Lehdistötiedote

VLT katsoo jälleen outoa kosmista törmäystä

9. joulukuuta 2015

Paranalin observatoriolla sijaitsevan ESO:n VLT-teleskoopin uudet kuvat paljastavat yksityiskohtia myöten 360 miljoonaa vuotta vanhan kosmisen törmäyksen näyttävät jälkimainingit. Jäänteiden joukossa on harvinainen ja arvoituksellinen nuori kääpiögalaksi. Tämä galaksi tarjoaa tähtitieteilijöille erinomaisen mahdollisuuden oppia lisää vastaavista, varhaisessa maailmankaikkeudessa yleisistä galakseista, jotka ovat normaalisti liian himmeitä ja etäisiä havaittavaksi nykyisillä teleskoopeilla.

Tämän kuvan keskustaa hallitseva sumea, kultainen ovaali on elliptinen galaksi NGC 5291, joka sijaitsee lähes 200 miljoonan valovuoden etäisyydellä Kentaurin tähdistössä (Centaurus). Yli 360 miljoonaa vuotta sitten NGC 5291 oli osallisena dramaattisessa ja rajussa törmäyksessä toisen, valtavalla nopeudella kulkevan galaksin työntyessä sen ytimeen. Kosminen yhteentörmäys sinkosi valtavia kaasuvirtoja lähiavaruuteen, jossa ne myöhemmin sulautuivat yhteen galaksia NGC 5291 ympäröiväksi rengasrakenteeksi [1].

Ajan myötä tämän renkaan materia kokoontui ja romahti kymmeniksi tähtienmuodostusalueiksi ja useiksi kääpiögalakseiksi, jotka nähdään vaaleansinisinä ja valkoisina alueina hujan hajan NGC 5291:n ympärillä tässä uudessa VLT-teleskooppiin kiinnitetyn FORS-havaintolaitteen kuvassa. Kaikkein massiivisin ja kirkkain materiamöykky, NGC 5291:n oikealla puolella, on yksi näistä kääpiögalakseista ja tunnetaan nimellä NGC 5291N.

Kuten kaikkien suurten galaksien, Linnunradan ajatellaan muodostuneen pienempien kääpiögalaksien sulautuessa yhteen maailmankaikkeuden varhaisina vuosina. Mikäli nämä pienet galaksit ovat selviytyneet omillaan tähän päivään, ne käsittävät yleensä monia äärimmäisen vanhoja tähtiä.

Siitä huolimatta NGC 5291N ei näyttäisi käsittävän vanhoja tähtiä. Yksityiskohtaiset MUSE-spektrograafin havainnot [2] ovat myös havainneet, että galaksin ulko-osilla on ominaisuuksia, jotka tyypillisesti liitetään uusien tähtien muodostumiseen. Havainnot eivät kuitenkaan sovi yhteen vallitsevien teoreettisten mallien kanssa. Tähtitieteilijät epäilevät, että nämä epätavalliset piirteet saattavat olla seurausta kaasun massiivisista törmäyksistä tällä alueella.

NGC 5291N ei näytä tyypilliseltä kääpiögalaksilta, mutta sen sijaan sillä on hämmästyttävä määrä yhtäläisyyksiä monien etäisen maailmankaikkeuden tähtiä muodostavien galaksien kokkareisten rakenteiden kanssa. Se on tästä syystä ainutkertainen järjestelmä paikallisessa maailmankaikkeudessamme ja tärkeä laboratorio tutkittaessa varhaisia runsaskaasuisia galakseja, jotka ovat tavallisesti aivan liian kaukaisia havaittavaksi yksityiskohtia myöten nykyisillä teleskoopeilla.

Tätä epätavallista järjestelmää on aikaisemmin havaittu suurella joukolla maan pinnalta havaintoja tekevillä laitteilla, joihin sisältyy ESO:n 3.6-metrin teleskooppi La Sillan observatoriolla [3]. Kuitenkin vasta MUSE:n, FORS:in ja VLT-teleskoopin tehokkuudet ovat mahdollistaneet NGC 5291N:n historian ja ominaisuuksien määrittämisen.

Tulevaisuuden havaintojen, kuten ESO:n E-ELT -teleskoopilla (European Extremely Large Telescope) tehtävät, avulla tähtitieteilijät saattavat paljastaa lisää tämän kääpiögalaksin jäljellä olevia salaisuuksia.

Lisähuomiot

[1] NGC 5291 on tällä hetkellä hienovaraisemmin vuorovaikutuksessa myös galaksin MCG-05-33-005 kanssa. Tämä Kotilogalaksiksikin kutsuttu epätavallinen pilkun muotoinen galaksi näyttäisi loisivan NGC 5291:n kirkkaassa ytimessä.

[2] NGC 5291N havaittiin käyttämällä yhtenäiskenttäspektroskopiaa MUSE:n ensimmäisen tiedevarmistushavaintojakson aikana, Yhtenäiskenttäspektrograafit kuvaavat spektrin taivaan joka pisteestä ja tuottavat tehokkaita kolmiulotteisia kuvia kohteesta. MUSE:n havainnot paljastivat odottamattomia hapen ja vedyn emissioviivoja NGC 5291:n ulkolaitamilla.

[3] Tähtitieteilijät tutkivat NGC 5291:tä La Sillan observatoriolla ESO:n 3.6-metrin teleskoopilla vuonna 1978. Nämä havainnot paljastivat suuria määriä materiaa galaksienvälisessä avaruudessa galaksin ympärillä. Nykyään tiedämme kyseessä olevan tähtienmuodostusalueita ja useita kääpiögalakseja, jotka muodostuivat galaksin kaasurenkaan romahtaessa.

Lisätietoa

Tämä tutkimus esitettiin tutkimusjulkaisussa "Ionization processes in a local analogue of distant clumpy galaxies: VLT MUSE IFU spectroscopy and FORS deep images of the TDG NGC 5291N”, jonka kirjoittivat J. Fensch et al. Tutkimusjulkaisu ilmestyy julkaisusarjassa Astronomy & Astrophysics.

Tutkimusryhmään kuuluvat J. Fensch (Laboratoire AIM Paris-Saclay, CEA/IRFU/SAp, Universite Paris Diderot, Gif-sur-Yvette, Ranska [CEA]), P.-A. Duc (CEA) , P. M. Weilbacher (Leibniz-Institut für Astrophysik, Potsdam, Saksa), M. Boquien (University of Cambridge, Iso-Britannia; Universidad de Antofagasta, Antofagasta, Chile) ja E. Zackrisson (Uppsalan yliopisto, Uppsala, Ruotsi).

ESO on Euroopan johtava hallitustenvälinen tähtitieteen organisaatio ja maailman tieteellisesti tuotteliain tähtitieteellinen observatorio. ESO:lla on 16 jäsenmaata: Alankomaat, Belgia, Brasilia, Espanja, Iso-Britannia, Italia, Itävalta, Portugali, Puola, Ranska, Ruotsi, Saksa, Suomi, Sveitsi, Tanska ja Tšekin tasavalta. ESO toteuttaa kunnianhimoista ohjelmaa, joka keskittyy tehokkaiden maanpäällisten havaintovälineiden suunnitteluun, rakentamiseen ja käyttöön. Välineiden avulla tähtitieteilijät voivat tehdä merkittäviä tieteellisiä löytöjä. ESO:lla on myös johtava asema tähtitieteen tutkimuksen kansainvälisen yhteistyön edistämisessä ja organisoinnissa. ESO:lla on Chilessä kolme ainutlaatuista huippuluokan observatoriota: La Silla, Paranal ja Chajnantor. ESO:lla on Paranalilla Very Large Telescope (VLT), maailman kehittynein näkyvää valoa havainnoiva tähtitieteellinen observatorio, ja kaksi kartoitusteleskooppia. VISTA toimii infrapuna-alueella ja on maailman suurin kartoitusteleskooppi. VLT Survey Telescope on suurin vartavasten taivaan näkyvän valon kartoitukseen suunniteltu teleskooppi. ESO on yksi maailman suurimman tähtitieteellisen projektin, ALMA-teleskoopin pääyhteistyökumppaneista. Lähellä Paranalia sijaitsevalla Cerro Armazonesilla ESO rakentaa 39-metrin kokoista E-ELT -teleskooppia (European Extremely Large Telescope), josta tulee “maailman suurin tähtitaivasta havainnoiva silmä”.

Linkit

• Tutkimusjulkaisu
• Valokuvia ESO:n VLT-teleskoopista

Yhteystiedot

Jérémy Fensch
Laboratoire AIM Paris-Saclay, CEA/IRFU/SAp, Universite Paris Diderot
Gif-sur-Yvette, France
Sähköposti: jeremy.fensch@gmail.com

Richard Hook
ESO Public Information Officer
Garching bei München, Germany
Puh.: +49 89 3200 6655
Matkapuhelin: +49 151 1537 3591
Sähköposti: rhook@eso.org

Pasi Nurmi (Lehdistön yhteyshenkilö Suomi)
ESO Science Outreach Network ja University of Turku
Turku, Finland
Puh.: +358 29 4504 358
Sähköposti: eson-finland@eso.org

Connect with ESO on social media