Tähden putoaminen

Meteoroidi valaisee yötaivaan Paranalissa Chilen autiomaan yllä. Kuvassa näkyy kolme Yksikköteleskooppia ja yksi ESO:n Very Large Telescope (VLT) kaukoputken aputeleskooppi, jotka todistavat erään aurinkokunnan matkaajan pitkän matkan matkan päättymistä tässä upeassa valonvälähdyksessä.

Asteroideja pienemmät meteoroidit ovat avaruudessa vaeltavia kivimurikota. Tullessaan Maapallon ilmakehään ne kuumenevat ja höyrystyvät ilmakehän aiheuttaman kitkan vuoksi. Taivaalla tämä näkyy valojälkenä, joka tunnetaan tähdenlentona (tai meteoriitina). Meteoroidin jäänteitä, jotka eivät tuhoudu täysin ja saavuttavat maanpinnan, kutsutaan meteoriitiksi.

Valojäljen väri paljastaa meteoroidin kemiallisen koostumuksen. Vihreä ja keltainen valo viittaavat vastaavasti magnesiumin ja raudan läsnäoloon. Taivaalla hohtava diffuusi punainen hehku on seurausta Maan ilmakehän hapesta ja typestä.

ESO:n VLT on maailman kehittynein optinen tutkimuslaitos. Se koostuu neljästä Yksikköteleskoopista ja neljästä siirrettävästä aputeleskoopista. Aputeleskoopit toimivat yhdessä niin kutsutussa Very Large Telescope Interferometer eli VLTI:ssä, jossa kunkin yksittäisen teleskoopin keräämä valo yhdistetään. Siten tähtitieteilijät voivat tutkia maailmankaikkeutta huomattavasti tarkemmin. Vaikka Yksikköteleskoopit toimivat suurimman osan ajasta erillisinä kaukoputkina, niiden keräämä valo voidaan yhdistää myös VLTI:n avulla. Esimerkkeinä VLT:n avulla tehdyistä merkittävistä tieteellisistä saavutuksista ovat ensimmäinen kuva eksoplaneetasta ja havainnot galaksimme keskustassa vaanivaa supermassiivista mustaa aukkoa kiertävistä yksittäisistä tähdistä.