Lehdistötiedote

Muinaisia ja uusia tähtiä?

31. lokakuuta 2012

Tämän värikkään näkymän pallomaisesta tähtijoukosta NGC 6362 taltioi ESO:n Chilessä sijaitsevan La Sillan observatorion MPG/ESO 2.2-metrin teleskoopin Wide Field Imager -havaintolaite. Tämä uusi kuva, yhdessä NASA:n ja ESA:n Hubblen avaruusteleskoopin keskiosista ottaman uuden kuvan kanssa, tarjoaa parhaan milloinkaan otetun näkymän tästä vähän tunnetusta tähtijoukosta. Pallomaiset tähtijoukot koostuvat pääasiassa kymmenistä tuhansista hyvin vanhoista tähdistä, mutta niissä on myös joitakin tähtiä, jotka näyttävät epäilyttävän nuorilta.

Pallomaiset tähtijoukot ovat yksiä maailmankaikkeuden vanhimmista kohteista eikä NGC 6362 voi piilottaa ikäänsä tässä kuvassa. Tähtijoukon monet keltaisehkot tähdet ovat jo käyneet läpi suuren osan elämäänsä ja niistä on tullut punaisia jättiläisiä. Pallomaiset tähtijoukot eivät kuitenkaan ole staattisia menneisyyden jäänteitä. Näissä tiheissä tähtikaupungeissa tapahtuu yhä tähtien outoa toimintaa.

NGC 6362 toimii esimerkiksi kotina monille sinisille harhailijoille — vanhoille tähdille, jotka todella onnistuvat vaikuttamaan nuorilta. Kaikki pallomaisen tähtijoukon tähdet muodostuivat suhteellisen lyhyen ajan kuluessa, tyypillisesti noin 10 miljardia vuotta sitten useimmissa pallomaisissa tähtijoukoissa. Silti siniset harhailijat ovat sinisempiä ja kirkkaampia, ja siten massiivisempia, kuin niiden pitäisi olla kymmenen miljardin vuoden jälkeen tähden evoluutiota. Siniset tähdet ovat kuumia ja ne käyttävät polttoainettaan nopeasti, joten jos nämä tähdet muodostuivat noin kymmenen miljardia vuotta sitten, niiden pitäisi olla kuivuneet kokoon kauan sitten. Kuinka ne selvisivät?

Tähtitieteilijät ovat innokkaita ymmärtämään sinisten harhailijoiden nuorekkaan ulkonäön salaisuuden. Tällä hetkellä on kaksi pääteoriaa: tähtien törmäily ja yhteensulatuminen sekä materiaalin siirtyminen kahden tähtikumppanin välillä. Perusidea molemmissa vaihtoehdoissa on, että tähdet eivät syntyneet niin suurina kuin näemme ne nykyään, vaan ne saivat ruiskeen lisämateriaalia jossakin vaiheessa elämäänsä ja tämä antoi sitten niille uuden elämän.

Vaikka NGC 6362 ei olekaan yhtä hyvin tunnettu kuin jotkin kirkkaammat pallomaiset tähtijoukot, se käsittää silti paljon sellaista, mikä kiinnostaa tähtitieteilijöitä ja siten sitä on tutkittu paljon vuosien kuluessa. Se valittiin yhdeksi Pre-FLAMES -kartoituksen 160 tähtikentästä. Kyseessä oli La Sillan 2.2-metrin teleskoopilla vuosien 1999 ja 2002 välillä tehty alustava kartoitus, jonka tarkoitus oli löytää sopivia tähtiä VLT-teleskoopin FLAMES-spektrograafilla tehtäviin jatkotutkimuksiin. Tässä oleva kuva tulee tuota kartoitusta varten kerätystä materiaalista.

Uusi kuva esittää koko tähtijoukon vasten Linnunradan tähtien muodostamaa runsasta kudelmaa. NGC 6362:n keskiosia on myös tutkittu yksityiskohtaisesti NASA:n ja ESA:n Hubblen avaruusteleskoopilla. Hubblen näkymä esittää paljon pienempää aluetta taivaalla paljon suuremmalla tarkkuudella. Nämä kaksi näkymää — yksi laajakulmainen ja toinen keskelle tarkennettu — täydentävät toisiaan täydellisesti.

Tämä loistava tähtipallo sijaitsee eteläisen taivaan Alttarin tähdistössä (Ara). Sen näkee helposti pienellä teleskoopilla. Sen havaitsi ensimmäisenä skotlantilainen tähtitieteilijä James Dunlop vuonna 1826 käyttäen 22-senttimetrin teleskooppia Australiassa.

Lisätietoa

Euroopan eteläinen observatorio (ESO) viettää vuonna 2012 perustamisensa 50-vuotisjuhlaa. ESO on Euroopan johtava hallitustenvälinen tähtitieteen organisaatio ja maailman tieteellisesti tuotteliain tähtitieteellinen observatorio. ESO:lla on 15 jäsenmaata: Alankomaat, Belgia, Brasilia, Espanja, Iso-Britannia, Italia, Itävalta, Portugali, Ranska, Ruotsi, Saksa, Suomi, Sveitsi, Tanska ja Tšekin tasavalta. ESO toteuttaa kunnianhimoista ohjelmaa, joka keskittyy tehokkaiden maanpäällisten havaintovälineiden suunnitteluun, rakentamiseen ja käyttöön. Välineiden avulla tähtitieteilijät voivat tehdä merkittäviä tieteellisiä löytöjä. ESO:lla on myös johtava asema tähtitieteen tutkimuksen kansainvälisen yhteistyön edistämisessä ja organisoinnissa. ESO:lla on Chilessä kolme ainutlaatuista huippuluokan observatoriota: La Silla, Paranal ja Chajnantor. ESO:lla on Paranalilla Very Large Telescope (VLT), maailman kehittynein näkyvää valoa havainnoiva tähtitieteellinen observatorio, ja kaksi kartoitusteleskooppia. VISTA toimii infrapuna-alueella ja on maailman suurin kartoitusteleskooppi. VLT Survey Telescope on suurin vartavasten taivaan näkyvän valon kartoitukseen suunniteltu teleskooppi. ESO on maailman suurimman tähtitieteellisen projektin, vallankumouksellisen ALMA-teleskoopin eurooppalainen yhteistyökumppani. Parhaillaan ESO suunnittelee 40-metrin kokoluokan optisen/lähi-infrapuna-alueen European Extremely Large -teleskooppia (E-ELT) josta tulee “maailman suurin tähtitaivasta havainnoiva silmä”.

Linkit

• Valokuvia MPG/ESO 2.2-metrin teleskoopista
• Lisää kuvia, jotka on otettu MPG/ESO 2.2-metrin teleskoopilla
• Valokuvia La Sillasta

Yhteystiedot

Richard Hook
ESO, La Silla, Paranal, E-ELT and Survey Telescopes Public Information Officer
Garching bei München, Germany
Puh.: +49 89 3200 6655
Matkapuhelin: +49 151 1537 3591
Sähköposti: rhook@eso.org

Pasi Nurmi (Lehdistön yhteyshenkilö Suomi)
ESO Science Outreach Network ja University of Turku
Turku, Finland
Puh.: +358 29 4504 358
Sähköposti: eson-finland@eso.org

Connect with ESO on social media