Uiva kuu

Tämä valokuvakollaasi näyttää tutun kosmisen kohteen, Kuun, hyvin epätavallisella tavalla.

ESO:n valokuvalähettiläs Petr Horálek nappasi tämän kuvasarjan ollessaan vierailulla ESO:n korkealla sijaitsevalla Paranalin observatoriolla Chilessä, missä taivas on huomattavan kirkas. Hän näpsytteli kuvia tyrmäävän verenpunaisesta kuunlaskusta viiden sekunnin välein, katsoen, kun Kuu vajosi pimeän taivaan halki ennen kuin se lopulta katosi horisontin alapuolelle (ruudut ovat aikajärjestyksessä vasemmalta oikealle ja ylhäältä alas).

Näiden kuvien silmiinpistävä punainen väri johtuu ilmakehässä tapahtuvasta taittumisilmiöstä. Kun Kuu lähestyy horisonttia, sen heijastaman valon täytyy kulkea yhä pitempi matka ilmakehän halki ennen saapumistaan meidän silmiimme, mikä tarkoittaa sitä, että valon sironnasta tulee yhä merkittävämpää – toisin sanoen; valon täytyy läpäistä yhä enemmän ilmaa, jolloin yhä enemmän valoa sirottuu. Kaikista näkyvän valon väreistä Maan ilmakehä sirottaa ja taittaa punaista valoa kaikkein vähiten, johtuen sen pitkästä aallonpituudesta, jonka vuoksi auringon- ja kuunlaskut saavat tyypillisen oranssinpunaisen hehkunsa.

Värin ohella toinen huomioitava piirre tässä kuvassa on selvä aaltoilu – Kuu näyttää sulavan! Tämäkin on ilmakehän aiheuttama ilmiö; valonsäteet taittuvat epätavallisesti ja epätasaisesti ilmakerroksista, joiden tiheys, lämpötila, paine, kosteus jne. ovat erilaiset. Kuun muoto näyttää myös litteämmältä ilmakehän linssivaikutuksen takia, joka työntää alapuoliskoa ylöspäin luoden ovaalin tai munanmuotoisen muodon. Kaikki nämä ilmiöt aiheutuvat epätasaisesta taittumisesta –oleellisesti Maan ilmakehän jokainen kerros kohtelee Kuun valoa eri tavalla, tuottaen tuloksenaan tämän vääristyneen, vyömäisen efektin.