Lehdistötiedote

Heijastunut loiste

16. helmikuuta 2011

Heijastussumu Messier 78 kaappaa huomion tässä Wide Field Imager (WFI) -instrumentilla ESO:n La Silla:n observatoriolla Chilessä otetussa kuvassa, kirkkaan näytelmän tarjoavien tähtien jäädessä taka-alalle. Tähtien kirkas valo heijastuu sumun tomuhiukkasista valaisten sen sironneella sinisellä valolla. Igor Chekalin voitti ESO:n Hidden Treasures 2010 (Kätketyt aarteet) -kilpailun kuvallaan tästä häikäisevästä kohteesta.

Messier78 on erinomainen esimerkki heijastussumusta. Sitä valaisevien tähtien ultraviolettisäteily ei ole tarpeeksi voimakasta ionisoidakseen kaasun hohtavaksi - sen tomuhiukkaset vain heijastavat niihin osuvaa tähtien valoa. Tästä huolimatta Messier78 on helposti havaittavissa pienelläkin teleskoopilla - sehän on yksi kirkkaimmista taivaan heijastussumuista. Se sijaitsee noin 1600 valovuoden etäisyydellä Maasta Orionin tähtikuviossa, koilliseen Orionin vyön itäisimmästä tähdestä. 

Tämä MPG/ESO 2.2-metrin teleskoopilla La Silla:n observatoriolla otettu kuva Messier78:sta perustuu Igor Chekalinin Hidden Treasures -kilpailun voittanutta kilpailutyötään varten valitsemaan aineistoon [1]. 

Tässä kuvassa sumussa näkyvä kalpea sininen sävy edustaa tarkasti sumun pääasiallisinta väriä. Siniset sävyt ovat tyypillisiä heijastussumuille sen johdosta miten tähtien valo siroaa sumujen pienistä tomuhiukkasista: sinisen valon lyhyempi aallonpituus siroaa tehokkaammin kuin punaisen valon pitempi aallonpituus. 

Tämä kuva sisältää monia muitakin huomattavia piirteitä kuin vain hohtavan sumun. Paksu kerros pimentävää tomua ulottuu kuvan halki vasemmalta ylhäältä oikealle alas, peittäen taustan tähtien valon näkyvistä. Oikeassa alanurkassa on myös näkyvissä monia, outoja vaaleanpunaisia rakenteita, jotka ovat hiljattain muodostuneista, yhä syvällä tomupilvien sisällä piilottelevista tähdistä syöksyvien materiasuihkujen synnyttämiä. 

Messier78:n tärkeimpänä voimalana toimii kaksi tähteä: HD 38563A ja HD 38563B. Sumu on kuitenkin monien muidenkin tähtien koti - joukossa on noin 45 pienimassaista, nuorta tähteä (alle 10 miljoonan vuoden ikäistä), joiden ytimet ovat liian kevyitä vetyfuusion käynnistymiseen. Näiden T Tauri -tähdiksi nimettyjen tähtien tutkimus on tärkeää tähtienmuodostuksen varhaisten vaiheiden ja planeettajärjestelmien syntymekanismien ymmärtämiseksi. 

Yllättäen tämä monimutkainen sumu on myös muuttunut huomattavasti viimeisimpien kymmenen vuoden aikana. Helmikuussa 2004 kokenut harrastajatähtitieteilijä Jay McNeil otti kuvan tästä alueesta 75 millimetrin teleskoopilla ja huomasi yllätyksekseen kirkkaan sumun - huomattava viuhkanmuotoinen rakenne lähellä kuvan alalaitaa - paikassa, jossa ei ollut mitään näkyvissä useimmissa aikaisemmissa kuvissa. Tämä kohde tunnetaan nykyään McNeilin sumuna ja se vaikuttaisi olevan erittäin vaihteleva heijastussumu nuoren tähden ympärillä. 

Tämä värikuva on koostettu monista yksivärisistä kuvista, jotka on otettu sinisen, keltavihreän ja punaisen suotimen läpi, täydennettynä hohtavan vetykaasun paljastavalla H-alfa -suotimella otetuilla kuvilla. Vastaavat kokonaisvalotusajat suodinta kohden olivat 9, 9, 17.5 ja 15.5 minuuttia.

Lisähuomiot

[1] Venäläinen Igor Chekalin etsi tämän kuvan raaka-aineiston ESO:n arkistoista Hidden Treasures (eso1102) -kilpailua varten. Hän käsitteli raaka-aineiston taidokkaasti ja sai valmiilla kuvallaan ensimmäisen palkinnon (Flickr link). ESO:n oma kuvankäsittelyammattilaisten ryhmä käsitteli sitten raaka-aineiston itsenäisesti täydellä resoluutiolla tuottaakseen tässä nähtävän kuvan. 

Lisätietoa

ESO, Euroopan eteläinen observatorio, on Euroopan johtava hallitustenvälinen tähtitieteen organisaatio ja maailman tieteellisesti tuotteliain tähtitieteellinen observatorio. ESO:lla on 15 jäsenmaata: Alankomaat, Belgia, Brasilia, Espanja, Iso-Britannia, Italia, Itävalta, Portugali, Ranska, Ruotsi, Saksa, Suomi, Sveitsi, Tanska ja Tšekin tasavalta. ESO toteuttaa kunnianhimoista ohjelmaa, joka keskittyy tehokkaiden maanpäällisten havaintovälineiden suunnitteluun, rakentamiseen ja käyttöön. Välineiden avulla tähtitieteilijät voivat tehdä merkittäviä tieteellisiä löytöjä. ESO:lla on myös johtava asema tähtitieteen tutkimuksen kansainvälisen yhteistyön edistämisessä ja organisoinnissa. ESO:lla on Chilessä kolme ainutlaatuista huippuluokan observatoriota: La Silla, Paranal ja Chajnantor. ESO:lla on Paranalilla Very Large Telescope (VLT), maailman kehittynein näkyvää valoa havainnoiva tähtitieteellinen observatorio, sekä VISTA, maailman suurin kartoitusteleskooppi. ESO on maailman suurimman tähtitieteellisen projektin, vallankumouksellisen ALMA-teleskoopin eurooppalainen yhteistyökumppani. Parhaillaan ESO suunnittelee 42-metristä optisen/lähi-infrapuna-alueen European Extremely Large -teleskooppia (E-ELT) josta tulee “maailman suurin tähtitaivasta havainnoiva silmä”.

Linkit

• Valokuvia La Silla -observatoriosta

Yhteystiedot

Richard Hook
ESO, La Silla, Paranal, E-ELT and Survey Telescopes Public Information Officer
Garching bei München, Germany
Puh.: +49 89 3200 6655
Matkapuhelin: +49 151 1537 3591
Sähköposti: rhook@eso.org

Pasi Nurmi (Lehdistön yhteyshenkilö Suomi)
ESO Science Outreach Network ja University of Turku
Turku, Finland
Puh.: +358 29 4504 358
Sähköposti: eson-finland@eso.org

Connect with ESO on social media

Tämä on ESO:n lehdistötiedotteen käännös eso1105.