Lehdistötiedote

Muinaisten tähtien parvi

8. joulukuuta 2010

Linnunradassamme tunnetaan noin 150 pallomaiseksi tähtijoukoksi kutsuttua tähtikasaumaa. Tämä ESO:n 2.2 -metrisellä teleskoopilla ja Wide Field Imager -kameralla otettu kuva kohteesta Messier 107 paljastaa tällaisen pallomaisen tähtijoukon rakenteen ennennäkemättömän tarkasti. Tutkimalla näitä tähtiparvia olemme oppineet paljon oman galaksimme menneisyydestä ja tähtien kehityksestä.

Pallomainen tähtijoukko Messier 107, joka tunnetaan myös nimellä NGC 6171, on tiivis muinaisten tähtien kokoelma 21000 valovuoden päässä meistä. Messier 107 on kuin ruuhkainen suurkaupunki: tuhansia tähtiä on pakkautunut alueelle, jonka läpimitta on 20 kertaa niin suuri kuin Auringon ja sitä lähimmän tähden, Alpha Centaurin, välinen etäisyys. Merkittävä osa joukon tähdistä on jo kehittynyt punaisiksi jättiläisiksi, kehityksensä loppuvaiheen saavuttaneiksi tähdiksi, jotka erottuvat kuvassa keltaisen värisinä. Pallomaiset tähtijoukot ovat maailmakaikkeuden vanhimpia kohteita. Joukon tähdet ovat syntyneet samaan aikaan ja samasta tähtienvälisestä pilvestä yli 10 miljardia vuotta sitten ja koska raskaat tähdet polttavat vetyvarastonsa loppuun nopeammin kuin kevyet tähdet, joukossa on jäljellä vain jälkimmäisiä. Pallomaiset tähtijoukot syntyvät galaksien kehityksen alkuvaiheissa, joten niiden avulla saadaan tärkeitä vihjeitä galaksien ja niiden tähtien kehityksestä.

Messier 107:ää on havaittu ahkerasti sen jälkeen kun se valittiin 160 muun kohteen mukana Pre-FLAMES -kartoitukseen. Tämä valmisteleva kartoitus suoritettiin 1999-2002 ESO:n 2.2 -metrisellä teleskoopilla La Sillalla, Chilessä ja sen tarkoituksena oli löytää sopivia tähtiä VLT -teleskoopin FLAMES -instrumenttia varten [1]. FLAMES -instrumentin avulla on mahdollista havaita jopa 130 kohdetta yhtäaikaa, minkä ansiosta se soveltuu erityisen hyvin tutkimaan taivaanalueita, joilla on runsaasti tähtiä, kuten esimerkiksi pallomaisia tähtijoukkoja.

Messier 107:ää ei ole mahdollista havaita paljain silmin, mutta kiikareilla tai pienellä teleskoopilla tämä 8. magnitudin kohde on jo helppo nähdä. Joukon näennäinen halkaisija on 13 kaariminuuttia, mikä vastaa noin 80 valovuotta joukon etäisyydellä. Joukko sijaitsee Käärmeenkantajan tähdistössä, juuri Skorpionin saksien pohjoispuolella. Noin puolet tunnetuista pallomaisista tähtijoukoista sijaitsee Jousimiehen, Skorpionin tai Käärmeenkantajan suunnassa, samassa suunnassa missä Linnunradan keskus sijaitsee. Tämä johtuu siitä, että pallomaiset joukot kiertävät linnunradan keskustaa ja siten niiden havaitseminen keskuksen suunnassa on todennäköistä.

Pierre Méchain löysi Messier 107:n huhtikuussa 1782, ja se oli yksi seitsemästä lisäkohteesta , jotka myöhemmin lisättiin vuotta aikaisemmin julkaistuun Messierin luetteloon.  William Herschell, joka löysi tämän kohteen riippumattomasti 12. Toukokuuta 1793, oli ensimmäinen havaitsija, joka erotti siitä yksittäisiä tähtiä. Vasta vuonna 1947 tämä kohde virallisesti merkittiin Messierin luetteloon nimellä M107, mikä tekee siitä viimeisen tähtijoukon, joka on lisätty tähän kuuluisaan luetteloon.

Tämä kuva on koostettu valotuksista sinisen, vihreän ja lähi-infrapunasuotimen läpi käyttäen ESO:n 2.2 -metristä teleskooppia ja Wide Field Imager (WFI) -kameraa La Sillalla, Chilessä.

Lisähuomiot

[1] Fibre Large Array Multi-Element Spectrograph
http://www.eso.org/sci/facilities/paranal/instruments/flames/

Yhteystiedot

Richard Hook
ESO, La Silla, Paranal, E-ELT and Survey Telescopes Public Information Officer
Garching, Germany
Puh.: +49 89 3200 6655
Matkapuhelin: +49 151 1537 3591
Sähköposti: rhook@eso.org

Pasi Nurmi (Lehdistön yhteyshenkilö Suomi)
ESO Science Outreach Network ja University of Turku
Turku, Finland
Puh.: +358 29 4504 358
Sähköposti: eson-finland@eso.org

Connect with ESO on social media

Tämä on ESO:n lehdistötiedotteen käännös eso1048.