Lehdistötiedote

Elliptinen eleganssi

8. elokuuta 2018

Galaksien kimalteleva joukko täyttää tämän, näkyvän valon aallonpituuksilla taivasta kartoittamaan suunnitellun 2.6-metrin huipputeleskoopin, ESO:n VST-teleskoopin ottaman värikkään kuvan. Kuvan halki ulottuvan galaksien paljouden ominaisuuksien ansiosta tähtitieteilijät saattavat paljastaa galaksien rakenteiden hienoimmat yksityiskohdat.

Siinä missä ESO:n VLT-teleskooppi (Very Large Telescope) voi havaita hyvin himmeitä tähtitieteellisiä kohteita hyvin yksityiskohtaisesti, tähtitieteilijöiden tulee kääntyä toisenlaisten, paljon suuremmilla näkökentillä varustettujen teleskooppien puoleen, kun he haluavat ymmärtää kuinka galaksien valtava valikoima on saanut alkunsa. VST-teleskooppi (VLT Survey Telescope) on sellainen teleskooppi. Se suunniteltiin tutkimaan turmeltumattomien Chilen yötaivaiden valtavia kaistaleita ja tarjoamaan tähtitieteilijöille yksityiskohtaisia tähtitieteellisiä kartoituksia eteläisen pallonpuoliskon taivaasta.

VST:n tehokkaat kartoitusominaisuudet johtivat kansainvälisen tähtitieteilijäryhmän suorittamaan VEGAS-kartoituksen (VST Early-type GAlaxy Survey) [1] heidän tutkiessaan kokoelmaa eteläisen pallonpuoliskon taivaan elliptisiä galakseja [2]. Käyttäen VST:n ytimessä olevaa herkkää OmegaCAM-ilmaisinta [3] Marilena Spavonen (INAF – Osservatorio Astronomico di Capodimonte, Napoli, Italia) johtama ryhmä taltioi kuvia suuresta valikoimasta tällaisia galakseja erilaisissa ympäristöissä.

Yksi näistä galakseista on NGC 5018, maidonvalkea galaksi lähellä tämän kuvan keskustaa. Se sijaitsee Neitsyen tähdistössä (Virgo) ja saattaa ensinäkemältä muistuttaa vain sumeaa läiskää. Tarkemmassa tarkastelussa voi nähdä tästä elliptisestä galaksista ulospäin suuntautuvan ohuen tähtien ja kaasun virran, vuorovesihännän. Vuorovesihäntien ja tähtivirtojen kaltaiset galaksien herkät piirteet ovat galaksien vuorovaikutuksen tunnusmerkkejä ja tarjoavat elintärkeitä vihjeitä galaksien rakenteista ja dynamiikasta.

Monien elliptisten (ja joidenkin spiraali-) galaksien lisäksi tätä huomattavaa 400 megapikselin kuvaa täplittää myös värikäs kokoelma oman Linnunratamme kirkkaita etualan tähtiä. Nämä tähtitungettelijat, kuten kuvan keskellä oleva eloisan sininen HD 114746, eivät ole tämän tähtitieteellisen muotokuvan aiottuja kohteita, mutta sattuvat sijaitsemaan Maan ja tutkimusten kohteena olevien etäisten galaksien välissä. Vähemmän huomattavia, joskaan ei yhtään vähemmän kiehtovia, ovat oman aurinkokuntamme asteroidien jättämät himmeät viirut. Aivan NGC 5018:n alapuolella voi nähdä useissa peräkkäisissä havainnoissa taltioidun, kuvan halki ulottuvan himmeän viirun, jonka on jättänyt asteroidi 2001 TJ21 (110423). Enemmän oikealla toinen asteroidi, 2000 WU69 (98603), on jättänyt jälkensä tähän vaikuttavaan kuvaan.

Siinä missä tähtitieteilijät ryhtyvät tutkimaan miljoonien valovuosien etäisyydellä Maapallosta olevia kaukaisia galakseja, he myös samalla taltioivat kuvia läheisistä tähdistä satojen valovuosien etäisyydellä ja jopa asteroidien himmeitä viiruja vain valominuuttien etäisyydellä omasta aurinkokunnastamme. Jopa tutkiessaan kosmoksen etäisimpiä kolkkia, ESO:n teleskooppien herkkyys ja Chilen yötaivaan pimeys voivat tarjota innostavia havaintoja paljon lähempää kotia.

Lisähuomiot

[1] VEGAS on syvä, usean aallonpituuskaistan kuvantamiskartoitus varhaisista galaksiluokista, jota suoritetaan Enrichetta Iodicen (INAF – Osservatorio Astronomico di Capodimonte, Napoli, Italia) johdolla VST-teleskooppia käyttäen.

[2] Elliptiset galaksit tunnetaan myös varhaisen tyyppisinä galakseina – ei suinkaan ikänsä puolesta vaan siksi, että niiden kuviteltiin aikoinaan kehittyneen tutummiksi spiraaligalakseiksi, vaikkakin tämä ajatus tiedetään nyttemmin vääräksi. Varhaisen tyyppisille galakseille on ominaista pehmeä ellipsoidimuoto ja yleensä kaasun ja aktiivisen tähtienmuodostuksen puuttuminen. Galaksimuotojen ja -tyyppien hämmentävä moninaisuus on luokiteltu Hubblen järjestelmään.

[3] OmegaCAM on huippuherkkä 32 erillisestä CCD-kennosta koostuva ilmaisin ja se muodostaa 256 megapikselin kuvia, mikä on 16 kertaa enemmän kuin ESA:n ja NASA:n Hubble-avaruusteleskoopin ACS-kamerassa (Advanced Camera for Surveys). OmegaCAM:in suunnitteli ja rakensi konsortio, johon kuuluu tutkimuslaitoksia Alankomaista, Saksasta ja Italiasta, sekä merkittävä panos ESO:sta.

Lisätietoa

Tätä tutkimusta on esitelty tutkimusjulkaisussa "VEGAS: A VST Early-type GAlaxy Survey. III. Mapping the galaxy structure, interactions and intragroup light in the NGC 5018 group", jonka kirjoittivat Marilena Spavone et al. Julkaisu ilmestyy julkaisusarjassa Astrophysical Journal.

Tutkimusryhmään kuuluvat Marilena Spavone (INAF – Osservatorio Astronomico di Capodimonte, Napoli, Italia), Enrichetta Iodice (INAF – Osservatorio Astronomico di Capodimonte, Napoli, Italia), Massimo Capaccioli (Napolin yliopisto, Napoli, Italia), Daniela Bettoni (INAF – Osservatorio Astronomico di Padova, Italia), Roberto Rampazzo (INAF – Osservatorio Astronomico di Padova, Italia), Noah Brosch (The Wise Observatory and School of Physics and Astronomy Tel Aviv University, Israel), Michele Cantiello (INAF-Astronomical Observatory of Teramo, Italia), Nicola R. Napolitano (INAF – Osservatorio Astronomico di Capodimonte, Napoli, Italia), Luca Limatola (INAF – Osservatorio Astronomico di Capodimonte, Napoli, Italia), Aniello Grado (INAF – Osservatorio Astronomico di Capodimonte, Napoli, Italia), Pietro Schipani (INAF – Osservatorio Astronomico di Capodimonte, Napoli, Italia).

ESO on Euroopan johtava hallitustenvälinen tähtitieteen organisaatio ja ylivoimaisesti maailman tieteellisesti tuotteliain tähtitieteellinen observatorio. ESO:lla on 15 jäsenmaata: Alankomaat, Belgia, Espanja, Iso-Britannia, Italia, Itävalta, Portugali, Puola, Ranska, Ruotsi, Saksa, Suomi, Sveitsi, Tanska ja Tšekin tasavalta, joiden lisäksi Chile toimii laitteistojen sijoitusmaana ja Australia strategisena kumppanina. ESO toteuttaa kunnianhimoista ohjelmaa, joka keskittyy tehokkaiden maanpäällisten havaintovälineiden suunnitteluun, rakentamiseen ja käyttöön. Välineiden avulla tähtitieteilijät voivat tehdä merkittäviä tieteellisiä löytöjä. ESO:lla on myös johtava asema tähtitieteen tutkimuksen kansainvälisen yhteistyön edistämisessä ja organisoinnissa. ESO:lla on Chilessä kolme ainutlaatuista huippuluokan observatoriota: La Silla, Paranal ja Chajnantor. ESO:lla on Paranalilla VLT-teleskooppi (Very Large Telescope) ja siihen liittyvä, maailmanlaajuisesti johtava VLTI-interferometri, sekä kaksi kartoitusteleskooppia. VISTA toimii infrapuna-alueella ja VST-teleskooppi näkyvän valon aallonpituuksilla. ESO on myös merkittävä kumppani kahdessa Chajnantorin laitteistossa, APEX-teleskoopissa ja ALMA-teleskoopissa, joka on maailman suurin tähtitieteellinen projekti. Lähellä Paranalia sijaitsevalla Cerro Armazonesilla ESO rakentaa 39-metrin kokoista ELT-teleskooppia (Extremely Large Telescope), josta tulee “maailman suurin tähtitaivasta havainnoiva silmä”.

Linkit

• Tutkimusjulkaisu
  
• Valokuvia ESO:n kartoitusteleskoopeista

Yhteystiedot

Marilena Spavone
INAF – Osservatorio Astronomico di Capodimonte
Napoli, Italy
Puh.: +39 081 5575602
Sähköposti: marilena.spavone@oacn.inaf.it

Mariya Lyubenova
ESO Outreach Astronomer
Garching bei München, Germany
Puh.: +49 89 3200 6188
Sähköposti: mlyubeno@eso.org

Calum Turner
ESO Public Information Officer
Garching bei München, Germany
Puh.: +49 89 3200 6670
Sähköposti: pio@eso.org

Pasi Nurmi (Lehdistön yhteyshenkilö Suomi)
ESO Science Outreach Network ja University of Turku
Turku, Finland
Puh.: +358 29 4504 358
Sähköposti: eson-finland@eso.org

Connect with ESO on social media