Viikon kuva 2021

2. elokuuta 2021: Tämä viikon kuva näyttää pieneltä planeetalta, vaikka se kuvaa itse asiassa ESO:n La Sillan observatoriota. Kuvassa on käytetty valokuvaustekniikkaa, jota kutsutaan stereografiseksi projektioksi, jolloin litteä kuva heijastetaan pallopinnalle. La Silla vihittiin käyttöön vuonna 1969 ja se on nykyisin useiden ESO:n instrumenttien sijoituspaikka. Sen lisäksi, että se on ensimmäinen ESO:n observatorio, se on ollut myös mukana monissa tieteellisissä ja teknologissa läpimurroissa. ESO:n uraauurtava 3,58-metrinen New Technology Telescope (NTT) oli ensimmäinen teleskooppi maailmassa, jossa oli tietokoneohjattu eli ”aktiivinen” pääpeili. Se toimi tiennäyttäjänä ESO:n Very Large Telescope (VLT) -teleskooppille, jossa kaikki neljä 8-metristä peiliä ovat aktiivisia. ESO:n 3.6-metrin teleskooppiin kiinnitetty High Access Radial nopeus Planet Searcher, eli HARPS-instrumentti on erittäin tehokas eksoplaneettojen metsästäjä. Se löysi muun muassa ensimmäisen ”Maan kaltaisen” planeetan, joka on sijoittuneena tähden elinkelpoiselle vyöhykkeelle. ”Planeetta La Sillan” yläpuolella kotigalaksimme Linnunradan helminauha kaartuu upeasti. Chilen Atacaman aavikon kuivat olosuhteet mahdollistavat tällaiset upeat näkymät, ja La Sillassa voi kokea yli 300 pilvetöntä ...

26. heinäkuuta 2021: Avaruus voi olla yksinäinen paikka. Ei kuitenkaan aina, kuten tämä HCG 86 galaksikvartetti sen osoittaa. Kuva on otettu ESO:n VLT Survey Telescope eli VST-kaukoputkella. Neljä galaksia, jotka sijaitsevat noin 270 miljoonan valovuoden päässä Maasta Jousimiehen tähdistössä, muodostavat Maasta katsottuna kolmion. Niistä kolme muodostavat suoran yhden galaksin ollessa niiden alapuolella. Venyneen galaksin oikealla puolella olevat kirkkaat kohteet eivät ole osa kvartettia. HCG tulee sanoista Hickson Compact Group, ja termiä käytetään kuvaamaan galaksiryhmiä, joissa on neljästä kymmeneen galaksia, ja joiden jäsenet ovat fyysisesti hyvin lähellä toisiaan. Pakkautumisen vuoksi tällaiset ryhmät ovat ihanteellisia ympäristöjä galaktisten vuorovaikutusten tutkimiseen, ja näissä galaksit saattavat joskus sulautua toisiinsa. Tämän kuvan HCG 86:sta otti tähtitieteilijöiden ryhmä johtajanaan Rossella Ragusa Istituto Nazionale di Astrofisica Italiasta. Se on otettu osana VST Early-type Galaxy Survey eli VEGAS-ohjelmaa. ”VST:n avulla pystymme tutkimaan galaksien lähettyvillä olevia hyvin himmeitä rakenteita, jotka ovat menneisyydesä tapahtuneiden gravitaatiovuorovaikutusten ja yhdistymisten jäänteitä”, Ragusa sanoi. Kartoittamalla erityisesti ryhmän galaksien ...

19. heinäkuuta 2021: Tämän viikon kuvassa näkyy koko Chilen tähtitaivaan loisto mukaan lukien planeetat, Linnunradan keskusta, tähdet, hehkuva kaasu, vuorten siluetti ja jopa komeetta. Kuva on otettu Paranalin observatoriolla ESO:n pääsisäänkäyntirakennuksen lähellä. Horisontissa loistaa vihreä, pyöreä, utuinen möykky, joka on itse asiassa planeettojen välinen vierailija nimeltään komeetta 252P/LINEAR. Komeetta kuvattiin sen kulkiessa Maan ohi huhtikuussa 2016 noin 5,3 miljoonan kilometrin etäisyydeltä planeetastamme (joka on kosmisen mittapuun mukaan melko lähellä!). Vaikka se oli liian heikko näkyäkseen paljain silmin, se näkyi teleskoopeilla sekä valokuvissa hyvin, kuten tässä. Oikealla näkyy toinen värikäs kohde: pieni, vaaleanpunainen hehku, joka näkyy komeetasta oikealla horisontin yläpuolella. Kohde on Laguunasumu, joka sijaitsee noin 5000 valovuoden etäisyydellä Maasta. Kaukoputken tai kiikarin avulla katsottuna se voi näyttää harmaalta, koska ihmissilmän väriherkkyys on heikko pienessä valossa. Pitkissä valotuksissa sen upeat eloisat värit tulevat esille. Kuvan näyttävin taivaan tähdistö on Scorpius (Skorpioni), mutta sen tähdet jäävät planeettojen jättiläisen Saturnuksen vaalean loisteen varjoon samoin kuin punertavan ...

12. heinäkuuta 2021: Tämä näyttävä viikon kuva on otettu ESO:n Paranalin observatoriolta, joka on ESO:n Very Large Telescope kaukoputken kotipaikka. Observatorio sijaitsee 2635 metriä korkealla Cerro Paralilla Pohjois-Chilen Atacaman autiomaassa. VLT:n muodostavat neljä yksikköteleskooppia näkyvän aivan tämän panoraamakuvan keskellä. Teleskoopit poseeraavat Linnunradan upeaa taustaa vasten, joka näyttää aivan tähdistä koostuvalta sateenkaarelta. Kuvassa näkyy myös kolme neljästä pienemmästä aputeleskoopista (Auxiliary Telescopes). Tähtitieteilijät käyttävät erilaisia teleskooppien kokoonpanoja raiteilla liikkuvien siirrettävien kaukoputkien ansiosta. Löydätkö kaikki kolme kuvassa näkyvää aputeleskooppia?

5. heinäkuuta 2021: Cerro Armazones on ESO:n tulevan lippulaivateleskoopin Erittäin suuren teleskoopin (ELT) sijoituspaikka. Cerro Armazones sijaitsee Chilessä Atacaman autiomaassa vain 20 km:n päässä ESO:n Paranalin observatoriolta. Siellä on ESO:n Very Large Telescope kaukoputki, ja se sijaitsee hieman yli 3000 metrin korkeudella merenpinnasta. Tämän paikan eristäytyneisyyttä kuvaa hyvin kuvassa kirkkaasti näkyvä Linnunradan vyö, joka levittäytyy Armazonien kraatterin ylle lähes täydellisesti. Tämä eristyneisyys tarkoittaa sitä, että täällä ollaan kaukana kaupunkien valosaasteesta, ja se tekee Atacaman autiomaasta ihanteellisen sijaintipaikan tähtitieteen tutkimuslaitteille, kuten ELT:lle. Sen valmistuttua siitä tulee ”maailman suurin taivaalle katsova silmä”. Tämä kuva on otettu 5.7.2019 ja siinä näkyy hieman kaivettu vuorenhuippu, joka on nykyisin rakennustyömaana. Perustusten betonivalut alkoivat joulukuussa 2019, ja tämän maailmaa mullistavan teleskoopin rakentamisen odotetaan valmistuvan tämän vuosikymmenen aikana.

28. kesäkuuta 2021: ESO:n La Sillan observatorion taivaalla näkyi näyttävä Kuun aiheuttama halo 22° sädekehänä kohteen ympärillä. Halo on optinen ilmiö, joka on seurausta siitä, että Kuun valo vuorovaikuttaa miljoonien ilmakehässä olevien jääkiteiden kanssa. Se muodostaa Kuun ympärille renkaan, jonka näennäinen säde on noin 22°. Se tunnetaan myös nimillä ”kuurengas” tai ”talvihalo”. Vaikka tämä onkin kaunis näky taivaalla, se esiintyy olosuhteissa, jotka eivät ole optimaalisia tähtitieteellisten havaintojen kannalta. Pilvet ja Kuun kirkas valo vaikuttavat tähtitieteellisten havaintojen laatuun ja tarkkuuteen. Se ei kuitenkaan vähennä tämän upean näkymän viehättävyyttä. Itse asiassa kuvassa näkyy muutamia tähtiä. Erityisesti yötaivaan kirkkain tähti Sirius näkyy kuvan yläreunassa hieman keskustasta vasemmalle.

21. kesäkuuta 2021: La Sillan observatorion pimeän vuorenrinteen ja Linnunradan muodostaman holvikaaren välissä sijaitsee La Sillan observatorion New Technology Telescope (NTT) kaukoputki. Vuodesta 1989 lähtien tämä ESO:n teleskooppi on havainnut ja ottanut upeita tarkkoja kuvia yötaivaastamme. Sen viimeisimpiin saavutuksiin kuuluvat: kahden neutronitähden yhdistymisen havaitseminen, asteroidien rakenteen tarkempi selvittäminen, satojen planetaaristen sumujen analysointi, sekä kaukana aurinkokunnastamme sijaitsevien planeettojen tutkiminen. Suurien pääpeilien avulla teleskoopit pystyvät keräämään enemmän valoa. Suuren peilin täydellistä muotoa on kuitenkin vaikeampi ylläpitää. Tähtitieteilijät huomasivat, että halkaisijaltaan yli viiden metrin pääpeileillä kuvanlaatu heikkeni merkittävästi, kun painovoima sai niiden muodon muuttumaan (NTT on halkaisijaltaan 3,5 metriä ja se oli tarkoitettu koelaitteeksi, jonka avulla suuremmilla peileillä varustettuja teleskooppeja pystyttäisiin rakentamaan). Aktiivinen optiikka on idea, joka tuli ESO:n insinööriltä Raymond Wilsonilta. Se tarkoittaa sitä, että ohutta ja muotoa muuttavaa pääpeiliä voidaan ohjata erityisellä tukijärjestelmällä, jonka avulla nämä painovoiman aiheuttamat muodonmuutokset voidaan korjata. Tämän uuden tekniikan avulla aikaansaadut parannukset maapääliseen tähtitieteeseen olivat valtavat. Aktiivisesta optiikasta tuli ...

14. kesäkuuta 2021: ESO:n Paranalin observatorio on ESO:n Very Large Telescope (VLT) kaukoputken sijoituspaikka ja sen yllä olevalla pimeällä taivaalla näkyy henkeäsalpaava taivas. Taivas on niin selkeä ja täynnä tähtiä, että niitä voisi melkein koskettaa. ESO:n valokuvalähettiläs Petr Horálek seisoo VLT:n tasanteen päällä ja kurottaa kohti taivaalla näkyvää kohdetta. Voit ehkä luulla kohteen olevan tähti, kuten monet muutkin taivaalla olevat kohteet, mutta se on itse asiassa aurinkokuntamme planeetta kaasujättiläs Jupiter. Lähempänä Maata taustalla näkyy neljä Yksikköteleskooppia (UTS), jotka muodostavat VLT:n. Jokaisessa UT:ssa on 8,2-metrinen peili, ja ne toimivat kaikki yhdessä tuottaakseen maailman tarkimpia kuvia maailmankaikkeudesta. Neljän UT:n lisäksi VLT:ssä on neljä pienempää, liikuteltavaa aputeleskooppia (ATS), joissa on 1,8-metriset peilit. Chilen Atacaman aavikko osoittaa jälleen miksi se on ESO:n VLT:lle ihanteellinen paikka. Observatorion syrjäinen sijainti merkitsee sitä, että valosaastetta on hyvin vähän tai ei lainkaan, mikä on tähtitieteen kannalta elintärkeää ja sen ansiosta myös tällaiset henkeäsalpaavat näkymät ovat mahdollisia.

7. kesäkuuta 2021: Tässä ESO:n viikon kuvassa on galaksi nimeltään NGC 4254 tai Messier 99. Galaksi on kaunis kosminen helmi, joka sijaitsee Coma Berenicesin (Berenicen hiukset) tähdistössä. Messier 99 on erityinen galaksi, koska se on luokiteltu 'grand design' spiraali galaksiksi. Nämä ovat eräänlaisia galaksien arkkitehtuurin mallikappaleita, joissa on selkeästi erottuvat galaksin keskustan ympärille kiertyvät spiraalihaarat. Vain noin 10 prosenttia kaikista spiraaleista edustaa tätä tyyppiä, joten Messier 99:n kaltaiset kohteet ovat melko harvinaisia. Messier 99:n luokittelun taustalla olevat tekijät näkyvät tässä kuvassa selkeästi. Kuvassa kirkkaat, pyörivät spiraalihaarat kiertyvät taustan tummaa avaruutta vasten, ja ne ovat helposti erotettavissa lukuisiksi haarautuviksi, mutta silti yhtenäisiksi rakenteiksi. Tämä kuva on otettu osana ESO:n kosmisten helmien ohjelmaa (Cosmic Gems programme), jonka puitteissa tuotetaan kuvia mielenkiintoisista, kiehtovista tai visuaalisesti kiinnostavista kohteista ESO:n teleskooppeilla, opetusta ja tiedeviestintää varten. Ohjelmassa hyödynnetään kaukoputkiaikaa, jota ei voi käyttää tiedehavaintoihin. Kaikki kerätyt tiedot voivat kuitenkin soveltua myös tieteellisiin tarkoituksiin, ja ne laitetaan tähtitieteilijöiden saataville ESO:n ...

31. toukokuuta 2021: Jos katsot tarkasti tämän kuvan heikkoa ja sumeaa keskustaa, löydät aavemaisen galaksin. Galaksin nimi UDG4 ei kuitenkaan ole ihan yhtä aavemainen. Kuva on otettu ESO:n VLT Survey teleskoopilla (VST). UDG tarkoittaa ultradiffuusia galaksia, jotka ovat yhtä suuria kohteita kuin Linnunrata, mutta niissä on 100—1000 kertaa vähemmän tähtiä. Nämä galaksit ovat äärimmäisen himmeitä, ja niissä ei ole lainkaan tähtiä muodostavaa kaasua. Tämä saa ne näyttämään utuisilta kosmiselta pilviltä, tai avaruuden tahroilta. Niiden alkuperästä yhä kiistellään, mutta tähtitieteilijät arvelevat, että ne voisivat olla ”epäonnistuneita” galakseja, jotka menettivät kaasuvarantonsa jo varhaisessa vaiheessa. Tämä kuva UDG4:stä on otettu osana paljon laajempaa tutkimusohjelmaa VST Early-type Galaxy Surveytä (VEGAS), jonka tarkoituksena on tutkia erittäin heikkoja galaksijoukkojen rakenteita. Nämä ovat useista galakseista koostuvia painovoiman toisiinsa sitovia suuria ryhmiä. Italian Instituto Nazionale di Astrofisicasta kotoisin olevan Enrichetta Iodicen johtama tutkimusryhmä on löytänyt useita UDG-galakseja Hydran galaksijoukosta, mutta niiden todellisen luonteen selvittämiseksi tarvitaan lisää havaintoja. UDG-galakseja voi olla vaikea ...

24. toukokuuta 2021: Tässä kuvassa aamun ensimmäiset auringonsäteet saavuttavat ESO:n Very Large Telescope (VLT) kaukoputken, joka sijaitsee Cerro Paranalissa Pohjois-Chilessä. Tämä hetki on merkki siitä, että takana on taas yksi onnistunut havaintoyö maailman tuottavimmalla maapäälisellä tähtitieteen yksiköllä. VLT sijaitsee 2635 metriä merenpinnan yläpuolella yhdellä maailman parhaista paikoista tutkia universumin ihmeitä. Paikan korkeuden voi aistia taustalla näkyvästä ”merestä”. Ajatus voi kuitenkin johtaa harhaan, sillä Atacaman autiomaa, jossa ESO:n VLT sijaitsee, on erittäin kuiva paikka. Veden sijaan kaukainen, sinisävyinen meri onkin itseasiassa alemmalla korkeudella esiintyviä pilviä. Linkit: VLT:n panoraamakuva

17. toukokuuta 2021: Tässä ESO:n valokuvalähettiläs Gerhard Hüdepohlin ottamassa kuvassa ESO:n La Sillan observatorio levittäytyy upeasti silmiemme eteen. Kuvassa näkyy Chilen Atacaman autiomaassa sijaitseva vuorenhuippu, jossa näkyy lukuisia kaukoputkia ja muita rakennuksia karussa, eristäytyneessä maisemassa. Etualaa hallitsee ESO:n 3.6-metrin teleskooppi, jossa on kaareva valkoinen kupu ja harmaa runko-osa. Pieni silta yhdistää kaukoputken toiseen valkokupoliseen, pienempää kaukoputkeen, joka on nyt jo käytöstä poistettu ESO:n Coudé’ aputeleskooppi. Taustalla kauempana näkyy useita matalia suorakaiteen muotoisia rakennuksia, jotka levittäytyvät vuorenrinteen alueelle. Näissä sijaitsevat alueen operointikeskus, makuutilat ja hotelli. Kuten tämä kuva todistaa, niin muita merkkejä ihmisten läsnäolosta ei ole näkyvissä moneen kilometriin. Haastavalla 2400 metrin korkeudella ja maailman kuivimman aavikon liepeillä sijaitsevasta La Sillasta ei koskaan tule asutuksen tai kaupallisten kohteiden keskittymää. Sen sijaan eristäytyminen tekee La Sillasta yhden maailman parhaista tähtitieteen tutkimuksen paikoista, jossa on pimeä ja pilvetön taivas useimpina vuoden iltoina.

10. toukokuuta 2021: Tämän viikon kuvassa on DG121, joka on HII-alue, eli ionisoidun vedyn pilvi. Kohde sijaitsee Puppiksen (Peräkeula) tähdistössä. HII-alueet ovat emissiosumuja ja ne syntyvät, kun nuoret, massiiviset tähdet lähettävät voimakasta ultraviolettisäteilyä, joka ionisoi ympäröiviä kaasupilviä. Näillä alueilla näkyy yleensä epäsäännöllisiä rakenteita, joilla ei ole teräviä rajoja. Tämä tekee niistä utuisia valokuvauksellisia kohteita. DG121-alueen kirkkain tähti, joka näkyy keskustan lähellä, on HD60068. Tämä upea kuva on otettu FORS 2-instrumentilla (FOcal Reducer and low dispersion Spectrograph) ESO:n Very Large Telescope kaukoputkella Chilen Atacaman autiomaassa. Tähtitieteilijät ovat kutsuneet tätä havaintoinstrumenttia ”Paranalin Sveitsin armeijan linkkuveitseksi”, koska se pystyy tutkimaan useita erilaisia tähtitieteen kohteita monin eri tavoin.

3. toukokuuta 2021: Tämän viikon kuvassa on yksinäinen taivasta tarkkaileva antenni. Todellisuudessa tämä antenni on kaukana yksinäisestä. Se on osa Atacama Large Millimeter/submillimeter Array (ALMA)-teleskooppia, joka käsittää 66 suuren tarkkuuden antennia. Ne ovat levittäytyneet Chajnantorin tasangolle, joka sijaitsee korkealla Chilen Andeilla. Tässä kuvassa meitä hemmotellaan vaikuttavalla monivärisellä näkymällä ALMAn yläpuoleiselle taivaalle. Horisontin yllä näkyy vihreä ilmahehku, antennin takaata kurkistaa Suuri Magellanin pilvi, ja Linnunradan upea vyö levittäytyy pään yläpuolella. Nämä antennit on optimoitu keräämään sähkömagneettista säteilyä millimetrin aallonpituuksilla, joka on infrapuna- ja radioaaltojen välissä olevaa valoa. ALMA näkee hyvin erilaisen maailmankaikkeuden kuin me. Ihmisten silmät ovat kehittyneet näkemään näkyvää valoa, kun ALMA puolestaan katselee maailmankaikkeutta pidemmillä aallonpituuksilla. ALMA havaitsee maailmankaikkeuden kylmimmistä kohteista, kuten tiheistä tähtiä muodostavista pilvistä, peräisin olevaa säteilyä. Muita havaintokohteita ovat vastasyntyneiden tähtien ympärillä oleva materia, kaukaiset galaksit ja monet muut kohteet. ALMA pystyy tutkimaan kohteita ennennäkemättömällä herkkyydellä ja resoluutiolla. ALMA on havainnut Einsteinin renkaita, kuvannut protoplanetaarisia kiekkoja, ja havainnut monimutkaisia ...

26. huhtikuuta 2021: Tuntuuko sinusta koskaan, että sinua tarkkaillaan? Tämä ystävällisen näköinen kohde on todellisuudessa kaksi törmäävää galaksia, jotka ovat sulautumassa toisiinsa. Silmäpari kätkee sisäänsä kaksi kasvavaa supermassiivista mustaa aukkoa ja kuvassa näkyy viehkeä virnistys. Galaksien yhdistymiset ovat harvinaisia galaktisessa naapurustossamme. Mrk 739 on riittävän lähellä (tähtitieteellisesti), jotta tapahtumaa voidaan tutkia yksityiskohtaisesti ja siten saada parempi käsitys näiden kosmisten sulautumisten aikana tapahtuvista dramaattisista prosesseista. Käyttämällä ESO:n Very Large Telescope kaukoputken MUSE-instrumenttia tähtitieteilijöiden tiimi, jota johti maisteriopiskelija Dusán Tubín Pontificia Universidad Católica de Chilestä, pystyi tutkimaan sekä itse yhdistymistapahtuman että kasvavien jättimäisten mustien aukkojen lähettämän säteilyn vaikutuksia. Heidän tutkimuksensa selvitti galaksien liikkeitä, tähtien ikiä ja niiden koostumusta. He havaitsivat, että toinen näistä galakseista on paljon vanhempi kuin kumppaninsa, ja että niiden yhdistymisprosessi on vielä varhaisessa vaiheessa. MUSE on 3D-spektrografi, joka ottaa kuvia, jotka tunnetaan nimellä ”datakuutiot”. Näiden avulla kohdetta havaitaan samanaikaisesti tuhansilla eri aallonpituuksilla. Tähtitieteilijät pystyvät MUSE:n avulla kartoittamaan hyvin yksityiskohtaisesti tutkimiensa kohteiden ominaisuuksia, ...

19. huhtikuuta 2021: ESO:n valokuvalähettiläs Petr Horálek otti tämän panoraamaselfien 9. huhtikuuta 2016. Petr oli kuvaamassa Chilen Atacaman autiomaassa ESO:n 'Fulldome Expedition'-tiimin jäsenenä. Tämä oli valikoitu valokuvaajaryhmä, joka kuvasi joukon upeita, ultra-teräväpiirtoisia kuvia ja videoita käytettäväksi ensisijaisesti ESO:n Supernova planetaario & vierailijakeskuksessa. Maisema leviää laajalti valokuvaaja Petrin ympärillä, ja hän näyttää kuvassa pieneltä vaikuttavan Chilen taivaan alla. Hän seisoo aivan eläiratavalosta muodostuvan pylvään alla, joka tekee kuvasta vieläkin erikoisemman. Kuvassa näkyvät leveät, pyöreät kohteet ovat osa Atacama Large Millimeter/submillimeter Array eli ALMA:n muodostavista 12-metrisistä antenneista. ALMA on maailman suurin maanpäälinen tähtitieteen observatorio. Se sijaitsee Chajnantorin tasangolla Chilessä 5000 metrin korkeudessa. Kaikki 66 antennia muodostavat yhteisen teleskooppien verkoston, ja ne voidaan liittää yhteen eri kokoonpanoissa, jolloin ne toimivat yhtenä kaukoputkena. Tämä on menetelmä jota kutsutaan interferometriksi. Tämä järjestely mahdollistaa sen, että ALMA on universumin vaikuttavin tutkimusmatkailija millimetrin ja alimillimetrin aallonpituuksilla. Tämä on sellaista valoa, joka syntyy viileistä, kaukaisista ja maailmankaikkeuden varhaisista ilmiöistä kaikkialla kosmoksessa. ...

12. huhtikuuta 2021: Uutta kaukoputken paikkaa valittaessa tutkitaan huolellisesti, että uuden kaukoputken paikka tarjoaa parhaat mahdolliset havainto-olosuhteet. Tämän viikon kuvan otti vuonna 2019 ESO-valokuvalähettiläs Petr Horálek Chilen Cerro Armazonesista, jonne parhaillaan rakennetaan ESO:n Erittäin suurta teleskooppia (ELT). Sijaintipaikka on korkealla, kuivassa Atacaman autiomaassa 3046 metrin korkeudessa. Korkealla, kuivassa sijaitseva havaintopaikka on ensisijainen vaatimus ELT:n uskomattoman havaintokyvyn hyödyntämisessä. Tämä ainutlaatuinen panoraamakuva Atacaman autiomaasta sisältää eloisan näkymän omaan Linnunrata-galaksimme, joka nähdään vähäisestä valosaasteesta johtuen upean selkeästi. Massiiviset tähtienvälisen pölyn pilvet peittävät kauempana olevien tähtien valoa, mikä saa aikaan yötaivaalla erottuvaan tummemman kaistaleen.

5. huhtikuuta 2021: Atacaman autiomaa Chilessä on yksi maailman pimeimmistä ja rauhallisimmista tähtitieteen havaintopaikoista, ja sen ansiosta se on osoittautunut täydelliseksi sijoituspaikaksi ESO:n observatorioille ja tehokkaille instrumenteille. Kuva tuo esille näkymän ESO:n Paranalin observatoriolta, joka on myös jättimäisen Very Large Telescope eli VLT-kaukoputken sijoituspaikka. VLT:n teleskoopit seisovat vartiossa tähtirikkaan taivaan alla, josta galaksimme kimalteleva kaari ja hehkuvat Magellanin pilvet (vas.) erottuvat selkeästi. Kuten tämä kuva osoittaa, taivas Paranalin yllä ei ole täysin pimeä. Auringonlaskun jälkeen maailmankaikkeuden kauneutta varjostaa Maan oma ilmakehä, joka hehkuu monilla eri sävyillä tehden taivaasta akvarellimaalauksen. Siveltimen vedot ovat koristelleet Linnunradan useilla emissiosumuilla ja kuvan yläosan keskellä sijaitsevaan Orionin tähdistöön yhdistyvät lähellä horisonttia näkyvät vihreän, keltaisen, punaisen ja oranssin pehmeät sävyt. Kuvan väripaletin takana on ilmahehku, joka on ilmakehän omaa loistetta. Se on säteilyä, joka johtuu kemiallisista prosesseista, joita esiintyy noin muutaman sadan kilometrin korkeudella maanpinnasta. Juuri sen jälkeen, kun Aurinko on laskenut länteen (keskellä), sen voimakas valo heijastuu myös ...

29. maaliskuuta 2021: Tämä heikosti loistava taivaan alue on itse asiassa kuuma vetykaasun kupla nimeltään Sh 2-305, jota läheisten tähtien voimakas säteily valaisee. Tällaisia kaasupilviä kutsutaan emissiosumuiksi tai HII-alueiksi (”H-kaksi”-alueet). Tässä esiintyvä sähkömagneettinen säteily on spektrin ultraviolettialueella ja sen lähteenä arvellaan olevan ainakin kaksi O-tyypin tähteä, ja todennäköisesti useita muitakin tähtiä. Tämä tähtiluokka on kaikkein kirkkain ja kuumin. Nämä tähdet voivat olla jopa 90 kertaa niin massiivisia kuin Aurinko, ja uskomattomasti miljoona kertaa kirkkaampia. Viiden naapurisumun kanssa Sh 2-305 kuuluu tiheiden pöly- ja kaasupilvien muodostamaan jättimäiseen suuremman mittakaavan kokonaisuuteen, joka muodostaa valtavan renkaan, jota kutsutaan GS234-02 tähtiä synnyttäväksi superrenkaaksi, joka sijaitsee Linnunradan Perseuksen haarassa Peräkeulan tähdistössä. Tämä kuva on otettu osana ESO:n kosmisten helmien ohjelmaa (Cosmic Gems programme), jossa tuotetaan kuvia mielenkiintoisista, kiehtovista tai visuaalisesti näyttävistä kohteista ESO:n teleskooppeilla, opetusta ja yleisötiedotusta varten. Ohjelmassa hyödynnetään kaukoputkiaikaa, jota ei muuten voi käyttää tiedehavaintoihin. Kaikkea ohjelmassa kerättyä dataa voidaan myös käyttää tieteellisiin tarkoituksiin, ja ne ...

22. maaliskuuta 2021: Ihmiset ovat katselleet taivaalle jo hyvin pitkän ajan. Linnunradan virtaava muoto, tähtien ja planeettojen kirkas loiste sekä taivaan alueita peittävät tummat alueet ovat kiehtoneet heidän mielikuvitustaan. Eri kulttuureilla on erilaisia nimiä näille tähtitaivaan kohteille. Tässä viikon kuvassa näkyy yksi kohde, jolla on aikojen saatossa ollut useita eri identiteettejä. Kuvassa kohteet ovat Atacama Large Millimeter/submillimeter Array (ALMA) -antennin lähellä. Aivan kuvan yläosassa, Linnunradan tähtivyön sisäpuolella, on kahden kirkkaan tähden pari. Nämä muodostavat osan Etelän ristiä (Crux), joka on yksi eteläisen tähtitaivaan tunnetuimmista tähtikuvioista. Aivan Etelän ristin alapuolella on tumma, epäsäännöllisen muotoinen alue galaksimme keskitasoa vasten. Tämä on hyvin erottuva pimeä sumu, joka sijaitsee vain 600 valovuoden päässä. Se on valtava molekyylipilvi, joka on niin tiheä, että se estää kaiken sen takana olevan valon näkymisen. Tämän tumman alueen nimi riippuu kuitenkin kulttuuristasi. Se tunnetaan kansanomaisimmin nimellä Hiilisäkki, mutta toiset erottavat muodosta jättimäisen taivaanlinnun. Sillä on suuri merkitys Australian aboriginaalien tähtitieteessä, jossa sen ...