLTI-interferometrinä (Very Large Telescope Interferometer). Flickr-käyttäjä John Colosimo lähetti tämän valokuvan Your ESO Pictures -Flickr-ryhmään. Flickr-ryhmä arvioidaan säännöllisesti ja sieltä valitaan parhaat valokuvat julkaistaviksi suositussa Viikon kuva –sarjassamme tai valokuvagalleriassamme. ...

30. marraskuuta 2015: Tässä ESO:n ultrateräväpiirto-tutkimusretken aikana yhdellä valotuksella otetussa upeassa korkean tarkkuuden kuvassa nähdään kolme syvän taivaan kohdetta, jotka näyttävät loistavan ALMA:n (Atacama Large Millimeter/submillimeter Array) yhden huipputarkan antennin etupuolella. Huomiota herättävin kohde on punertava Kölin sumu, joka tunnetaan myös nimellä NGC 3372. Se on suuri, enimmäkseen vedystä muodostunut kaasupilvi, jossa on vastikään muodostunut tähtiä. Lyhytikäiset, massiiviset, sumussa muotoutuneet siniset tähdet säteilevät runsaita määriä ultraviolettisäteilyä, joka sitten ionisoi ympäröivää kaasua ja saa vetyatomit hehkumaan tyypillisen punaisina. Lopulta supernovaräjähdykset ja massiivisimpien tähtien vahvat tähtituulet hajottavat Kölin kaasusumun, jättäen jälkeensä yhden tai useampia tähtiryppäitä. Kaksi tällaista tähtijoukkoa, jotka tunnetaan nimillä NGC 3532 ja IC 2602, nähdään Kölin sumusta katsoen yläoikealla ja ylävasemmalla. Nämä kolme taivaan kohdetta kuuluvat Kölin tähdistöön (Carina) ja ne luetteloi ensimmäisenä ranskalainen tähtitieteilijä Nicolas Louis de Lacaille. Ne näyttävät olevan lähellä toisiaan tässä kuvassa, mutta itse asiassa ne ovat hyvin erilaisilla etäisyyksillä meistä katsoen. IC 2602 on alle 500 valovuoden päässä ...

23. marraskuuta 2015: Tässä kuvassa nähdään yksi neljästä Yksikköteleskoopista, joista ESO:n VLT-teleskooppi (Very Large Telescope) Paranalilla koostuu. Jokaiselle näistä 8.2 metrin teleskoopista on annettu nimi Etelä-Chilen alkuperäiskansan puhumalla Mapuche-kielellä. Kuvan Yksikköteleskoopin nimi on Yepun, mikä tarkoittaa Venusta. Yepunin vieressä oleva pienempi teleskooppi on yksi neljästä 1.8 metriä halkaisijaltaan olevasta Aputeleskoopista. Nämä yhdistettynä Yksikköteleskooppien kanssa muodostavat VLTI-interferometrin (Very Large Telescope Interferometer). Yepunilla on käytössään Laser Guide Star Facility –apuväline, joka on toiminnassa tässä kuvassa. Lasersäteen väri on säädetty tarkasti siten, että se virittää ilmakehän natriumatomeja, jotka luovat pienen, kirkkaan pisteen: kuin keinotekoisen tähden. Tätä tähteä voidaan sitten käyttää määrittämään miten paljon ilmakehä vääristää oikeista tähdistä tulevaa valoa ja adaptiiviseksi optiikaksi kutsuttua menetelmää käyttäen voidaan saada aikaan tarkkoja kuvia. Yepunin yläpuolella näkyy osa eteläisen taivaan halki levittäytyvää Linnunradan galaksia. Oikealla alhaalla näkyvät kirkkaat läiskät ovat Linnunradan kaksi seuralaisgalaksia, Suuri ja Pieni Magellanin pilvi.

16. marraskuuta 2015: Tämä ESO:n valokuvalähettilään Alexandre Santernen ottama panoraamakuva paljastaa jokseenkin marsilaiselta näyttävän maiseman. Kuiva, punainen näkymä voisi hyvinkin olla toisesta maailmasta, mutta se on itse asiassa La Sillan observatoriolta, joka sijaitsee 2400 metriä merenpinnan yläpuolella, Atacaman autiomaan eteläosan laidalla Chilessä. Se oli ESO:n ensimmäinen havaintopaikka. La Sillan 300 pilvetöntä yötä vuodessa, vähäinen ilmakehän turbulenssi ja kuivuus luovat eräät maailman parhaista olosuhteista maan pinnalta havaitsevalle tähtitieteelle. Useiden vuosien ajan se oli eräs maailman tieteellisesti tuottavimmista observatorioista ja on huomattavan tuottelias tänäkin päivänä. Kuvan oikealla puolella näkyvällä La Sillan päätasanteella sijaitsee paljon erilaisia teleskooppeja, joilla tähtitieteilijät voivat tutkia maailmankaikkeutta. Silmiinpistävin on ESO:n 3.58 metrin Uuden Teknologian Teleskooppi NTT (New Technology Telescope) ja sen kahdeksankulmainen rakennus; se oli ensimmäinen teleskooppi maailmassa, jonka pääpeilin muotoa voitiin muuttaa tietokoneen avulla – mikä tunnetaan aktiivisena optiikkana – ja se toimi tienraivaajana suurille, nykyaikaisille teleskoopeille, kuten ESO:n VLT-teleskooppi (Very Large Telescope) Paranalilla. Myös ESO:n jäsenvaltioiden kohdennetut projektit käyttävät ...

9. marraskuuta 2015: Tässä kuvassa ALMA-teleskoopin (Atacama Large Millimeter/submillimeter Array) voima paljastaa kaksi valtavaa, pyörteistä tiheän kaasun suihkua, jotka pakenevat kuvan keskellä olevasta lähteestä lähes täydellisen symmetrisesti. Niiden lähtöpisteestä löytyy hyvin nuori tähti – prototähti – joka on aloittamassa pitkää matkaansa kehittymisessään jokseenkin Auringon kaltaiseksi tähdeksi. Tämä tähtilapsi, nimeltään CARMA-7, ja sen suihkut ovat noin 1400 valovuoden päässä Maasta Käärmeen eteläisessä tähtijoukossa. Tässä tiheässä tähtijoukossa, joka tietenkin löytyy Käärmeen tähdistöstä (Serpens), on ainakin 30 muuta prototähteä, jotka ovat syttymässä elämään hyvin lähellä toisiaan. Siinä tähtitieteilijöillä on käytössään täydellinen laboratorio, jossa he voivat tutkia sekä tähtien välistä että niiden ja ympäristön välistä vuorovaikutusta. Tähden elämän ensiaskeleet tunnetaan edelleen huonosti, mutta tähtitieteilijät ovat päätelleet, että kiemurtelevat, savuiset suihkut johtuvat ajoittaisista kaasupurkauksista, joita CARMA-7 syöksee ympäristöönsä valtavalla nopeudella. Purkaukset syttyvät, kun tähden ympärillä pyörivästä kiekosta putoaa ainetta prototähteen. Purkausten viilettäessä tähtilapsesta poispäin, ne törmäävät tähtienväliseen aineeseen, mikä saa ne hidastumaan ja laajenemaan. Jonakin päivänä tuo samainen ...

2. marraskuuta 2015: Tämä majesteettinen panoraama näyttää millaisessa ympäristössä ESO:n La Sillan observatorio sijaitsee. Havaintopaikka sijaitsee 2400 metriä merenpinnan yläpuolella Chilen Atacaman autiomaan etelälaidalla. Sen sijainti kaukana sivilisaation tuottamasta valosaasteesta antaa ESO:n teleskoopeille selkeän näkymän yötaivaalle. La Silla on ollut ESO:n linnake jo 1960-luvulta alkaen. Vain osa ESO:n teleskoopeista näkyy kuvassa: yhden metrin Schmidt-teleskooppi, yhden metrin teleskooppi ja 1.52 metrin teleskooppi näkyvät kuvassa takimmaisina. La Sillalla sijaitsee myös useita kansallisia teleskooppeja, kuten äärimmäisenä vasemmalla näkyvä tanskalainen 1.54 metrin teleskooppi, ja hopeanvärinen kupoli, joka suojaa MPG/ESO 2.2 metrin teleskooppia. Sumu leijuu La Sillaa ympäröivien laaksojen yllä ja laskeva Aurinko värjää oranssin kerroksen horisontin yläpuolelle. Kunhan Aurinko katoaa, yötaivas paljastaa havaitsemista odottavat, hyvin vaikuttavat tähtitieteelliset näkymät.

26. lokakuuta 2015: ESO:n VLT-teleskoopin (Very Large Telescope) kolmannen yksikköteleskoopin yhteyteen asennettu suurikontrastinen adaptiivisen optiikan havaintolaite SPHERE on paljastanut havainnoillaan suoraan sivulta näkyvän kaasu- ja pölykiekon kaksoistähtijärjestelmän HD 106906AB ympäriltä. HD 106906AB on Etelän Ristin tähdistössä (Crux) sijaitseva kaksoistähti. Tähtitieteilijät ovat jo pitkään epäilleet, että tätä 13 miljoonaa vuotta vanhaa tähtikaksikkoa ympäröi kertymäkiekko, koska järjestelmä on niin nuori ja säteilee ominaisella tavalla. Kuitenkaan kiekkoa ei oltu nähty ennen kuin nyt! Järjestelmän loistelias kertymäkiekko nähdään kuvan alaosassa vasemmalla. Yksittäisiä tähtiä ympäröivien erillisten kiekkojen sijaan järjestelmässä on vain yksi, molempia tähtiä ympäröivä kiekko. Tähdet on kuvassa piilotettu koronografiksi kutsutun suojan taakse, mikä estää instrumentin sokaistumisen niiden loistosta. Tähtien ja kiekon kumppanina on myös eksoplaneetta nimeltään HD 106906 b, joka näkyy yläoikealla ja joka kiertää kaksoistähteä ja sen kiekkoa paljon suuremmalla etäisyydellä kuin mikään muu tähän mennessä löydetty eksoplaneetta – sen etäisyys on 650 kertaa Maan ja Auringon välinen keskimääräinen etäisyys, eli noin 97 miljardia kilometriä. ...

19. lokakuuta 2015: ESO:n SPHERE, Chileen VLT-teleskoopin (Very Large Telescope) yhteyteen asennettu planeettoja metsästävä havaintolaite on löytänyt poikkeuksellisen rakenteen erään lähialueella sijaitsevan HD 100453 -nimisen nuoren tähden ympäriltä. HD 100453 on yli 350 valovuoden etäisyydellä Kentaurin (Centaurus) tähdistössä ja se lähes hukkuu tässä kuvassa punaisena ja valkoisena näkyvään kaasusta ja pölystä muodostuvaan pyörivään kiekkoon. Kiekosta näyttää ulottuvan kaksi kiehtovan näköistä spiraalihaaraa, jotka luultavasti ovat muodostuneet vielä havaitsemattomien, mutta mahdollisesti kiekon sisällä piilottelevien planeettojen vaikutuksesta. Spiraalikiekko on ainutlaatuisen symmetrinen ja eräs pienimmistä milloinkaan tähden ympärillä havaituista – mikä antaa vaikuttavan todisteen SPHERE:n kyvyistä. SPHERE on erittäin kyvykäs planeettojen etsijä, joka kykenee kuvaamaan Linnunradan vieraita maailmoja, ja pölykiekkoja, joissa ne muodostuvat. Se pystyy siihen peittämällä keskustähden häikäisevän valon, joka muutoin näkyisi kuvan keskellä (mustan ympyrän paikalla, joka peittää tähden ja sen lähialueen). Nuorien tähtien, kuten HD 100453, tutkiminen voi antaa tärkeitä johtolankoja sen ymmärtämiseen, miten planeetat ja tähdet muodostuvat ja kehittyvät galaksissamme.

12. lokakuuta 2015: Tässä ESO:n jo käytöstä poistetun ISAAC-kameran (Infrared Spectrometer And Array Camera) kuvassa Herbig-Haro -kohteesta (HH) 212 nähdään suihkupari, joka purkautuu kohteesta lähes täydellisen symmetrisesti. Kohde on Orionin tähdistössä lähellä kuuluisaa Hevosenpääsumua. Tällaisilla alueilla pöly- ja kaasupilvet voivat romahtaa painovoiman vaikutuksesta pyörien kiihtyvällä nopeudella ja kuumentuen samalla kunnes nuori tähti syttyy pilven keskiosassa. Vastasyntynyttä prototähteä kiertävä, prosessista yli jäänyt materiaali muodostaa kertymäkiekon, joka voi sopivissa olosuhteissa tuottaa rakennusaineita planeettojen, asteroidien ja komeettojen muodostumiseksi. Vaikka prosessia ei vielä ymmärretä täysin, yleensä prototähti ja sen kertymäkiekko – jotka tässä nähdään suoraan sivulta – aiheuttavat kuvassa näkyvät purkaukset. HH 212 –kohteen keskustassa oleva tähti on todellakin hyvin nuori, vain muutaman tuhannen vuoden ikäinen. Purkaukset ovat hämmästyttävän symmetriset ja niissä näkyy solmukohtia suhteellisen säännöllisin välein. Tämä säännöllisyys viittaa siihen, että purkauspulssit vaihtelevat tasaiseen tahtiin ja lyhyellä aikavälillä – ehkä vain 30 vuoden välein! Kauempana keskustasta leviää tähtienväliseen avaruuteen suuri iskuaalto, joka syntyy purkautuneen kaasun törmätessä ...

5. lokakuuta 2015: Tässä vaikuttavassa tähtinäkymässä nähdään pallomainen tähtijoukko NGC 6553, joka sijaitsee noin 19 000 valovuoden etäisyydellä Jousimiehen tähdistössä. Samaisessa näkymässä tähtitieteilijät ovat havainneet arvoituksellisen mikrolinssi-ilmiön. Mikrolinssi-ilmiö on tietyn tyyppinen gravitaatiolinssi-ilmiö, jossa taustalla olevan valonlähteen valo taipuu etualalla olevan kohteen painovoimakentässä, mikä saa aikaan vahvistetun kuvan taustan kohteesta. NGC 6553:n tapauksessa mikrolinssi-ilmiön aiheuttava kohde taivuttaa taustalla olevan punaisen jättiläistähden valoa (merkitty nuolella). Jos kyseinen kohde sijaitsee tähtijoukossa – mihin tiedemiehet uskovat vain 50% todennäköisyydellä – kohde olisi luultavasti kahden Auringon massainen musta aukko, ja olisi siten ensimmäinen tämän kaltainen pallomaisessa tähtijoukossa havaittu kohde. Samalla se olisi myös vanhin koskaan havaittu tähden massainen musta aukko. Kuitenkin lisähavaintoja tarvitaan, jotta linssi-ilmiön aiheuttaman kohteen oikea luonne saadaan selville varmasti. Tämän kosmologisen erikoisuuden havaitsi ESO:n VISTA-teleskooppi Paranalin observatoriolla Chilessä osana VVV-ohjelmaa (VISTA Variables in the Vıa Lactea Survey), joka kartoittaa Linnunradan keskiosia lähi-infrapunan alueella. Linkki Science-artikkeli

28. syyskuuta 2015: Aamulla maanantaina 28. syyskuuta 2015 oli mahdollista seurata täydellistä kuunpimennystä Afrikassa, Pohjois- ja Etelä-Amerikassa, Euroopassa ja Lähi-idässä. Saksassa sen valokuvasi Mahdi Zamani ESO:n päämajan laajennuksen ja teknisen rakennuksen yllä. Tässä sekvenssikuvasarjassa Kuu oli näkyvissä ohuiden pilvikerrosten välissä. Se näyttäytyi kirkkaana ylävasemmalla ja himmeni dramaattisesti siirtyessään Maan varjoon ja alemmas varhaisella aamutaivaalla. Kuunpimennys tapahtuu, kun Kuu, Maa ja Aurinko ovat suorassa linjassa toisiinsa nähden. Kun Kuu kulkee Maan heittämän varjon läpi, planeettamme estää suoran auringonvalon pääsyn Kuun pinnalle ja tapahtuu täydellinen pimennys. Näin voi käydä vain täydenkuun yönä. Tämänaamuinen täydellinen kuunpimennys sattui superkuun aikaan; se on täysikuu, joka sattuu silloin, kun Kuu on elliptisellä kiertoradallaan lähinnä Maata. Täydellisesti pimentyneen Kuun ollessa täysi ja suhteellisen lähellä Maata se näyttää tavallista suuremmalta ja kirkkaammalta. Toisin kuin auringonpimennyksessä tapahtuu, Kuu ei katoa kokonaan näkyvistä täydellisen kuunpimennyksen aikana. Sen sijaan se näkyy punaisena, josta se on saanut pahaenteisen kutsumanimen ”Verikuu”. Punertava väri johtuu auringonvalon taittumisesta ...