Lehdistötiedotteet 2010

16. maaliskuuta 2010: Jupiterin suuresta punaisesta pilkusta on saatu ensimmäiset lämpökuvat ESOn VLT-teleskoopin (Very Large Telescope) ja muiden tehokkaiden maanpäällisten kaukoputkien avulla. Kuvissa erottuu ensi kertaa lämpiä pyörteitä viileämpien alueiden keskellä. Niiden perusteella tutkijat pystyvät tekemään tästä jättiläismyrskystä ennätystarkan sääkartan, jossa näkyy lämpötilan, tuulten, paineen ja koostumuksen yhteys pilkun väriin.

3. maaliskuuta 2010: NGC 1788 on Orionin tähdistön hämärässä, usein unohdetussa kolkassa sijaitseva vivahteikas tähtisumu, jonka hienot yksityiskohdat erottuvat entistä tarkemmin ESOn tänään julkaisemassa kuvassa. Tämä aavemainen pilvi on melko syrjässä Orionin kirkkaista tähdistä. Niiden voimakkaat tuulet ja valo muovaavat kuitenkin suuresti tähtisumun ulkomuotoa ja tekevät siitä kotipaikan lukuisille vastasyntyneille auringoille.

24. helmikuuta 2010: ESO on tänään julkaissut uuden upean kuvan NGC 346 -tähtijoukosta. Kyseessä on naapurigalaksimme Pienen Magellanin pilven kirkkain tähtien syntyalue, joka sijaitsee 210 000 valovuoden päässä Tukaanin tähdistön suunnassa. Massiivisten tähtien valo, tuuli ja kuumuus ovat levittäneet tähtijoukon sisällä ja ympärillä hehkuvan kaasun sumuharsoksi, joka muistuttaa kohteen ympärille kietoutuvaa hämähäkin seittiä. Ikuisuuksien vieriessä NGC 346 muuttaa muiden tähtitaivaan nähtävyyksien tavoin jatkuvasti muotoaan. Alueen irtoaines tiivistyy yhä uusiksi tähdiksi, jotka syttyessään sirottelevat jäljelle jäävän pölyn ja kaasun ympärilleen suurina aaltoina.

17. helmikuuta 2010: Linnunradan ulkopuolella vuosia piileskelleiden primitiivisimpien tähtien piilopaikat on vihdoin paljastettu. Galaktisen naapurustomme vanhimmat tähdet ovat olleet tutkijoille suuri astrofysikaalinen arvoitus, jonka ESOn VLT-teleskoopilla tehdyt uudet havainnot auttoivat ratkaisemaan. Tulokset vaikuttavat ratkaisevasti käsitykseemme universumin varhaisimmista tähdistä.

10. helmikuuta 2010: Orionin tähtisumu paljastaa kätkettyjä salaisuuksiaan upeassa kuvassa, joka on otettu ESOn uudella VISTA-kartoituskaukoputkella. Koko tähtisumu mahtuu kaukoputken laajaan kuvakenttään kaikessa loistossaan. VISTAn infrapunanäkymän avulla päästään lisäksi kurkistamaan syvälle pölyn uumeniin, josta paljastuu erikoislaatuisesti käyttäytyviä, hyvin aktiivisia nuoria tähtiä.

3. helmikuuta 2010: ESO on julkaissut upean VLT-kuvan NGC 3603:a ympäröivästä jättimäisestä tähtien taimitarhasta, jossa syntyy koko ajan uusia tähtiä. Kauniin tähtisumun keskellä sijaitsee eräs Linnunradan kirkkaimmista ja tiheimmistä nuorten, massiivisten tähtien muodostamista tähtijoukoista. Tutkijoille kohde on erinomainen ”lähivastine” muiden galaksien aktiivisille tähtien syntyalueille. Tähtijoukkoon kuuluu myös tähän saakka massiivisin tähti, jonka paino on pystytty laskemaan.

27. tammikuuta 2010: Tähtitieteilijät ovat löytäneet ESOn VLT-teleskoopin avulla tähdenmassaisen mustan aukon, joka sijaitsee toisessa galaksissa paljon kauempana kuin yksikään toinen tähän saakka tunnetuista mustista aukoista. Se on massaltaan yli viisitoista kertaa Auringon kokoinen ja siten toiseksi suurin koskaan löydetty tähdenmassainen musta aukko. Sillä on lisäksi seuranaan tähti, joka pian muuttuu itsekin mustaksi aukoksi.

20. tammikuuta 2010: ESO on julkaissut uuden, näyttävän kuvan Kissankäpäläsumuna tai NGC 6334 sumuna tunnetusta suuresta pilvestä. Tämä lähellä Linnunradan sydäntä sijaitseva kaasu- ja pölymuodostelma tunnetaan lukuisten massiivisten tähtien syntypaikkana. Normaalisti kohde jää lähes kokonaan edessä olevien pölypilvien peittoon.

13. tammikuuta 2010: Oman aurinkokuntamme suurennusta muistuttavasta kolmen planeetan järjestelmästä on saatu uutta tutkimustietoa. Tähtitieteilijät onnistuivat saamaan ensimmäisen suoran spektrin eli ns. kemiallisen sormenjärjen [1] kaukaista tähteä kiertävästä planeetasta [2]. Tulos antaa uutta tietoa planeetan synnystä ja koostumuksesta. Se on myös tärkeä virstanpylväs etsittäessä elämää muualta maailmankaikkeudesta.

4. tammikuuta 2010: ALMA-teleskooppina tunnetun Atacaman suuren millimetri-/alimillimetrijärjestelmän (Atacama Large Millimeter/submillimeter Array) rakentamisessa on saavutettu tärkeä virstanpylväs. Tähtitieteilijät ja suunnittelijat ovat ensi kertaa onnistuneet linkittämään observatorion kolme Pohjois-Chilessä 5 000 metrin korkeudessa sijaitsevaa antennia. Kylmästä universumista saadaan tulevaisuudessa ennenäkemättömän tarkkoja kuvia, kun havaintoja tekee kolme antennia yhdessä. Samalla pystytään korjaamaan kahden antennin käytöstä aiheutuvat virheet.