Tähtientekijä

Tehokkaat laserit lähettävät lasersäteen taivaalle yhdestä neljästä yksikköteleskoopista ESO:n Very Large Telescope eli VLT-kaukoputkesta Paranalin observatoriolla Chilessä. Lasersäteet yltävät noin 90 kilometriä maanpinnasta sijaitsevaan ilmakehän kerrokseen, jossa on hyvin runsaasti natriumatomeja. Laserit saavat natriumin loistamaan luoden keinotekoisia tähtiä taivaalle. Mutta miksi?

Maan ilmakehä vääristää kosmisista kohteista meille tulevaa valoa, mikä heikentää tähtitieteellisten havaintojen terävyyttä. Syy on sama, miksi Maasta katsottuna tähdet näyttävät ”tuikkivan”.

Tämän vuoksi korjatakseen havaintoja tähtitieteilijät ovat kehittäneet adaptiivisena optiikkana tunnetun teknologian, missä peilin muotoa voidaan muuttaa satoja kertoja sekunnissa korjatakseen ilmakehän turbulenssin vaikutuksia. Tarvittavien korjausten laskemiseksi adaptiivinen optiikka tarvitsee kuitenkin vertailutähtiä havaitun kohteen läheltä. Tällaisia tähtiä ei kuitenkaan aina löydy kohteen läheltä, mikä sai tähtitieteilijöitä keksimään ajatuksen lasereista, joilla keinotekoisia tähtiä saadaan sijoitettua taivaalle optimaalisesti milloin tahansa niitä tarvitaan.

Kiehtova yksityiskohta! Keinotähtiin liittyvät natriumatomit ovat meteoroideista ylijäänyttä materiaa, jotka ovat päättäneet matkansa aurinkokunnan halki saapumalla Maan ilmakehään ja palamalla poroksi. Joten tavallaan laserien virittäessä natriumatomeja käytämme avaruuden materiaa, joka auttaa meitä havainnoimaan avaruutta!