Lehdistötiedote

Tähtiä synnyttävän sumun valoisa ja pimeä puoli

31. maaliskuuta 2010

ESO julkistaa tänään kuvan Gum 19 -nimisestä himmeästä, vähän tunnetusta tähtisumusta. Se näkyy infrapunassa toiselta puoleltaan pimeänä ja toiselta kirkkaana. Sumun toisessa päässä on V391 Velorum -nimisen sinisen superjättiläisen valaisemaa kuumaa vetykaasua. Uusia tähtiä synnyttää V391 Velorumia kuvassa vasemmalla reunustava vana, joka koostuu kirkkaasta ja pimeästä materiaalista. Vuosituhansien vieriessä nuoret tähdet ja supernovana räjähtäneen V391 Velorumin jäännökset todennäköisesti muuttavat Gum 19:n januksenkasvoista ulkomuotoa.

Gum 19 sijaitsee noin 22 000 valovuoden päässä Purjeen (lat. Vela) tähdistön suunnassa. Nimitys Gum 19 on peräisin australialaisen astrofyysikon Colin S. Gumin eräästä julkaisusta vuodelta 1955. Kyseinen julkaisu oli ensimmäinen merkittävä katsaus eteläisen taivaan niin kutsuttuihin HII-alueisiin. HII (luetaan H-kaksi) tarkoittaa vetykaasua, joka on siinä määrin ionisoitunut tai energisoitunut, että sen vetyatomit ovat menettäneet elektroninsa. Tällaiset alueet säteilevät valoa tietyillä aallonpituuksilla (eli tietyissä väreissä), mikä antaa näille avaruuden pilville niiden tunnusomaisen värin. HII-alueiden muoto ja rakenne muuttuu ajan myötä hyvin samaan tapaan kuin Maan pilvien – muutos vain ei tapahdu silmiemme edessä, vaan ikuisuuksien kuluessa. Gum 19 näyttää tässä kuvassa hieman tieteiskirjojen ”repeämältä aika-avaruudessa”, jossa tähtisumua halkoo kapea ja lähes pystysuora kirkas alue. Hahmo saattaa myös muistuttaa raidallista lehtikalaa tai tummakärkistä nuolta.

Tämä uusi kuva Gum 19:stä on otettu SOFI-nimisellä infrapunainstrumentilla, joka on asennettu ESOn La Sillan observatoriossa Chilessä toimivaan NTT-teleskooppiin (New Technology Telescope). SOFI on kirjainlyhenne sanoista Son of ISAAC. "Isäinstrumentti" ISAAC puolestaan sijaitsee ESOn VLT-teleskoopin (Very Large Telescope) observatoriossa Paranalissa La Sillan pohjoispuolella. Kun tähtisumua havainnoidaan infrapuna-aallonpituuksilla, tähtitieteilijät näkevät ainakin paikka paikoin pölyn läpi.

Gum 19:n kirkkauden lähteenä on jättimäinen, superkuuma tähti nimeltä V391 Velorum. Se loistaa kirkkaimmin näkyvän valon paahtavan kuumalla sinisellä alueella. Lämpötila tähden pinnalla onkin lähes 30 000 celsiusastetta. Massiivisella tähdellä on räiskyvä luonne, ja se luokitellaankin vaihtelevaksi tähdeksi. V391 Velorumin kirkkaus voi vaihdella äkillisesti voimakkaan aktiivisuuden vaikutuksesta. Tähdestä saattaa silloin purkautua materiaa kaasukuorina, jotka vaikuttavat Gum 19:n koostumukseen ja valonsäteilyyn.

V391 Velorumin kokoluokan jättiläistähdet eivät pala kirkkaina kovin pitkään. Ne räjähtävät suhteellisen lyhyen, noin kymmenen miljoonan vuoden elinaikansa lopussa supernovina. Nämä räjähdykset, joiden valovoimakkuus saattaa hetkellisesti nousta kokonaista galaksia kirkkaammaksi, sinkoavat ympäröivään avaruuteen kuumentunutta materiaa, mikä saattaa muuttaa ympäröivän tähtisumun väriä ja muotoa radikaalistikin. V391 Velorumin kuolinkouristusten keskellä Gum 19 ei ehkä erotu enää lainkaan.

Tähdet jatkavat kaikesta huolimatta kasvuaan tämän oikukkaan superjättiläisen naapurustossa. HII-alueet ovat aktiivisia tähtien syntyalueita, joissa suuret kaasu- ja pölymäärät ovat alkaneet luhistua kokoon oman painovoimansa vaikutuksesta. Seitsemän miljoonan vuoden kuluessa – eli lähes silmänräpäyksessä maailmakaikkeuden mittakaavassa – näiden kutistuvien materiakasaumien ytimissä saavutetaan niin suuri tiheys, että se käynnistää fuusioreaktion. Vastasyntyneistä tähdistä purkautuvat energiavirrat ja tähtituulet muovaavat silloin myös Gum 19:n kaasujen muodostamaa maisemaa.

Lisätietoa

ESO (European Southern Observatory, Euroopan eteläinen observatorio) on tähtitieteen keskeinen eurooppalainen hallitustenvälinen organisaatio. Se on tuottavuudella mitattuna maailman johtava tähtitieteellinen observatorio. Sen toimintaa tukee 14 maata: Alankomaat, Belgia, Espanja, Iso-Britannia, Italia, Itävalta, Portugali, Ranska, Ruotsi, Saksa, Suomi, Sveitsi, Tanska ja Tšekki. ESO toteuttaa kunnianhimoista ohjelmaa, joka keskittyy tehokkaiden maassa sijaitsevien tutkimusvälineiden kehittämiseen, rakentamiseen ja toimintaan. Välineiden avulla tähtitieteilijät voivat tehdä tärkeitä tieteellisiä havaintoja. ESOlla on myös johtava asema tähtitieteen tutkimuksen ja kansainvälisen yhteistyön edistämisessä. ESOlla on Chilessä kolme huippuluokan observatoriota: La Silla, Paranal ja Chajnantor. ESOlla on Paranalissa VLT-teleskooppi (Very Large Telescope), maailman kehittynein näkyvän valon aallonpituuksia havainnoiva tähtitieteellinen observatorio, sekä VISTA, maailman suurin kartoituskaukoputki. ESO on maailman suurimman tähtitieteen alan projektin, täysin uudenlaisen ALMA-teleskoopin, eurooppalainen yhteistyökumppani. ESO suunnittelee 42-metristä E-ELT-teleskooppia (European Extremely Large optical/near-infrared Telescope, eurooppalainen erittäin suuri optinen/lähi-infrapuna-alueen teleskooppi), josta tulee maailman suurin tähtitaivasta tarkkaileva silmä.

Yhteystiedot

Henri Boffin
ESO ePOD
Garching, Germany
Puh.: +49 89 3200 6222
Matkapuhelin: +49 174 515 43 24
Sähköposti: hboffin@eso.org

Pasi Nurmi (Lehdistön yhteyshenkilö Suomi)
ESO Science Outreach Network ja University of Turku
Turku, Finland
Puh.: +358 29 4504 358
Sähköposti: eson-finland@eso.org

Connect with ESO on social media

Tämä on ESO:n lehdistötiedotteen käännös eso1014.