Viikon kuva 2015

10. elokuuta 2015: Kuvassa näkyy La Residencia: hotelli, joka toimii ESO:n Paranalin observatoriolla työskentelevien tähtitieteilijöiden ja henkilökunnan keitaana. Kuva on otettu rakennuksen etelänurkalta ja se katsoo pohjoista sekä VLT-teleskooppia (Very Large Telescope) kohti. VLT on eurooppalaisen maan pinnalta havaitsevan optisen tähtitieteen lippulaiva ja maailman edistyksellisin optinen observatorio. La Residencian 108 huoneen ikkunat ovat kohti länttä (kuvassa vasemmalla) ja Tyyntä valtamerta. Saksalaisten arkkitehtien Auer+Weber+Assoziierte suunnittelema, palkintojakin voittanut rakennus esiintyi osassa James Bond -elokuvaa Quantum of Solace (”hippunen lohtua”). Se on rakennettu osin maan pinnan alla olevan L-kirjaimen muotoon ja hyödyntää luonnonmateriaaleja, jotka saavat sen sulautumaan autiomaan Marsin kaltaisen maiseman väreihin. Ei ole yllätys, että La Residencia valittiin Bond-konnan täydelliseksi piilopaikaksi!

3. elokuuta 2015: Kirkas tähti kuvan keskellä ei ole tämän esityksen pääesiintyjä. Kuvan alaosassa keskellä näkyy jokseenkin huomaamaton punainen tahra, joka on itse asiassa harvinainen ja kallisarvoinen kohde. Vuonna 1996 japanilaisen tähtitieteen harrastajan ensimmäisenä löytämä novan kaltainen kohde osoittautuikin paljon kiinnostavammaksi kuin supernova, joksi sitä alunperin luultiin. Kohde on itse asiassa pieni valkoinen kääpiö, jossa on tapahtumassa heliumleimahdus – eräs vain kourallisesta esimerkkitapauksia, joissa tähtitieteilijät pääsevät todistamaan tätä ilmiötä. Normaalisti alhaisen massan tähtien elämänkaaren viimeinen vaihe on valkoinen kääpiö. Kuitenkin joissain tapauksissa tähti syttyy uudelleen heliumleimahduksen aikana ja laajenee uudelleen punaiseksi jättiläiseksi, singoten prosessin aikana valtavia määriä kaasua ja pölyä ympärilleen ennen kuin uudelleen kutistuu valkoiseksi kääpiöksi. Tapahtumaketju on dramaattinen ja kestää vain hetken, ja Sakurain Kohde antaa tähtitieteilijöille erittäin harvinaisen mahdollisuuden tutkia tapahtumia reaaliajassa. Valkoinen kääpiö lähettää riittävästi ultraviolettisäteilyä valaistakseen pois puhaltamansa kaasun, joka nähdään juuri tässä kuvassa punaisena materiarenkaana. Kuva on otettu FORS-havaintolaitteella, joka on kiinnitetty ESO:n VLT-teleskooppiin (Very Large Telescope).

27. heinäkuuta 2015: Tässä kuvassa nähdään tie, joka vie ALMA:n (Atacama Large Millimeter/submillimeter Array) operaatioiden tukiasemalle (Operations Support Facility, OSF) ja sen takana 5000 metriä merenpinnan yläpuolella sijaitsevalle henkeäsalpaavalle Chajnantorin ylätasangolle. Atacaman alueen chileläisellä puna:lla (Andien vuoriston ruohikkoinen aro) olevalla ylätasangolla sijaitsee Array Operations Site (AOS) ja maailman kuivin ja korkeimmalla sijaitseva tähtitieteellinen observatorio. OSF on ALMA-projektin tapahtumien keskus, ja siellä majoitetaan myös koko henkilökunta ja työntekijät – vain 2900 metriä merenpinnan yläpuolella. Siellä tehdään myös kaikki observatorion jokapäiväiseen toimintaan liittyvät operaatiot. AOS:llä sijaitsee myös tekninen rakennus – maailman toiseksi korkeimmalla sijaitseva rakennus – sekä ALMA:n korrelaattori, joka on korkeimmalla sijaitseva ja nopein tietokone, jota milloinkaan on käytetty tähtitieteellisellä havaintopaikalla. Korkean sijainnin vuoksi ihmisten tekemät operaatiot pidetään minimissään. ALMA etsii vastauksia kosmisen alkuperämme syvimpiin kysymyksiin tutkiessaan kylmää maailmankaikkeutta – etenkin molekyylipilviä, tähtien muodostumista ja planeettakuntia.

20. heinäkuuta 2015: Tässä näemme jo käytöstä poistetun SEST-teleskoopin (Swedish–ESO Submillimetre Telescope), joka vartijan lailla valvoo tarkasti horisonttia ESO:n La Silla:n observatoriolla. Sen alapuolella stratus-pilvet peittävät laaksoa. SEST asennettiin La Sillaan vuonna 1987 ja sen havaitessa ensimmäistä kertaa se oli ainoa eteläisellä pallonpuoliskolla toiminnassa oleva suuri alimillimetriaallonpituusalueen teleskooppi. Vaikka se poistettiin käytöstä vuonna 2003, sen halkaisijaltaan 15-metrinen lautasantenni on edelleen La Sillan observatoriolla kunniamerkkinä sen tekemälle käänteentekevälle työlle – sekä yksittäisenä teleskooppina että testipenkkinä myöhemmille projekteille, kuten APEX-teleskooppi (Atacama Pathfinder Experiment) ja ALMA (Atacama Large Millimeter/submillimeter Array). SEST teki aktiiviaikanaan useita suuria löytöjä, joiden joukossa on vuoden 1995 havainto siitä, että Bumerangi-sumu on maailmankaikkeuden kylmin paikka, jossa lämpötila on vain asteen absoluuttisen nollan yläpuolella, ja ensimmäisen galaksin ulkopuolisen piimonoksidimaserin löytäminen. Tämän kauniin panoraamakuvan otti ESO:n valokuvalähettiläs Alexandre Santerne. Alexandre on ammattitähtitieteilijä, joka myös osallistuu säännöllisesti yleisölle avoimiin tapahtumiin ja konferensseihin. Linkit Alexandre Santernen Flickr-valokuva-albumi Alexandren ESO-kuva-arkisto ESO:n valokuvalähettiläät

13. heinäkuuta 2015: Kaikki alueet Chilessä eivät ole niin karuja ja hedelmättömiä kuin ESO:n havaintopaikat Paranalilla, La Sillalla ja Chajnantorissa. ESO:n Santiagon toimisto, joka sijaitsee Vitacurassa, saa joskus vieraakseen ohikulkevia sadepilviä, ja vastaanottaa tähtitieteilijöitä, teknikoita ja hallintohenkilökuntaa. Noin 15 kilometrin päässä tämän kuvan taustalla nähdään Chilen Andien kauniit lumen peittämät huiput. Kirkkaana päivänä huiput voi nähdä lähes mistä tahansa osasta kaupunkia. Ne toimivat jatkuvana muistuttajana kiireisen kaupungin luonnollisista rajoista ja sen läheisyydestä luontoon siltä varalta, että joku tarvitsisi tauon kaupunkielämän vilinästä. Alueella vierailevat voivat mennä helpolle vaellukselle Parque Natural Aguas de Ramón:iin tai paikallisen kasvillisuuden ja eläimistön ystävät voivat käydä Santuario de La Naturaleza El Arrayán:issa (luonnonsuojelualue), jotka sijaitsevat Andien alueella lähellä kaupunkia. Paljon lähempänä, vasemmalla olevien vuorien alapuolella, näkyy ALMA:n päämajarakennus. Se sijaitsee ESO:n alueella. Oikeanpuolimmaisena seisoo Latinalaisen Amerikan korkein rakennus: Gran Torre Santiago. 300-metrinen pilvenpiirtäjä pystytettiin keskeiseen bisneskortteliin, kävelymatkan päähän ESO:sta. Tämän kuvan otti ESO:n valokuvalähettiläs Julien Girard. Julien viettää päivänsä ...

6. heinäkuuta 2015: Tässä ESO:n valokuvalähettilään Alexandre Santernen ottamassa kuvassa nähdään vasemmalla SEST-teleskooppi (Swedish–ESO Submillimetre Telescope), oikealla puolella olevan ESO:n 3.6 metrin teleskoopin vierellä. Taustalla kirkkaat tähtivanat kiertävät La Sillan observatoriota, missä teleskoopit sijaitsevat Atacaman autiomaan laitamilla. Tämän kaltaiset tähtivanat muodostuvat käytettäessä pitkää valotusaikaa, joka vangitsee tähtien näennäisen liikkeen yötaivaalla Maan pyöriessä akselinsa ympäri. Tämä kuva on kooste 250 peräkkäisestä minuutin valotusajalla neljän tunnin aikana otetusta kuvasta. Käänteinen versio tähtien piirtämistä viivoista näkyy heijastuksena teleskoopin antennissa. Heijastuksessa näkyvät myös ohiajavien autojen punaiset valot. La Silla on ESO:n ykkösobservatorio ja on ollut 1960-luvulta lähtien ESO:n tukikohta. SEST oli rakentamisensa aikaan eteläisellä pallonpuoliskolla ainoa suuri alimillimetriaallonpituusalueen teleskooppi. SEST:in poistuttua käytöstä vuonna 2003, sen on ohittanut moni muu alimillimetrin alueen teleskooppi, kuten Atacama Pathfinder Experiment -teleskooppi ja Atacama Large Millimeter/submillimeter Array, jotka sijaitsevat kumpikin Chilen Chajnantorin ylätasangolla. ESO:n 3.6 metrin teleskoopin yhteydessä toimii HARPS, High Accuracy Radial velocity Planet Searcher, joka on maailman paras eksoplaneettojen metsästäjä. ...

29. kesäkuuta 2015: Kesäkuun 27. päivänä ESO:n päämaja Garchingissa, Saksassa, avasi ovensa yleisölle muiden Garchingin tiedekampuksella sijaitsevien laitosten kanssa liittyen ”Tieteen pitkä yö” -tapahtumaan (Lange Nacht der Wissenschaften). ESO kutsui vierailijat saamaan ensi käden kokemusta maailman johtavan maan päältä havaitsevan tähtitieteen organisaation työstä osallistumalla kahdeksaantoista eri aktiviteettiin. Kuvassa ESO:n tähtitieteilijä Vinod Arumugam valmistaa kuivajäästä komeettaa. Jo ennen ovien avautumista kuudelta illalla, ihmisiä odotti ulkona innokkaina tutustumaan ESO:n päämajaan ja osallistumaan aktiviteetteihin. Kaiken kaikkiaan tapahtumiin osallistui 3800 henkilöä, jotka saivat vastauksia kysymyksiinsä kokeneilta tähtitieteilijöiltä, näkivät tieteellisiä kokeita, pääsivät opastetuille kierroksille uusiin toimisto- ja teknisiin rakennuksiin, kuuntelivat puheita tämän hetken tähtitieteen tutkimuksesta, tutustuivat näyttelyyn LIGHT: Beyond the Bulb, ja jopa osallistuivat Chilen Atacaman autiomaassa olevien tähtitieteilijöiden suoriin haastatteluihin. Tämän vuoden tapahtuman aktiviteetteihin kuului ESO:n tulevien projektien esittely, kuten European Extremely Large Telescope, jonka rakentaminen on juuri alkanut Chilessä, sekä uusi ESO:n Supernova-planetaario ja vierailijakeskus, jota rakennetaan parhaillaan päämajalla. Kun ESO:n Supernova aukeaa 2017, vierailijat voivat ...

22. kesäkuuta 2015: Linnunradan tähtien valaisema, majesteettinen VLT:n (Very Large Telescope) neljäs yksikköteleskooppi (UT4) istuu Cerro Paranalin huipulla valmiina havaitsemaan yötaivasta. Paranalin observatorio, joka sijaitsee 2635 metrin korkeudella merenpinnasta, on maailman edistyksellisin maan pinnalta käsin havaitsevan tähtitieteen observatorio ja ESO:n havaintopaikkojen lippulaiva. UT4:n – joka tunnetaan myös nimellä Yepun (Venus) - pääpeili on 8.2 metriä halkaisijaltaan ja se on yksi neljästä yksikköteleskoopista, joista VLT koostuu. Muut tunnetaan nimillä Antu (Aurinko), Kueyen (Kuu) ja Melipal (Etelän risti). Teleskooppien nimet tulevat noin 500 kilometriä Santiago de Chilestä etelään asuvan Mapuche-kansan kielen sanoista. Neljä yksikköteleskooppia voivat toimia yhdessä muodostaakseen ESO:n VLTI:n (Very Large Telescope Interferometer). VLTI:llä tähtitieteilijät voivat havaita 16 kertaa hienompia yksityiskohtia kuin yksittäisillä teleskoopeilla erikseen. Hieman Linnunradan tason yläpuolella, Skorpionin (Scorpius) tähdistön sydämessä on kirkas, punainen tähti Antares, joka on yötaivaan kuudenneksitoista kirkkain tähti. Kuvan tähtimerestä on lähes mahdotonta erottaa muita kohteita tai tähdistöjä. Kuvan on ottanut valokuvaaja John Colosimo 30 sekunnin valotusajalla, jonka ...

15. kesäkuuta 2015: ESO:n Paranalin observatorio on eräs Maapallon parhaista paikoista yötaivaan havaitsemiseen. Tämän panoraaman ESO:n VLT-teleskoopista (Very Large Telescope) Chilen Cerro Paranalin tasanteen huipulla kuvasi Babak Tafreshi, eräs ESO:n valokuvalähettiläistä. Kuvassa taivaan halki levittäytyy värisekoitus tulenpunaisesta auringonlaskusta Linnunradan pölyiseen, purppuraiseen nauhaan. Vaikka VLT:n havaintopaikka on yksi Maapallon parhaista paikoista tähtitieteelle, teleskoopin on vielä selvittävä ilmakehämme aiheuttamista luonnollisista häiriöistä. Tämä tapahtuu adaptiivisena optiikkana tunnetun prosessin avulla. Korjatakseen ilmakehän aiheuttamaa sumentumista, tähtitieteilijät voivat hyödyntää keinotähteä, joka saadaan aikaan valaisemalla voimakkaalla laserilla, mikä näkyy tässä teleskoopin oikealla puolella olevana säteenä. VLT, Euroopan tähtitieteen lippulaiva, on aloittanut uuden tähtitieteen löytöjen kultakauden käyttämällä uraauurtavimpia teknologioita.

8. kesäkuuta 2015: Rapusumu, joka myös tunnetaan nimellä Messier 1, NGC 1952 ja Taurus A, on yksi taivaan tutkituimmista tähtitieteellisistä kohteista. Se on kiinalaisten tähtitieteilijöiden vuonna 1054 havaitseman supernovaräjähdyksen jäännös. Kuvassa näkyvät, toisiinsa kietoutuvat säikeet ovat räjähtäneen tähden jäännöksiä, jotka edelleen laajenevat noin 150 kilometrin sekuntivauhdilla. Sumun keskeltä löytyy kaksi himmeää tähteä, vaikka etualan helium- ja vetypilvet estävät niiden näkymisen paljain silmin. Toinen näistä – nimillä Ravun pulsari tai CM Tau tunnettu tähti – on syypää tänä päivänä näkemämme sumun syntyyn. Se on supernovan aiheuttaneen, alkuperäisen tähden pieni, tiheä jäänne. Sen halkaisija on nyt vain noin 20 kilometriä ja se pyörii akselinsa ympäri 30 kertaa sekunnissa! Tähti lähettää säteilypulsseja kaikilla aallonpituuksilla, gammasäteistä – joiden lähteenä se on yksi taivaan kirkkaimmista – aina radioaaltoihin. Tähden säteily on niin voimakasta, että se luo aineaallon, joka muokkaa sumun sisäosia. Rakenteiden ulkonäkö muuttuu niin nopeasti, että tähtitieteilijät voivat jopa havaita niiden muuttavan muotoaan. Tämä on harvinainen tilaisuus, ...

1. kesäkuuta 2015: Loistava tähtitaivas, punainen hiekka ja kuvan etualan lävistävät jäämuodostelmat yhdistyvät mielikuvaksi aavikosta, joka on kaukana ihmisen jalanjälkien saavuttamattomissa. Maiseman voisi helposti luulla olevan kaukaisen naapurimme Marsin napa-alueilta. Rosoisen hammasmaiset muodostelmat eivät kuitenkaan sijaitse Punaisella Planeetalla, vaan Atacaman autiomaan kukkulanrinteillä. Muodostelmia kutsutaan nimellä ”penitentes” (esp., uskonnollisissa kulkueissa käytetyn kartiohatun mukaan) - ne koostuvat korkealla muodostuvasta lumesta ja jäästä. Alhainen paine, kosteus ja lämpötila näillä korkeuksilla saavat aikaan tämän kiinnostavan ja harvinaisen jään muodostumistavan. Nämä oudot rakenteet yleensä suuntautuvat kohti aurinkoa, mistä johtuen ne ovat kaikki täydellisen samassa linjassa, kuin huolellisesti hoidetussa jääpuutarhassa. Eikä tässä vielä kaikki, vaan kauniin luonnonoikun tuottamien muodostelmien yläpuolella avautuu vielä mahtavampi näkymä. Suuri sininen tähti aivan kukkulan yläpuolella on Sirius – taivaan kirkkain tähti. Seuraten horisonttia Siriuksesta vasemmalle tulee näkyviin ikivanha, Orionin tähdistössä sijaitseva superjättiläinen, Betelgeuse. Siriuksen jälkeen toiseksi kirkkain kohde on Canopus, joka näkyy tässä kirkkaana sinisenä pisteenä kuvan oikealla puolella. Tämän oudon ja vieraalta näyttävän ...

25. toukokuuta 2015: Tässä ESO:n valokuvalähettilään Yuri Beletskyn ottamassa kuvassa nähdään Paranalin observatorion valvomorakennus nousevan Linnunradan alla, kuin sananlaskun kulta-aarre taivaallisen sateenkaaren päässä. Kyseinen rakennus on observatorion operaatioiden solmukohta mistä käsin hallitaan ja ylläpidetään VLT:tä (Very Large Telescope), VLTI:tä (VLT interferometer), VST:tä (VLT Survey Telescope) ja VISTA:aa (VLT Infrared Survey Telescope for Astronomy). Tähtitieteilijöiden, teleskooppeja ja havaintolaitteita käyttävien henkilöiden ja insinöörien muodostama ryhmä on paikalla 24 tuntia vuorokaudessa pitämässä teleskoopit käynnissä ja huippukunnossa. Valvomorakennus sijaitsee kielekkeellä Paranal-vuoren huipulla olevan päähavaintoaseman alapuolella. Neljän yksikköteleskoopin (Unit Telescopes), neljän aputeleskoopin (Auxiliary Telescopes) ja kahden kartoitusteleskoopin kaikkia toimintoja hallitaan lukuisten tietokoneiden avulla omilta alueiltaan keskusvalvomossa. Havaintojen valvonnassa ei kuitenkaan ole kyse vain teleskoopin suuntaamisesta kohti tähtitieteellistä kohdetta – se vaatii myös jatkuvaa teleskoopin tilan tarkkailua ja havaintolaitteiden säätöä ennen valotusten tekoa niiden toiminnan optimoimiseksi. Tuotetun runsaan havaintoaineiston siirto ja säilytys ja myös saatujen tulosten laaduntarkistus on välttämätöntä. Edes ikkunan ulkopuolella aukeava uskomaton näkymä ei estä työryhmää työskentelemästä ...

18. toukokuuta 2015: Tässä näemme ALMA:n (Atacama Large Millimeter/submillimeter Array), joka sijaitsee korkealla Chajnantorin ylätasangolla Chilen Andeilla 5000 metriä merenpinnan yläpuolella. Kuvan etuosassa näkyvä kallioinen reuna on ALMA:n yläpuolella kohoava vuori. Siellä sijaitsee yhden metrin tienraivaajateleskooppi nimeltään MiniTAO. MiniTAO on osa TAO-projektia (University of Tokyo Atacama Observatory), johon liittyen havaintopaikalle rakennetaan myöhemmin suurempi, infrapunan aallonpituuksille optimoitu 6.5 metrin teleskooppi. NAOJ, ESO ja muut ALMA:ssa mukana olevat kumppanit valitsivat tämän havaintopaikan, koska se on eräs korkeimmalla sijaitsevista ja kuivimmista tähtitieteellisistä havaintopaikoista Maapallolla. ALMA koostuu 66:sta suuren tarkkuuden antennista, jotka levittäytyvät jopa 16 kilometrin alueelle. Antennit käyttävät signaaliensa yhdistämiseen tekniikkaa, joka tunnetaan interferometriana, mikä saa ne toimimaan kuin yksittäinen valtava antenni. Signaalit jokaisesta antennista täytyy yhdistää täydellisen samanaikaisiksi tahdistettuina – sekunnin miljoonasosan miljoonasosan tarkkuudella. Ne kerätään ALMA-korrelaattoriin (juuri kuva-alueen ulkopuolella) eli ALMA:n keskustietokoneeseen, missä signaalien joka antennista kulkema polku täytyy olla tiedossa hiuksen halkaisijan tarkkuudella. ALMA vihittiin käyttöön virallisessa seremoniassa vuonna 2013, joka juhlisti antenniryhmän ...

11. toukokuuta 2015: Tämä kuva näyttää Chilen Atacaman autiomaan laitamilla lymyilevän ESO:n La Sillan observatorion, joka verhoutuu kimaltavaan taivaaseen. Syvänpunaiset sävyt läpäisevät näkymän oikean puolen antaen tietä Linnunradalle; sen voi nähdä hämmästyttävän selvästi La Sillalta, joka voi ylpeillä eräällä maailman pimeimmistä ja kirkkaimmista yötaivaista. Punainen ja vihertävänkeltainen hohto on ilmahehkun aiheuttamaa – se johtuu Maan ilmakehästä ja näkyy yleensä vain avaruudesta käsin tai hyvin pimeillä alueilla. Huomion valokeilassa paistattelee etualan hopeinen kiekko – ESO:n ja Ruotsin alimillimetrialueen teleskooppi (Swedish–ESO Submillimetre Telescope, SEST). Vaikka se poistettiinkin käytöstä 2003 eikä ole enää vakinaisessa palveluksessa, SEST on kuvauksellinen kohde innokkaille valokuvaajille, koska se heijastaa yläpuolisen taivaan värejä ja kirkkaita valoja. Taustalla näkyy pyöreä kupoli, jonka suojissa on ESO:n 3.6 metrin teleskooppi. Sen yhteydessä toimii HARPS-havaintolaite (High Accuracy Radial velocity Planet Searcher instrument). HARPS on maailman kärkikastin eksoplaneettametsästäjä, joka on tähän mennessä menestyksekkäästi löytänyt enemmän pienen massan eksoplaneettoja kuin mikään muu planeettojen metsästäjä. Kuvan on ottanut ESO:n ...

4. toukokuuta 2015: Eräät yllättävimmistä maailmankaikkeutta esittävistä kuvista keskittyvät tyhjyyteen sen sijaan, että näyttäisivät häikäiseviä kohteita. Tässä MPG/ESO 2.2-metrin teleskoopin uudessa kuvassa nähdään tummia lonkeroita, jotka kiertyvät ulospäin keskellä kuvaa olevasta pimeästä ja tyhjästä läiskästä avaruutta. Näkymä on varsin silmiinpistävä kirkkaiden kullanhohtoisten ja punaisten tähtien tiheästi pilkuttamaa taustaa vasten. Kyseinen alue ei ole reikä kosmoksessa tai tyhjä läikkä taivaalla. Tummat viivat koostuvat itse asiassa tiheästä, lähes läpinäkymättömästä pölystä, joka on meidän ja pölyn takaisen tiuhan tähtikentän välissä. Peittävä pöly on osa pimeää molekyylipilveä; ne ovat kylmiä, tiheitä alueita, joissa suuret määrät pölyä ja molekyylikaasua sekoittuvat ja estävät kauempana olevien tähtien lähettämän näkyvän valon etenemisen. Näiden pilvien muodostumistapaa ei edelleenkään tunneta tarkalleen, mutta niiden uskotaan edustavan uusien tähtien synnyn erittäin varhaista vaihetta. Tulevaisuudessa tämän kuvan kohde voi hyvinkin romahtaa kasaan ja muodostaa uuden tähtijärjestelmän. Vaikka tämän kuvan pilvi, kataloginimeltään LDN1774, onkin melko tuntematon lähimaailmankaikkeuden asukki, eräs kuuluisimmista esimerkeistä molekyylipilvestä on hyvin samantyyppinen Barnard 68, ...

27. huhtikuuta 2015: Tässä uudessa kuvassa iltarusko paljastaa häikäisevän yötaivaan ESO:n Paranalin observatorion yllä. Paranalilla sijaitsee VLT (Very Large Telescope), joka on Euroopan Maan pinnalta havaintoja tekevän tähtitieteen lippulaiva. Linnunradan upeat yksityiskohdat paljastuvat auringon laskiessa havaintopaikalla. Vaikka Linnunrata paljaalla silmällä katsoen näyttääkin vain utuiselta pilveltä, se koostuu 100-400 miljardista yksittäisestä tähdestä, jotka levittäytyvät 100000 valovuoden matkalle. Tässä kuvassa Linnunrata on yksikköteleskooppi numero 4:n taustalla. Teleskooppi tunnetaan myös nimellä Yepun, joka tarkoittaa Venusta Etelä-Chilen alkuperäiskansan puhumalla Mapuche-kielellä. Yepun on yksi neljästä 8.2 metrin teleskoopista, jotka voidaan yhdistää siten, että ne toimivat yhtenä valtavana teleskooppina. Näin tähtitieteilijät voivat havaita 16 kertaa tarkempia yksityiskohtia kuin yksittäisillä teleskoopeilla erikseen. VLT on käynnistänyt löytöjen aikakauden, jonka aikana on tehty useita tieteellisiä havaintoja ensimmäistä kertaa. Näihin kuuluu muun muassa Linnunradan keskustassa olevan mustan aukon ympäri kiertävien yksittäisten tähtien seuraaminen (eso0846). Kuvan on ottanut ja lähettänyt ”Your ESO Pictures” Flickr-ryhmään ESO:n valokuvalähettiläs John Colosimo. Flickr-ryhmä arvioidaan säännöllisesti ja parhaat kuvat ...

20. huhtikuuta 2015: Tässä romanttisessa näkymässä verenpunainen auringonlasku täydentää Linnunradan värikästä keskustaa ja eläinratavaloa VLT:n (Very Large Telescope) tasanteen yläpuolella Cerro Paranalilla. Galaksimme kiekkoa pilkuttavat vaaleanpunaiset alueet ovat uusien tähtien syntyalueita. Kiekko on keskimäärin noin 1000 valovuotta korkea ja 100000 valovuotta halkaisijaltaan. Laskeva aurinko on vain yksi Linnunradan yli 400 miljardista tähdestä. Kuvassa näkyy yksikköteleskooppi (Unit Telescope, UT: tämä nimenomainen on UT1, joka tunnetaan myös nimellä Antu) ja kolme neljästä aputeleskoopista (Auxiliary Telescopes, AT). Ne ovat osa VLT-interferometriä (Very Large Telescope Interferometer). Yksikköteleskoopin vasemmalla puolella näkyy hyvin heikko meteori, ja punainen jättiläistähti Antares pistää silmään aputeleskooppien yläpuolella. Antares on Skorpionin tähdistön (Scorpius) keskellä. Valokuvan on ottanut Babak Tafreshi, yksi ESO:n valokuvalähettiläistä. Linkit Babakin ESO -kuva-arkisto Babakin kotisivu TWAN-galleria Babakin Facebook-sivu

13. huhtikuuta 2015: Tässä kuvassa kiemurtelevan pitkän tien päässä on ALMA:n (Atacama Large Millimeter/submillimeter Array) operaatioiden tukikeskus OSF (Operational Support Facility). OSF on ALMA:lla työskentelevien alihankkijoiden ja henkilökunnan perusleiri ja se on ALMA:n päivittäiseen toimintaan liittyvien tieteellisten aktiviteettien keskus. ALMA-leirin takana näkyy Chilen suurin, El Salar de Atacama:na tunnettu suolatasanko. Horisontissa on Cerro Quitor –vuori jonka lähellä sijaitsee esikolumbiaaninen arkeologinen alue nimeltään Pukará de Quitor (Quitorin linnoitus). Kuvan on ottanut 4660 metrin korkeudella merenpinnasta valokuvaaja José Velásquez sunnuntaikävelyllään Cerro de Macón:ilta kohti operaatiokeskusta (Array Operations Site, AOS). ALMA on suurin olemassa olevista tähtitiedeprojekteista ja se on aidosti globaali hanke Euroopan, Pohjois-Amerikan ja Itä-Aasian välillä, yhteistyössä Chilen tasavallan kanssa. Viime vuonna ALMA vihittiin käyttöön virallisessa seremoniassa, joka juhlisti antenniryhmän tärkeimpien osien valmistumista ja virallista siirtymistä rakennusprojektista täysin valmiiksi observatorioksi. Linkit Tämä kuva Flickr:issä Your ESO Pictures Flickr:issä José Velásquez:in Flickr-sivu

6. huhtikuuta 2015: Tässä kuvassa (kuva: National Astronomical Observatory of Japan, NAOJ) nähdään yksi ALMA:n (Atacama Large Millimeter/submillimeter Array) 66:sta antennista, jotka sijaitsevat Chajnantorin ylätasangolla Chilen Andeilla. Antennien yläpuolella näyttää siltä, kuin havaintopaikalle sataisi tähtiä. Tähtien kaatosade on seurausta pitkästä valotusajasta, joka tallentaa Maan pyöriessä niiden taivaan halki piirtämät polut. Ylätasanko, jolla ALMA sijaitsee, valittiin itse asiassa osittain sen kuivuuden takia. Radioaallot läpäisevät helposti Maan ilmakehän, mutta ilmankosteus absorboi niitä ja huonontaa havaintojen laatua. Eli parempi vaan, että kyseessä ei ole oikea sade! ALMA on kansainvälinen hanke Euroopan, Pohjois-Amerikan ja Itä-Aasian välillä, yhteistyössä Chilen tasavallan kanssa.

30. maaliskuuta 2015: Chajantorin ylätasangolla Chilen Andeilla istuvat korkealla orrellaan ALMA:n (Atacama Large Millimeter/submillimeter Array) 66 antennia Orionin tähdistö selkiensä takana. Tämä vaikuttavan selkeä näkymä Orionin sumuun – joka tunnetaan myös nimellä Messier 42 – valaisee syitä siihen miksi juuri tämä sijainti valittiin ALMA:lle. Sumu näkyy kuvan keskellä ja häikäisevän punainen Betelgeuse – eli α Orionis – löytyy sen oikealta puolelta. Nämä kaksi kohdetta ovat yötaivaan vaikuttavimpia. Betelgeuse on punainen superjättiläinen, joka tunnetaan etenkin todennäköisenä lähitulevaisuuden supernovakandidaattina galaksimme tähtien joukossa. Lähitulevaisuus on suhteutettava kosmiseen skaalaan - uusimpien tietojen mukaan se voisi olla noin 100000 vuotta, mikä on vain silmänräpäys galaksien aikaskaalassa. Sitten kun räjähdys tapahtuu, se loistaa yötaivaallamme toiseksi kirkkaimpana kohteena Kuun jälkeen. ALMA taas katsoo syvälle kosmokseen ja tutkii sen vanhimpia ja kylmimpiä kolkkia havaitsemalla valoa millimetrin ja alle millimetrin aallonpituuksilla. Sen antenneja voidaan siirrellä havaintopaikalla yksitellen haluttuihin asemiin ja ne tutkivat taivasta täydellisessä yhteistyössä, menetelmällä, jota kutsutaan interferometriaksi. Näin saadaan aikaan ...