Lehdistötiedote

Tanssia vihollisen kanssa

ESO:n R Aquarii -viikko jatkuu kaikkien aikojen tarkimmalla kuvalla R Aquariista

12. joulukuuta 2018

Testatessaan ESO:n VLT-teleskoopin planeettoja metsästävän SPHERE-havaintolaitteen uutta alijärjestelmää tähtitieteilijät onnistuivat taltioimaan dramaattisia yksityiskohtia kaksoistähden R Aquarii tähtien myrskyisästä suhteesta, ennennäkemättömällä tarkkuudella — jopa verrattuna Hubble:n havaintoihin.

Tämä näyttävä kuva, ESO:n R Aquarii -viikon toinen erä, esittää intiimejä yksityiskohtia kaksoistähden R Aquarii koostavasta dramaattisesta tähtiparista. Vaikka useimpia kaksoistähtiä sitoo toisiinsa siroliikkeinen painovoimavalssi, R Aquarii -tähtien välinen suhde on paljon vähemmän levollinen. Huolimatta mitättömästä koostaan, parin pienempi tähti riuhtoo jatkuvasti materiaa kuolevasta kumppanistaan — punaisesta jättiläisestä.

Vuosien havainnointi on paljastanut tämän kuvan keskellä olevan kaksoistähden R Aquarii erikoisen tarinan. Kahdesta tähdestä suurempi, punainen jättiläinen, on Mira-muuttujina tunnettua tähtityyppiä. Elämänsä lopulla nämä tähdet alkavat sykkiä tullen 1000 kertaa Aurinkoa kirkkaammiksi, kun niiden kaasukehän uloimmat osat laajenevat ja leviävät tähtienväliseen tyhjyyteen.

Tämän valtaisan tähden kuolinkamppailu on jo itsessään dramaattinen, mutta sen kumppanina olevan valkoisen kääpiön vaikutus muuttaa tämän kiehtovat tähtitieteellisen tilanteen synkäksi kosmiseksi näytelmäksi. Punaista jättiläistä paljon pienempi, tiheämpi ja kuumempi valkoinen kääpiö nylkee materiaa suuremman kumppaninsa ulkokerroksista. Tämän kuolevan jättiläisen ja valkoisen kääpiön muodostaman parin ulos syöksemän tähtimaterian suihkut voi tässä nähdä suuntautuvan ulos R Aquariista.

Silloin tällöin riittävästi materiaa kerääntyy valkoisen kääpiön pinnalle laukaistaakseen novana tunnetun valtavan lämpöydinräjähdyksen, jossa suunnaton määrä materiaa sinkoaa avaruuteen. Aikaisempien novien jäänteitä voi nähdä tässä kuvassa R Aquariista ulos hohtavana himmeänä kaasusumuna.

R Aquarii sijaitsee vain 650 valovuoden etäisyydellä Maasta, mikä tekee siitä tähtitieteellisin termein lähinaapurin. Se on yksi Maata lähimmistä symbioottisista kaksoistähdistä. Sellaisena tämä kiehtova kaksoistähti on saanut tähtitieteilijöiltä erityistä huomiota vuosikymmenten ajan. R Aquariin lukuisten piirteiden taltioiminen kuvaan oli täydellinen tapa tähtitieteilijöille testata planeettoja metsästävän SPHERE-havaintolaitteen osana olevan ZIMPOL:in (Zurich IMaging POLarimeter) kykyjä. Tulokset ylittivät avaruudesta tehdyt havainnot. Tässä nähtävä kuva on jopa tarkempi kuin kuuluisan NASA:n ja ESA:n Hubble-avaruusteleskoopin tekemät havainnot.

SPHERE:ä kehitettiin vuosien tutkimuksen ja rakennustöiden ajan keskittymään yhteen tähtitieteen haastavimmista ja jännittävimmistä aloista: eksoplaneettojen etsintään. Käyttämällä huippuluokan adaptiivisen optiikan järjestelmää ja ZIMPOL:in kaltaisia erikoistuneita havaintolaitteita SPHERE saattaa saavuttaa haastavan saavutuksen havaitsemalla suoraan eksoplaneettoja. SPHERE:n kyvyt eivät kuitenkaan rajoitu vaikeasti tavoitettavien eksoplaneettojen metsästykseen. Havaintolaitetta voidaan myös käyttää tutkimaan valikoimaa tähtitieteellisiä kohteita, kuten voidaan nähdä tästä lumoavasta R Aquariin omituisuuksia esittävästä kuvasta.

Lisätietoa

Tätä tutkimusta on esitelty tutkimusjulkaisussa "SPHERE / ZIMPOL observations of the symbiotic system R Aqr. I. Imaging of the stellar binary and the innermost jet clouds", jonka kirjoittivat H.M. Schmid et. al. Julkaisu julkaistiin julkaisusarjassa Astronomy & Astrophysics.

Tutkimusryhmään kuuluvat H. M. Schmid (Institut für Teilchenphysik und Astrophysik, ETH Zürich, Sveitsi), A. Bazzon (Institut für Teilchenphysik und Astrophysik, ETH Zürich, Sveitsi), J. Milli (Euroopan eteläinen observatorio), R. Roelfsema (NOVA Optisch/ Infraroodgroep bij ASTRON, Alankomaat), N. Engler (Institut für Teilchenphysik und Astrophysik, ETH Zürich, Sveitsi) , D. Mouillet (Université Grenoble Alpes ja CNRS, Ranska), E. Lagadec (Université Côte d’Azur, Ranska), E. Sissa (INAF and Dipartimento di Fisica e Astronomia “G. Galilei” Universitá di Padova, Italia), J.-F. Sauvage (Aix Marseille Univ, Ranska), C. Ginski (Sterrewacht Leiden ja Anton Pannekoek Instituut voor Sterrenkunde, Alankomaat), A. Baruffolo (INAF), J.L. Beuzit (Université Grenoble Alpes ja CNRS, Ranska), A. Boccaletti (LESIA, Observatoire de Paris, Ranska), A. J. Bohn (Institut für Teilchenphysik und Astrophysik, ETH Zürich, Sveitsi), R. Claudi (INAF, Italia), A. Costille (Aix Marseille Univ, Ranska), S. Desidera (INAF, Italia), K. Dohlen (Aix Marseille Univ, Ranska), C. Dominik (Anton Pannekoek Instituut voor Sterrenkunde, Alankomaat), M. Feldt (Max-Planck-Institut für Astronomie, Saksa), T. Fusco (ONERA, Ranska), D. Gisler (Kiepenheuer-Institut für Sonnenphysik, Saksa), J.H. Girard (Euroopan eteläinen observatorio), R. Gratton (INAF, Italia), T. Henning (Max-Planck-Institut für Astronomie, Saksa), N. Hubin (Euroopan eteläinen observatorio), F. Joos (Institut für Teilchenphysik und Astrophysik, ETH Zürich, Sveitsi), M. Kasper (Euroopan eteläinen observatorio), M. Langlois (Centre de Recherche Astrophysique de Lyon ja Aix Marseille Univ, Ranska), A. Pavlov (Max-Planck-Institut für Astronomie, Saksa), J. Pragt (NOVA Optisch/ Infraroodgroep bij ASTRON, Alankomaat), P. Puget (Université Grenoble Alpes, Ranska), S.P. Quanz (Institut für Teilchenphysik und Astrophysik, ETH Zürich, Sveitsi), B. Salasnich (INAF, Italia), R. Siebenmorgen (Euroopan eteläinen observatorio), M. Stute (Simcorp GmbH, Saksa), M. Suarez (Euroopan eteläinen observatorio), J. Szulagyi (Institut für Teilchenphysik und Astrophysik, ETH Zürich, Sveitsi), C. Thalmann (Institut für Teilchenphysik und Astrophysik, ETH Zürich, Sveitsi), M. Turatto (INAF, Italia), S. Udry (Observatoire de Genève, Sveitsi), A. Vigan (Aix Marseille Univ, Ranska) ja F. Wildi (Observatoire de Genève, Sveitsi).

ESO on Euroopan johtava hallitustenvälinen tähtitieteen organisaatio ja ylivoimaisesti maailman tieteellisesti tuotteliain tähtitieteellinen observatorio. ESO:lla on 16 jäsenmaata: Alankomaat, Belgia, Espanja, Irlanti, Iso-Britannia, Italia, Itävalta, Portugali, Puola, Ranska, Ruotsi, Saksa, Suomi, Sveitsi, Tanska ja Tšekin tasavalta, joiden lisäksi Chile toimii laitteistojen sijoitusmaana ja Australia strategisena kumppanina. ESO toteuttaa kunnianhimoista ohjelmaa, joka keskittyy tehokkaiden maanpäällisten havaintovälineiden suunnitteluun, rakentamiseen ja käyttöön. Välineiden avulla tähtitieteilijät voivat tehdä merkittäviä tieteellisiä löytöjä. ESO:lla on myös johtava asema tähtitieteen tutkimuksen kansainvälisen yhteistyön edistämisessä ja organisoinnissa. ESO:lla on Chilessä kolme ainutlaatuista huippuluokan observatoriota: La Silla, Paranal ja Chajnantor. ESO:lla on Paranalilla VLT-teleskooppi (Very Large Telescope) ja siihen liittyvä, maailmanlaajuisesti johtava VLTI-interferometri, sekä kaksi kartoitusteleskooppia. VISTA toimii infrapuna-alueella ja VST-teleskooppi näkyvän valon aallonpituuksilla. ESO on myös merkittävä kumppani kahdessa Chajnantorin laitteistossa, APEX-teleskoopissa ja ALMA-teleskoopissa, joka on maailman suurin tähtitieteellinen projekti. Lähellä Paranalia sijaitsevalla Cerro Armazonesilla ESO rakentaa 39-metrin kokoista ELT-teleskooppia (Extremely Large Telescope), josta tulee “maailman suurin tähtitaivasta havainnoiva silmä”.

Linkit

• Tutkimusjulkaisu
• Valokuvia VLT-teleskoopista

Yhteystiedot

Calum Turner
ESO Public Information Officer
Garching bei München, Germany
Puh.: +49 89 3200 6670
Matkapuhelin: +49 151 1537 3591
Sähköposti: pio@eso.org

Pasi Nurmi (Lehdistön yhteyshenkilö Suomi)
ESO Science Outreach Network ja University of Turku
Turku, Finland
Puh.: +358 29 4504 358
Sähköposti: eson-finland@eso.org

Connect with ESO on social media