(Ali)millimetrialueen tähtienkatselijat

Linnunradan valtava elävän näköinen vyö jakaa yötaivaan kahtia Chilen Chajnantorin tasangolla. Täällä eteläisellä pallonpuoliskolla galaksimme upea monimuotoinen keskus on usein suoraan päämme yläpuolella ja se ulottuu horisontista horisonttiin. Sen kirkkaan hehkun alla valkoisten antennien joukko tähyilee kiivaasti ylös taivaalle. Antenneja valaisee kirkkaan keltainen valo, joka osoittaa teknikoille onko niitä turvallista lähestyä vai ei.

Nämä teleskoopit ovat osa Atacama Large Millimeter/submillimeter Array eli ALMA:n jättimäistä interferometria, joka koostuu 66:sta yksittäisestä antennista. Nämä antennit toimivat yhdessä jopa 16 kilometrin laajuisena verkostona ja ne tutkivat maailmankaikkeutta äärimmäisen yksityiskohtaisesti. ALMA on suunniteltu ”näkemään” ihmissilmälle näkymätöntä valoa, joka on aallonpituudeltaan noin millimetrin suuruista ja sijaitsee infrapunavalon  ja radioaaltojen välissä. Tällaista valoa tulee universumin kylmimmistä ja kaukaisimmista paikoista, kuten tähtienvälisessä avaruudessa olevista suurista kaasu- ja pölypilvistä ja muinaisista galakseista. Sen seurauksena ALMA voi tutkia, miten tähdet ja planeetat muodostuvat ja kehittyvät.

Vaikka nämä aallonpituudet voivat paljastaa ennennäkemättömiä kohteita ja fysikaalisia prosesseja, niin alimillimetri alueen tähtitieteessä on omat vaikeutensa. Tämän alueen säteily absorboituu voimakkaasti maapallon ilmakehässä olevaan vesihöyryn ja se kamppailee siten päästäkseen maan pinnalle saakka. Jotta tällainen tähtitiede on mahdollista, niin teleskoopit on rakennettava erittäin korkeille ja kuiville paikoille. Chajnantorin ylänkö, joka sijaitsee Chilen Andeilla yli 5000 metrin korkeudessa, on siten ihanteellinen paikka ALMA:lle.