Viikon kuva 2016

26. joulukuuta 2016: Aurinkokuntamme syntyi valtavasta, alkukantaisesta kaasu- ja pölypilvestä. Suurimmasta osasta pilveä muodostui Aurinko, kun taas ylijäänyt, pyörivä materiakiekko lopulta tiivistyi kiertoradoilla kiertäviksi, nykyään tuntemiksemme ja asuttamiksemme planeetoiksi. Tähtitieteilijät voivat havaita samankaltaisten tapahtumakulkujen etenemistä kosmoksen muiden tähtien ympärillä. Tämä upea Viikon kuva näyttää nuoren tähden HD 163296 ympärillä olevan pyörivän ylijäämäkiekon. Käyttäen Chilessä sijaitsevan ALMA:n (Atacama Large Millimeter/submillimeter Array) havaintokykyä, tähtitieteilijät ovat kyenneet erottamaan kiekon yksityiskohtia, kuten keskustähteä ympäröivät samakeskiset ainerenkaat. ALMA:lla he kykenivät myös mittaamaan kiekon kaasu- ja pölyainesta korkealla resoluutiolla. Tämän aineiston avulla he saattoivat päätellä tärkeitä yksityiskohtia nuoren tähtijärjestelmän muodostumishistoriasta. Renkaiden väliset aukot johtuvat todennäköisesti pölyn katoamisesta ja tähtitieteilijät havaitsivat myös vähemmän kaasua keskimmäisessä ja ulommaisessa aukossa. Sekä pölyn että kaasun häviäminen vihjaa noin Saturnuksen massaisten planeettojen äskettäiseen muodostumiseen, jotka olisivat kovertaneet aukot upouusilla kiertoradoillaan.

19. joulukuuta 2016: Juhlakauden toivotukset koko Euroopan eteläisen observatorion puolesta! Toivotamme teille hyviä juhlapyhiä, upeaa alkua uudelle vuodelle ja hedelmällistä vuotta 2017! Linkit: Joulukortti 2016

12. joulukuuta 2016: Tämä tyrmäävä ilmakuva näyttää ESO:n Paranalin observatoriota ympäröivät kukkulat ja vuoret. Ylhäältä nähtynä kuivan maiseman terävät ja kiviset yksityiskohdat sulavat pois tuoden esiin enemmänkin pehmeästi aaltoilevaa kangasta muistuttavia muotoja. Kuvan yläosassa oikealla näkyvään rakennusten rykelmään kuuluu sekä observatorion perusleiri että Recidencia, mistä Paranalin henkilökunta ja vierailijat voivat etsiä suojaa autiomaan ankarilta olosuhteilta. VISTA-kartoitusteleskooppi sijaitsee observatorion pääasiallisen rakennusryhmän vasemmalla puolella erillään olevissa rakennuksissa. Tämän kuvan otti Gerhard Hüdepohl, joka on yksi ESO:n valokuvalähettiläistä. Hän työskentelee ESO:lla elektroniikkainsinöörinä ja on asunut Chilessä jo vuodesta 1997 työskennellen VLT-teleskoopilla (Very Large Telescope) Cerro Paranalilla.

5. joulukuuta 2016: Maailmankaikkeuden massiivisimmilla galakseilla on ytimessään supermassiivinen musta aukko. Nämä todella kolossaaliset mustat aukot ahmivat ympäröivää ainetta hämmästyttävällä tahdilla, samalla sylkien valtavia määriä säteilyä ja hohtaen tunnetun maailmankaikkeuden kirkkaimpiin kuuluvina kohteina. Huolimatta niiden valtavasta etäisyydestä Maahan, näitä mustia aukkoja ympäröivät alueet loistavat niin kirkkaasti, että ne näyttävät samankaltaisilta kuin Linnunradan, oman galaksimme, tähdet. Jotkin näistä kohteista, jotka tunnetaan ”tähdenkaltaisina kohteina” (engl. quasi-stellar-objects) tai kvasaareina, ovat hyviä apuvälineitä kosmoksen parempaan ymmärtämiseen. Niiden kaukaisen sijainnin ansiosta meidän teleskooppiemme ja kohteena olevan kvasaarin väliin jää paljon avaruutta. Tämä avaruus ei ole tyhjä; se on täynnä galaksienvälistä ainetta, joka koostuu enimmäkseen kaasupilvistä – niissä on enimmäkseen vetyä ja heliumia, mutta jälkiä on muistakin alkuaineista – jotka imevät kaukaisemmista kohteista tulevaa valoa ja estävät sen saapumisen meille asti. Kirkkaiden kvasaarien lähettämän valon pitää matkata näiden pilvien läpi matkallaan meidän tykö, ja se siis absorboituu osittain. Tämä spektri, jonka on havainnut UVES-havaintolaite ESO:n VLT-teleskoopilla (Very Large Telescope) ...

28. marraskuuta 2016: Kuivuudestaan kuuluisa Atacaman autiomaa voi vaikuttaa oudolta uintipaikalta – mutta tässä kiehtovassa, ESO:n valokuvalähettilään Petr Horálekin ottamassa kuvassa Kuu vaikuttaa tekevän juuri niin! Alun perin korkealla ollut sirppimäinen Kuu laskeutui hitaasti kirkkaan chileläisen taivaan läpi ennen kuin kohtasi ilmakehän tiheimmät osat juuri horisontin yläpuolella. Siellä alkoi ”harvinainen näytelmä”, sanoi Horálek. Ohut Kuun viipale vääristyi optisesti ”oudoksi, käärmemäiseksi muodoksi”, kun sen valo kulki läpi ilmakerrosten, joiden tiheydet olivat erilaiset eri ilmanpaineiden, lämpötilojen ja kosteuksien vuoksi. Kuu kadotti tasaiset kaarensa ja sen sijaan näytti aaltoilevalta ja värisevältä siksakilta – ”aivan kuin se olisi uinut”. Ilmakehän lähekkäisten kerrosten vaikutus johti Kuun kuvan eri osien erilaiseen taittumiseen sen kadotessa horisontin taakse. Kaikki nämä kuvat on otettu ESO:n La Sillan observatoriolla Chilessä, Tyyntä Valtamerta vastapäätä.

21. marraskuuta 2016: Kun aurinko laskee jälleen yhden päivän päätteeksi La Sillalla, observatorion henkilökunnan jäsenet voivat alkaa tehdä sitä, minkä osaavat parhaiten – havaita ja tutkia yötaivasta! La Silla oli ESO:n ensimmäinen observatorio, ja se on edelleen yksi maailman tuotteliaimmista observatorioista. Tämä valokuva vangitsee auringonvalon viimeiset harvat säteet, tuottaen häikäisevän sekoituksen oranssia, punaista ja keltaista lähellä horisonttia. Vielä silmäänpistävämpiä ovat kuitenkin kirkkaat tähtivanat, jotka piirtyvät ja kaartuvat taivaan halki. Jokainen näistä vanoista muodostuu yksittäisen tähden liikkeestä, jonka pitkä valotusaika vangitsee. Myös ajoneuvot muodostavat valovanoja liikkuessaan ja valaistessaan alueen läpi kulkevien teiden verkoston. Tämän kuvan otti ESO:n valokuvalähettiläs Roger Wesson. Pystyäkseen näyttämään sekä iltaruskon että kasvavat tähtivanat samassa kuvassa, Wesson yhdisti 763 kappaletta 20 sekunnin valotuksia, jotka alkoivat noin 40 minuuttia ennen auringonlaskua ja jatkuivat läpi yön.

14. marraskuuta 2016: ALMA (Atacama Large Millimeter/submillimeter Array) sijaitsee korkealla Chajnantorin ylätasangolla Chilessä. ALMA:n rakentaminen alkoi vuonna 2008 ja antennijärjestelmä näki ensivalon 2011. Tähän asti paikalla työskentelevät tähtitieteilijät, insinöörit ja teknikot ovat joutuneet elämään väliaikaisissa konteissa havaintoaseman perusleirissä. He ovat iloisia kuullessaan, että järjestely alkaa olla ohi, kun uuden ALMA Residencian rakentaminen saavuttaa loppuvaiheen. Kun ALMA:n kaikki antennit oli menestyksekkäästi asennettu ylätasangolle, Residencian rakennustyöt alkoivat vuoden 2015 alkupuolella. Se sijaitsee OSF-asemalla (Operations Support Facility, operaatioiden tukikeskus) 3000 metrin korkeudessa, joka on noin 30 kilometrin etäisyydellä ja yli 2000 metriä alempana kuin ALMA, joka taas sijaitsee Andien vuoristossa 5000 metrin korkeudessa. OSF toimii ALMA:n tärkeimpänä perusleirinä koordinoiden kaikkia antennijärjestelmän tieteellisiä aktiviteetteja, hoitaen havaintopaikan päivittäisiä toimintoja ja toimien kaikkien toimijoiden kokoontumiskeskuksena. Tässä kuvassa näkyy vastikään valmistunut Residencian päärakennus, jonka julkisivu on suunniteltu täydentämään ja täydellisesti sulautumaan ympäröivän autiomaamaiseman väreihin ja muotoihin. Rakentamisen tekivät paikalliset chileläiset toimijat, joilla on kokemusta karusta ja eristyneestä sijainnista: Constructora L ...

7. marraskuuta 2016: Tähtitieteilijät kuluttavat aikaansa katselemalla maailmankaikkeutta – ja joskus maailmankaikkeus vaikuttaa tuijottavan takaisin! Tämä kuva, joka on koottu ALMA:n (Atacama Large Millimeter/submillimeter Array) sekä NASA:n ja ESA:n Hubble-avaruusteleskoopin (Hubble Space Telescope) havaintoaineistoista, näyttää hyvin harvinaisen kosmisen näkymän: vuorovaikuttavan galaksiparin, joka on muodostanut silmän kaltaisen rakenteen. Kuten nimi jo vihjaa, tietyntyyppiset lähikohtaamiset galaksien välillä saavat aikaan muotoja, jotka muistuttavat ihmissilmää. Vaikka tämän kaltaiset galaksien törmäykset eivät ole epätavallisia, vain hyvin harvoja silmän muotoisia tai linssimäisiä rakenteita omaavia galakseja on havaittu. Näiden ilmiöiden harvinaisuus liittyy luultavasti niiden hyvin väliaikaiseen luonteeseen – tällaiset linssimäiset rakenteet ovat olemassa vain joitain kymmeniä miljoonia vuosia, mikä on silmänräpäys galaktisessa elämässä. Nämä kaksi galaksia ovat nimiltään IC 2163 (vasemmalla) ja NGC 2207 (oikealla) – IC 2163 on tämän kuvan linssimäisen rakenteen omaava galaksi. Kaksikko sijaitsee noin 114 miljoonan valovuoden päässä Maasta Ison Koiran tähdistössä (Canis Major). Galaksit ovat pyyhkineet menemään toistensa ohi – hipoen toistensa spiraalihaarojen ulkolaitoja – ...

31. lokakuuta 2016: Tähtitieteilijät ovat ensimmäistä kertaa havainneet nuoren tähden ympärillä olevan pölyisen materiakiekon hajoavan monen tähden järjestelmäksi. Tässä kuvassa on käytetty uusia Chilessä sijaitsevan ALMA:n (Atacama Large Millimeter/submillimeter Array) havaintoja ja se paljastaa parhaillaan käynnissä olevan prosessin! Tähdet muodostuvat kaasusta ja pölystä koostuvista kosmisista pilvistä, kun pilvien harva aine painovoiman ansiosta romahtaa kasaan tiheämmiksi keskuksiksi, jotka vuorostaan vetävät lisää ainetta puoleensa. Sisäänpäin putoava aine muodostaa pyörivän kiekon nuoren tähden ympärille, joka nielee sitä vähitellen. Lopulta nuori tähti kerää riittävästi massaa ja saavuttaa keskuksessaan riittävän lämpötilan ja paineen ydinfuusion alkamiseksi. Tähdet, joilla ei ole kumppania – kuten Aurinko – eivät ole niin yleisiä kuin joskus luulimme. Itse asiassa lähes puolella galaksimme tähdistä on ainakin yksi kumppani ja jotkut niistä ovat vieläkin sosiaalisempia! Aikaisemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että tähdet moninkertaisissa järjestelmissä tuppaavat olemaan joko suhteellisen lähellä toisiaan, noin 500 kertaa Maan ja Auringon välisen matkan (joka tunnetaan termillä tähtitieteellinen yksikkö, Astronomical Unit, AU) etäisyyksillä, ...

24. lokakuuta 2016: Lokakuun 22. päivänä ESO:n Päämaja Garchingissa, Saksassa, avasi ovensa yleisölle. ESO kutsui vierailijat, yhdessä muiden Garchingin tiedekampuksella sijaitsevien laitosten kanssa, saamaan omakohtaista kokemusta sen toiminnasta maailman johtavana maan pinnalta käsin havaitsevan tähtitieteen organisaationa. Jo ennen ovien avautumista klo 11:00 niiden ulkopuolella odotti ihmisiä, jotka olivat innokkaita kokemaan tarjolla olevia eri aktiviteetteja. Yhteensä noin 4000 henkilöä käytti hyväkseen tilaisuuden saada vastauksia kysymyksiinsä kokeneilta tähtitieteilijöiltä, nähdä laitteita toiminnassa, osallistua Päämajan opastettuihin vierailuihin, kuunnella puheita tämän hetken tähtitieteen tutkimuksesta, rakentaa oma komeetta, ja jopa osallistua suoran yhteyden haastatteluihin Chilen Atacaman autiomaassa olevien tähtitieteilijöiden kanssa. Jos osallistuit Avoimien Ovien Päivään 2016 ja otit kuvia, pyydämme sinua jakamaan ne kanssamme ”Your ESO Pictures” -Flickr-ryhmässä.

17. lokakuuta 2016: ALMA:n (Atacama Large Millimeter/submillimeter Array) antennijärjestelmän operaatiokeskus AOS (Array Operations Site), joka sijaitsee noin 5000 metriä merenpinnan yläpuolella, voi ylpeillä ikkunoidensa kautta avautuvilla häikäisevillä näkymillä Atacaman autiomaahan. AOS on ALMA-havaintojärjestelmän jokapäiväisten rutiinioperaatioiden perusleiri ja maailman toiseksi korkeimmalla sijaitseva rakennus. AOS:n tekninen rakennus pitää sisällään myös ALMA:n korrelaattorin – maailman korkeimmalla sijaitsevan supertietokoneen! Tällä korkeudella ilma on niin ohutta, että korrelaattorin tuuletinjärjestelmä vaatii sen jäähdyttämiseen kaksi kertaa niin suuren ilmavirran kuin normaalioloissa. AOS:n teknisen rakennuksen rakentaminen alkoi lokakuussa 2005 ja kaikki työt sen sisäosissa saatiin valmiiksi kesällä 2007. Tässä kuvassa on näkymä rakennuksen ulkopuolelta, kun taas tämä video näyttää ALMA:n rakentamisen aikana otetun ilmakuvan.

10. lokakuuta 2016: Tämä kuva näyttää ALMA:n (Atacama Large Millimeter/sub-millimeter Array) operaatioiden tukiaseman, OSF:n, yllään häikäisevä Kuu ja edessään kaksi 12 metrin lautasantennia. OSF, joka sijaitsee 2900 metriä merenpinnan yläpuolella Chilen Andeilla, on ALMA:n ympärille keskittyvien toimintojen keskus. Henkilökunnan ja alihankkijoiden majoittamisen lisäksi tukiasemalla tehdään myös kaikki antenniryhmän päivittäiseen toimintaan liittyvät tieteelliset operaatiot. Esimerkiksi kuvassa näkyvät kaksi antennia tuotiin havaintopaikaltaan tänne niiden toimivuuden tarkistamiseksi erityisillä kalibrointialustoilla. Tällaisilla testeillä tarkistetaan tietokoneet ja moottorit ja varmistetaan, että antennin pinnat ovat juuri oikean muotoisia ihmisen hiuksen paksuuden tarkkuudella, ja että ne voidaan suunnata niin tarkasti, että niillä voisi havaita golfpallon 15 kilometrin etäisyydeltä. Kunhan nämä antennit ovat läpäisseet tarkistukset, ne liittyvät virkaveljiensä joukkoon Chajnantorin ylätasangolla 5000 metrin korkeudella merenpinnasta. Koska ne kumpikin painavat 100 tonnia, ne palaavat korkealla sijaitsevalle tasangolle kahden valtavan, tarkoitukseen suunnitellun ALMA-kuljetusajoneuvon kyydissä. Nämä jättiläismäiset koneet, jotka tunnetaan nimillä Otto ja Lore, kuljettavat – huippunopeudella 12 kilometriä tunnissa – antennit takaisin asemiinsa, mistä ...

3. lokakuuta 2016: Tämä kaunis kuva, jonka ALMA (Atacama Large Millimeter/submillimeter Array) on napannut, esittelee nuorta Elias 2-27 tähteä ympäröivän protoplanetaarisen kiekon noin 450 valovuoden päässä. ALMA on löytänyt ja havainnut useita protoplanetaarisia kiekkoja, mutta tämä nimenomainen kiekko on erityinen koska siinä on kaksi erillistä spiraalihaaraa, aivan kuin se olisi pieni versio spiraaligalaksista. Jo aiemmin tähtitieteilijät olivat huomanneet vaikuttavia spiraalirakenteita protoplanetaaristen kiekkojen pinnoilla, mutta ei tiedetty että ilmestyisikö samanlaisia spiraalikuvioita myös kiekon syvyyksissä, missä planeetat muodostuvat. ALMA pystyi, ensimmäistä kertaa, näkemään syvälle kiekon keskialueelle ja löytämään spiraalimaisten tiheysaaltojen signaalin. ALMA löysi läheltä tähteä litteän pölykiekon, jonka ulottuvuus vastaa noin Neptunuksen etäisyyttä omassa Aurinkokunnassamme. Sitä kauempana, alueella joka vastaa meidän Kuiperin vyötämme, ALMA havaitsi kapean, selkeästi vähemmän pölyisen nauhan, joka saattaa olla merkki planeetan muodostumisesta. Tämän aukon ulkolaidalta levittäytyy kaksi spiraalihaaraa jotka ulottuvat yli 10 miljardin kilometrin etäisyydelle emotähdestään. Spiraaliaaltojen löytymisellä näin äärimmäisiltä etäisyyksiltä voi olla vaikutusta planeettojen syntymisen teoriaan.

26. syyskuuta 2016: Tämä ESO:n valokuvalähettilään Yuri Beletskyn loistelias otos, joka on kuvattu ESO:n VLT-teleskoopin (Very Large Telescope) suojakuvun sisältä, näyttää VLT:n laserohjaustähden (LGS, Laser Guide Star) toiminnassa. LGS, joka sijaitsee Yksikköteleskooppi 4:n 1.2 metrin sekundääripeilin päällä, on osa VLT:n adaptiivisen optiikan järjestelmää. Laserin Maan ilmakehään 90 kilometrin korkeuteen luomasta hehkuvasta pisteestä – keinotekoisesta tähdestä – takaisin tulevaa valoa voidaan käyttää vertailukohteena, jonka avulla poistetaan ilmakehän aiheuttamat vääristymät. Tämän ansiosta teleskooppi voi tuottaa lähes yhtä teräviä tähtitieteellisiä kuvia kuin jos se olisi avaruudessa. Linnunradan taso, joka näyttää laserin puhkaisemalta sen kohotessa teleskoopin avoimen kuvun yllä, on tummien, näkyvän valon taakseen peittävien, tähtienvälisen pölyn muodostamien pilvien laikuttama. Kuitenkin teleskoopin infrapunainstrumenttien ja adaptiivisen optiikan järjestelmän ansiosta tähtitieteilijät voivat tutkia ja kuvata galaksimme monimutkaista ja turbulenttista ydintä ennennäkemättömällä tarkkuudella.

19. syyskuuta 2016: ESO:n useat Chilessä sijaitsevat havaintopaikat – Paranal, La Silla, Chajnantor – voivat ylpeillä ihailtavan alhaisella valosaasteen määrällä. Siitä huolimatta yläpuolinen taivas on harvoin täysin musta! Kuten tästä Paranalin observatorion kuvasta näkyy, taivaalla näkyy säännöllisesti valtava määrä värejä ja tähtitieteellisiä nähtävyyksiä, pään yläpuolella kirkkaasti loistavasta Linnunradan nauhasta Marsin oranssinhohtoiseen täplään (vasemmalla), Skorpionin ja Orionin tähtien täyttämiin tähdistöihin, ja Kölin sumun purppuraiseen läiskään (ylhäällä keskellä). Kaukaisesta sijainnista huolimatta näkyvissä on myös satunnaisia merkkejä ihmisen toiminnasta, kuten esimerkiksi kuvan keskellä näkyvä lamppujono. Nämä himmeät valot valaisevat tietä, joka kulkee VLT-teleskoopilta (Very Large Telescope) VISTA-teleskoopille (Visible and Infrared Survey Telescope for Astronomy), mistä kuva on otettu. Erittäin herkän kameran ansiosta tämä kuva esittelee myös mystisen ilmiön nimeltä ilmahehku. Yötaivas loistaa syvää punaista ja aavemaista vihreää sävyä, minkä Maan ilmakehän heikko hehku aiheuttaa. Ilmahehkun vuoksi mikään havaintopaikka Maan päällä ei voi koskaan olla täysin pimeä – vaikka ESO:n havaintopaikoilla päästäänkin todella lähelle. Tämän kuvan otti ...

12. syyskuuta 2016: Tämän viikon kuvan otti ESO:n valokuvalähettiläs Babak Tafreshi ESO:n La Sillan observatoriolla. Linnunradan kirkas kaistale näkyy Chilen Atacaman autiomaan yläpuolelle piirtyvänä viiruna, jonka alla seisoo NTT-teleskooppi (New Technology Telescope), yksi kymmenestä aktiivisesta observatoriolla sijaitsevasta teleskoopista. La Silla on ESO:n käyttämistä havaintopaikoista vanhin – se on ollut ESO:n linnake jo 1960-luvulta lähtien. Havaintopaikalla sijaitsee erinäinen määrä teleskooppeja, joista kahta vain ESO käyttää: edellä mainittu NTT, kuvan tähti, ja ESO:n 3.6 metrin teleskooppi. Tämän kaksikon seuraan liittyy useita yhteiskäytössä olevia teleskooppeja, joita eri ESO:n jäsenvaltiot käyttävät – sveitsiläinen 1.2 metrin Leonhard Euler -teleskooppi, REM-teleskooppi (Rapid Eye Mount), gammasädepurkauksia jahtaava TAROT, planeettoja metsästävä TRAPPIST, MPG/ESO 2.2 metrin teleskooppi, ESO:n 1 metrin Schmidt-teleskooppi, ESO:n 1 metrin ja tanskalainen 1.54 metrin teleskooppi. NTT näki ensivalonsa vuonna 1989. Se oli avainasemassa ESO:n aktiivisen optiikan kehitystyössä, joka on tähtitieteilijöiden käyttämä tekniikka, jolla hallitaan pääpeilin muotoa ja korjataan muotovirheitä, jotka voivat vaikuttaa kuvanlaatuun. Tänään aktiivista optiikkaa käyttää – ...

5. syyskuuta 2016: Sininen väri herättää monia mielleyhtymiä, kuten kylmyys, suru ja tyyneys. Kuitenkin tähtitieteilijöille värillä on täysin eri merkitys, niin kuin tämä lähes suoraan sivulta nähtävä spiraaligalaksi Messier 98 osoittaa. Messier 98, joka tunnetaan myös nimellä NGC 4192, sijaitsee noin 50 miljoonan valovuoden päässä Bereniken hiusten (Coma Berenices) tähdistössä. Tässä näyttävässä ESO:n NTT-teleskoopin (New Technology Telescope) kuvassa galaksin kaasua ja pölyä väreilevät reuna-alueet ovat sinertävän valon taskujen laikuttamat. Nämä alueet ovat täynnä hyvin nuoria tähtiä, jotka ovat niin kuumia, että ne hohtavat kirkkaan sinistä hehkua. Nämä nuoret tähdet palavat niin korkeilla lämpötiloilla, että ne lähettävät raivokkaan voimakasta säteilyä, joka polttaa pois osan niitä ympäröivästä tiheästä materiaalista. Kaiken kaikkiaan Messier 98:n uskotaan sisältävän triljoona tähteä! NTT-teleskooppi on 3.58 metrin teleskooppi La Sillan observatoriolla. Se oli aktiivisen optiikan käytön uranuurtaja ja ensimmäinen teleskooppi maailmassa, jolla oli tietokoneohjattava pääpeili.

29. elokuuta 2016: Korkealla Chilen Atacaman autiomaassa ihmiskunnan insinööritaidon uraauurtavat saavutukset kohtaavat luonnollisen maailman majesteettisen kauneuden. Kuvassa näkyy ESO:n La Sillan observatorio, jossa maailman edistyneimpiä tähtitieteellisiä instrumentteja suojaavat kuvut istuvat kimaltavan tähtitaivaan alla. Nämä kaikki tähdet kuuluvat kotigalaksiimme Linnunrataan. Linnunrata sisältää miljardeja tähtiä, jotka ovat järjestyneet kahteen hyvin erilaiseen rakenteeseen. Jokseenkin pyöreä halokomponentti, joka enimmäkseen koostuu vanhoista tähdistä, näkyy kuvassa koko taivaan yli levittäytyvänä tähtikenttänä. Toinen komponentti on nuorempien tähtien, kaasun ja pölyn muodostama ohut kiekko. Näemme tämän tiheänä, kirkkaana ja visuaalisesti vaikuttavana nauhana, joka kulkee lähes pystysuuntaisena taivaan halki. Pölytaskut himmentävät niiden takana olevien tähtien valoa, saaden nauhan näyttämään laikukkaalta. Tähtinauhassa kuvan keskiosan yläpuolella näkyvä kirkas keskittymä on Linnunradan keskusalue. Tähtitieteilijät ovat mitanneet tähtien liikkuvan siellä hyvin paljon nopeammin kuin missään muualla galaksissamme. Sitä pidetään todisteena noin neljän miljoonan auringon massaisen supermassiivisen mustan aukon olemassaolosta galaksimme keskustassa. Mustaa aukkoa ei voi havaita suoraan, mutta sen olemassaolo voidaan päätellä sen valtavan painovoiman aiheuttamasta ...

22. elokuuta 2016: Tässä tyrmäävässä laajakulmakuvassa, joka on otettu tammikuussa 2015, nähdään ESO:n La Sillan observatoriolla vieraileva epätavallinen turisti. ESO:n valokuvalähettiläs Petr Horálekin kuvaama komeetta C/2014 Q2 (Lovejoy) näyttää piirtävän viivan taivaalle (kuvan keskiosan vasemmalla puolella) hiipien ohi sen alapuolella olevien teleskooppien, jotka ovat ESO:n 3.6 metrin teleskooppi (vasemmalla) ja SEST-teleskooppi (Swedish-ESO Submillimetre Telescope). Kuten useimmat komeetat, Lovejoylla on pitkä, elliptinen ja eksentrinen kiertorata Auringon ympäri. Sen saapuminen Aurinkokunnan sisäosiin havaittiin ensimmäistä kertaa 2014, ja se saavutti perihelin – lähimmän pisteen Aurinkoon nähden – 30. tammikuuta 2015. Etäisyys Maan ja Auringon välillä on määritelty yhdeksi tähtitieteelliseksi yksiköksi (AU = Astronomical Unit), mikä on vain vähän alle 150 miljoonaa kilometriä. Komeetta Lovejoy tuli 1.29 AU:n etäisyydelle tähdestämme, mikä sijoittuu Maan ja Marsin kiertoratojen väliin. Tämä kuva näyttää komeetalle tyypillisen pehmeän vihreän hehkun, jonka Auringon lämmittämät hiilimolekyylit tuottavat. Komeetan ytimen taakse levittäytyy aineesta muodostunut pyrstö, jonka muovaavat Auringosta virtaavien varattujen hiukkasten muodostaman tuulen komeetasta puhaltamat ...

15. elokuuta 2016: Nämä kuvat näyttävät Orionin sumun takana, 1400 valovuoden päässä Maasta sijaitsevan suuren molekulaarisen pilven reunan. Vasemmanpuoleinen kuva näyttää laajan kuvakentän näkymän alueeseen VLT-teleskooppiin (Very Large Telescope) asennetulla HAWK-I –havaintolaitteella nähtynä. Pienempi alue kuvassa on korostettu valkoisella suorakulmiolla ja oikeanpuoleinen kuva näyttää kyseisen alueen hämmästyttävän hehkuvin yksityiskohdin ALMA-laitteistolla (Atacama Large Millimeter/submillimeter Array) havaittuna. Aikaansaamiensa kauniiden kuvien lisäksi molekulaariset pilvet ovat hyvin kiinnostavia tähtitieteilijöille. Pilvet ovat tähtien syntykehtoja ja niiden laitamilla atomit reagoivat ja muodostavat molekyylejä astrokemiallisissa avainprosesseissa. ALMA:n havaintojen avulla tutkijat kykenivät osoittamaan muutosprosessin atomikaasusta molekulaariseksi kaasuksi Orionin molekulaarisen pilven reunalla. Lähimpänä massiivisena tähtien syntyalueena Orion on täydellinen kohde näiden astrokemiallisten prosessien tutkimiseen ja se antaa mahdollisuuden myös juuri muodostuneiden tähtien ja niiden ympäristön vuorovaikutuksen yksityiskohtaiseen tutkimiseen. Kumpikin havainto näyttää, että tämä kiehtova astrokemiallinen muuntuminen atomikaasusta molekulaariseksi kaasuksi tapahtuu hyvin dynaamisessa ympäristössä. ALMA:n kuva kaasusumusta muistuttaa suuresti lähestyvän myrskyn tummia pilviä Maan ilmakehässä.