VLT:n SPHERE vakoilee kivimaailmoita

Nämä kuvat ovat ESO:n Paranalin observatoriolla, Chilessä sijaitsevaan VLT-teleskooppiin (Very Large Telescope) asennetun SPHERE-havaintolaitteen ottamia. Uskomattoman yksityiskohtaiset näkymät paljastavat neljä miljoonista kivisistä pääasteroidivyön kohteista. Asteroidivyöhyke on Marsin ja Jupiterin välissä sijaitseva, sisemmät kiviplaneetat ulommista jäisistä kaasuplaneetoista erottava asteroidien kehä.

Tässä näkyvät asteroidit ovat myötäpäivään ylhäältä vasemmalta alkaen: 29 Amphitrite, 324 Bamberga, 2 Pallas ja 89 Julia. Kreikkalaisen jumalattaren Pallas Athenan mukaan nimetty 2 Pallas on noin 510 kilometriä leveä. Kokonsa ansiosta se on päävyön kolmanneksi suurin asteroidi ja yksi suurimmista asteroideista koko Aurinkokunnassa. Se sisältää noin 7% koko asteroidivyöhykkeen massasta – se on niin valtava, että aikoinaan se luokiteltiin planeetaksi. Asteroidi 89 Julian uskotaan olevan nimetty Korsikan Pyhän Julian mukaan, ja se on kooltaan noin kolmasosa 2 Pallaksesta. Sen kivinen koostumus johti sen luokitteluun S-tyypin asteroidiksi. Toinen S-tyypin asteroidi on 29 Amphitrite, joka löydettiin vasta 1854. Eräs suurimmista C-tyypin asteroideista, 324 Bamberga, löydettiin vielä myöhemmin: Johann Palisa löysi sen vuonna 1892. Nykyään tiedetään, että C-tyypin asteroidit saattavat itse asiassa tulla Aurinkokunnan ulko-osista seuraten jättiläisplaneettojen muuttoliikettä. Siten niiden sisällä saattaa olla myös jäätä.

Vaikka tieteiskirjallisuudessa asteroidivyöhyke usein esitetään suuria kiviä täyteen ahdettuna alueena, missä tapahtuu väkivaltaisia törmäyksiä ja missä taitavimpienkin avaruuslentäjien on liian vaarallista navigoida, se on itse asiassa hyvin harva tiheydeltään. Kaiken kaikkiaan asteroidivyöhyke vastaa vain neljää prosenttia Kuun massasta, ja neljä suurinta asukkia, Ceres, 4 Vesta, 2 Pallas ja 10 Hygiea, sisältävät noin puolet siitä.