Viikon kuva

30. toukokuuta 2016: Yksinäinen vikunja — laamojen, alpakoiden ja kamelien sukulainen — seisoo APEX-antennin edessä korkealla Chajnantorin ylätasangolla. Sekä eläin että antenni ovat hyvin varustetut kestämään eristyksissä olevan ja kuivan ympäristönsä raakuuden. Chajnantorilla, noin 5000 metriä merenpinnan yläpuolella, lämpötilat voivat ohuen ilmakehän läpi paistavan voimakkaan auringonvalon ansiosta nousta suhteellisen korkealle päivän aikana, mutta yöllä elohopea vajoaa. Insinöörit rakensivat APEX:in antennit vastustamaan ankaraa säätä ja suunnittelivat ne huolellisesti kestämään armotonta auringonvaloa, voimakkaita tuulia ja rajuja lämpötilanvaihteluita -20 ja +20 celsiusasteen välillä. Sitkeä vikunja kykenee sittenkin sietämään luonnon oikullisuutta paksun, villaisen turkkinsa ansiosta, joka pitää lämpimän ilman lähellä sen ruumista. Tämä laji, jota tavataan vain korkealla Andien vuoristossa laiduntaa muuten marroilla rinteillä syöden niillä paikoitellen kasvavaa sitkeää ruohoa. Vaikka Chajnantorin alue on yksi planeetan kuivimmista paikoista, välillä lämpötilanvaihtelut voivat tuoda tasangolle jopa lunta. Sellaista tapahtumaa kuvassa oleva vikunja tutkiikin!

23. toukokuuta 2016: Käyttäen 39:ää ALMA:n (Atacama Large Millimeter/submillimeter Array) 66:sta antennista, jotka sijaitsevat 5000 metrin korkeudessa Chajnantorin ylätasangolla Chilen Andeilla, tähtitieteilijät ovat pystyneet havaitsemaan hiilimonoksidia (CO) F-tyypin tähden ympärillä olevassa pölykiekossa. Vaikka hiilimonoksidi on toiseksi yleisin molekyyli tähtienvälisessä aineessa heti molekulaarisen vedyn jälkeen, kyseessä on ensimmäinen kerta, kun CO:ta on havaittu tämäntyyppisen tähden ympärillä. Tähti, nimeltään HD 181327, kuuluu Beta Pictoriksen liikkuvaan joukkoon, joka sijaitsee lähes 170 valovuoden etäisyydellä Maasta. Tähän asti CO:ta on havaittu vain muutaman A-tyypin tähden ympärillä, jotka ovat paljon suurempia ja kirkkaampia kuin HD 181327. Käyttäen ALMA-observatorion tarjoamaa upeaa paikkaresoluutiota ja herkkyyttä, tähtitieteilijät onnistuivat kuvaamaan tämän häikäisevän savurenkaan ja kartoittamaan CO:n tiheyden pölykiekon sisällä. Pölykiekkojen tutkimus on yksi tapa tutkia planeettakuntia ja planeettojen muodostumisprosessin tulosta. Löydetyn CO-kaasun huomattiin sijaitsevan samoilla alueilla kuin pölykiekon pölyhiukkaset ja sen muodostuneen lähimenneisyydessä. Jäisten planetesimaalien tuhoa aiheuttavat törmäykset kiekossa ovat yksi mahdollinen CO-kaasun lähde. Törmäykset pölyrenkaissa vaativat tyypillisesti suurempien kappaleiden häiritsevää vetovoimaa, jotta ...

16. toukokuuta 2016: ESO:n ensimmäisen sosiaalisen median kokoontumisen, #MeetESO:n, kahdeksan osallistujan nimet julkistettiin 16. maaliskuuta, kuukausi kampanjan avautumisen jälkeen. Toukokuun 7. päivänä osallistujat lensivät Chileen tutustumaan viiden päivän ajan maailman jännittävimpiin tähtitieteellisiin havaintopaikkoihin: VLT-teleskooppiin (Very Large Telescope), joka on maailman edistyksellisin näkyvän valon aallonpituuksilla havaitseva tähtitieteellinen observatorio, ja ALMA:an (Atacama Large Millimeter/submillimeter Array), joka on suurin olemassa olevista maan pinnalta käsin havaitsevista tähtitieteellisistä projekteista. Kuten leveistä hymyistä voi nähdä, #MeetESO-matkalaiset ottivat kaiken ilon irti täyteen pakatusta reitistään, keskusteluista ESO:n ja ALMA:n henkilökunnan kanssa eräässä maailman parhaista havaintopaikoista yöllä tekemiensä havaintojen aikana, aina yöpymiseen Residencia:ssa, joka toimii havaintoja tekevien tähtitieteilijöiden hotellina (vaikka saattaakin monille olla tutumpi rakennuksena, joka ”räjäytettiin” James Bond –elokuvassa Quantum of Solace). Chilen matkan huippukohta oli mahdollisuus tehdä päivähavaintoja Merkuriuksen ylikulusta maailman parhaisiin kuuluvien tähtitieteilijöiden kanssa. Tämä ryhmäkuva otettiin tapahtuman muistoksi: se otettiin ESO:n Paranalin observatoriolla toukokuun 9. päivänä 2016 Merkuriuksen ylikulun aikana. Kuvassa on (vasemmalta oikealle): Mario Tapia (ESO), Lorna ...

9. toukokuuta 2016: Tässä Viikon kuvassa on Purjeen (Vela) rengasgalaksi, jonka kirkkaan keskuksen ympärillä on kirkkaansininen halo. Kuten nimestä voi päätellä, tämä eteläisen taivaan Purjeen tähdistössä sijaitseva rengasgalaksi on merkittävä sen tiiviin ytimen ja suuren, kaasun ja tähtien muodostaman rengasmaisen vyön ansiosta. Tämänkaltaisten rengasgalaksien uskotaan muodostuvan, kun pieni galaktinen hyökkääjä läpäisee suuremman galaksin, ja kulkiessaan suuremman uhrinsa keskuksen halki, pienempi galaksi laukaisee ulospäin etenevän shokkiaallon. Aalto työntää kaasua galaksin ulko-osiin, missä se romahtaa kasaan ja muodostaa uusia tähtiä. Purjeen rengasgalaksi on poikkeuksellinen, koska sillä on itse asiassa ainakin kaksi rengasta, mikä vihjaa siihen, että törmäys ei ole tapahtunut vastikään. Tässä kuvassa nähdään myös galaksi nimeltä ESO 316-33, joka on heti vasemmalla Purjeen rengasgalaksin yläpuolella, sekä kirkas tähti nimeltään HD 88170.

2. toukokuuta 2016: Neljä lasersädettä sojottaa kohti pimeyttä VLT-teleskoopin (Very Large Telescope) Yksikköteleskooppi 4:stä (UT4) ja kimaltavat yötaivaan uskomatonta taustaa vasten ESO:n Paranalin observatorion yllä. Ne todistavat ensimmäistä usean laserin käyttöä ESO:lla ja ovat voimakkaimmat laserohjaustähdet, joita tähtitieteessä on koskaan käytetty. Laserit virittävät natriumatomeja noin 90 kilometrin korkeudessa ilmakehässä luoden keinotekoisia tähtiä teleskoopin adaptiivisen optiikan järjestelmiä varten. Nykyaikaiset teleskoopit käyttävät adaptiivisen optiikan järjestelmiä korjatakseen Maan ilmakehän sumentavan vaikutuksen. Tässä onnistuakseen teleskoopin täytyy kyetä näkemään kirkas referenssitähti samanaikaisesti pääkohdetta havaitessaan. Riittävän kirkasta tähteä ei aina kuitenkaan ole lähistöllä, joten tähtitieteilijät käyttävät lasereita luodakseen keinotekoisia tähtiä juuri sinne, missä niitä tarvitaan. Natriumatomit korkealla ilmakehässä saadaan loistamaan laserien toiminnan ansiosta ja ne muodostavat pieniä valotäpliä, jotka muistuttavat oikeita tähtiä. Käyttämällä useaa laseria samanaikaisesti ilmakehän tila voidaan määrittää paremmin kuin vain yhdellä laserilla, minkä seurauksena kuvan laatu on paljon parempi suuremman näkökentän alueella, missä kuva korjataan. Neljä vast'ikään UT4:ään asennettua laseria ovat yksi hienostuneimmista laserohjaustähtijärjestelmistä, joka koskaan ...

25. huhtikuuta 2016: Tähtitieteilijät ovat löytäneet uuden kiertolaisen päävyöhykkeen asteroidilta (130) Elektralta. Bin Yangin (ESO, Santiago, Chile) johtama ryhmä kuvasi sen havaintolaitteella nimeltä SPHERE. Se käyttää äärimmäisen adaptiivista optiikkaa ja on asennettu Cerro Paranalilla, Chilessä sijaitsevan ESO:n VLT-teleskoopin (Very Large Telescope) Yksikköteleskooppi 3:en yhteyteen. Tämä uusi, toinen (130) Elektran pikkukuista on noin 2 kilometriä halkaisijaltaan ja se on väliaikaisesti nimetty koodilla S/2014 (130) 1, muodostaen (130) Elektrasta kolmoissysteemin. Ryhmä havaitsi päävyöhykkeessä myös toisen kolmoisasteroidisysteemin, (93) Minervan, hyödyntäen SPHERE-havaintolaitteen ennennäkemätöntä herkkyyttä ja paikkaerotuskykyä. Asteroidit ovat niiden rakennusaineiden jäänteitä, joista maankaltaiset planeetat muodostuivat Aurinkokunnan varhaisina aikoina. Monia kuita omaavien asteroidien tutkiminen on erittäin tärkeää, koska niiden muodostumismekanismit voivat antaa lisätietoa planeettojen muodostumisesta ja kehittymisestä, mitä muilla keinoin ei saataisi selville. SPHERE:llä kerättyä havaintoaineistoa käyttäen ryhmä päätteli sekä (130) Elektran että (93) Minervan syntyneen kuluttavassa törmäyksessä, jossa kaksi samankokoista kohdetta törmää sivuttain. Törmäyksen seurauksena huomattavan suuria ainelohkoja voi paeta avaruuteen ja muodostaa pieniä kiertolaisia alkuperäisen kohteen ...

18. huhtikuuta 2016: Auringon noustessa Cerro Paranalilla Chilessä ja täyttäessä taivaan upeilla oranssin sävyillä, kaksi ESO:n Fulldome-retkikunnan jäsentä, Babak Tafreshi (vasemmalla) ja Yuri Beletsky (oikealla), ovat asentamassa jalustoja ja kameroita tulevaa päivää varten. Kuunsirpin lempeä hymy ja kirkas planeetta Venus poseeraavat kameroille chileläisten vuorten yllä. Maatamo-nimisen ilmiön ansiosta Kuun koko kiekko näkyy Maan heijastaman valon valaisemana. Etualalla silhuettina näkyvä teleskooppi on ESO:n Paranalin observatorion VLT-teleskooppiin (Very Large Telescope) kuuluva Aputeleskooppi (AT). ESO:n valokuvalähettiläs Petr Horálek vangitsi tämän aamuruskon hetken osallistuessaan ESO:n Fulldome-retkikuntaan, joka kerää loisteliaita kuvia ESO:n Supernova-planetaarion ja vierailijakeskuksen käyttöön, joita rakennetaan parhaillaan ESO:n päämajan yhteyteen Garchingissa (Münchenin lähellä), Saksassa.

11. huhtikuuta 2016: Paranalin observatoriolla Chilessä sijaitsevan VLT-teleskoopin (Very Large Telescope) Aputeleskooppi näyttää osoittavan kohti korkealla yläpuolellaan olevan 252P/LINEAR-komeetan smaragdinvihreää hehkua. Komeetta 252P/LINEAR, joka löydettiin huhtikuussa 2000, on suhteellisen uusi tulokas Aurinkokunnan sisäosissa. Se liikkuu Jupiterin ja Maan kiertoratojen välillä. Muutama päivä sitten maaliskuussa 2016 se ohitti Maan poikkeuksellisen läheltä, vain 5.2 miljoonan kilometrin etäisyydeltä, mikä oli viidenneksi läheisin kaikista tunnetuista komeetan lähiohituksista. Komeettaa voi edelleen ihailla eteläiseltä pallonpuoliskolta käsin. Vihreä väri syntyy komeettaa ympäröivässä fluoresoivassa hiilipohjaisessa kaasussa. ESO:n valokuvalähettiläs Babak A. Tafreshi on kuvannut tämän valokuva-aarteen. Hän on juuri aloittanut ESO:n Fulldome-tutkimusretken, jonka aikana hän ottaa lisää loistavia kuvia ESO:n observatorioista ja eteläisen pallonpuoliskon yötaivaasta.

4. huhtikuuta 2016: Heikko, horisontista ylöspäin kohoava valo juuri kuvan keskustan alapuolella tunnetaan eläinratavalona, joka aiheutuu auringonvalon sironnasta Maan ratatasossa olevasta kosmisesta pölystä. Horisontissa alavasemmalla näkyy toinen valojuova. Tämä punainen valo on Maan ilmakehän tuottamaa ilmahehkua. Ilmahehkun aiheuttavat yläilmakehässä tapahtuvat reaktiot, kuten kosmiset säteet, fotoionisoituneiden atomien rekombinaatio ja monenlaiset kemialliset reaktiot happi-, typpi-, hydroksyyli-, natrium- ja litiumatomien välillä. Kolmas ja viimeinen juova on Linnunrata, kotigalaksimme, joka näkyy korkealla taivaalla. Tämä juova koostuu miljardeista erilaisista tähdistä. Useat niistä ovat ihmissilmän katseelta piilossa paksujen tähtienvälisten pölykerrosten takana, jotka saavat aikaan Linnunradan tyypillisen laikukkaan ulkomuodon. Kuvan keskellä seisoo ESO:n valokuvalähettiläs Babak Tafreshi ja katsoo ympärillään avautuvaa valonäytelmää. Hänen valokuvalähettiläskollegansa Yuri Beletsky otti tämän kuvan ESO UHD-tutkimusretken aikana, kun Babak matkusti chileläisen autiomaan halki vieraillakseen ESO:n teleskooppien havaintopaikoilla.

28. maaliskuuta 2016: Syvällä chileläisessä autiomaassa sijaitsevassa ESO:n VLT-observatorion hotellissa, La Residenciassa, yöpyvät tähtitieteilijät voivat ihailla tähtitaivasta, jota harvat Maan päällä pääsevät näkemään. Saksalaisten arkkitehtien Auer+Weber+Assoziierte suunnittelema La Residencia on ESO:n Paranalin observatoriolla työskentelevien keidas. Atacaman autiomaa on eräs ankarimmista kuviteltavissa olevista maisemista. Äärimmäinen kuivuus, voimakas Auringon ultraviolettisäteily ja korkea sijainti ovat normaali osa jokapäiväistä elämää. Yön laskeutuessa La Residencian luona ovat kuitenkin eräät maailman parhaista havainto-olosuhteista. La Residencia ja ESO:n VLT-teleskooppi (Very Large Telescope), jotka sijaitsevat Paranalin observatoriolla, ovat kaukana valosaasteesta ja ilmakehä on poikkeuksellisen läpinäkyvä. Kuuttomina öinä taivas voi olla niin läpinäkyvä ja pimeä että Linnunradan valo riittää heittämään varjon! Näiden tekijöiden ansiosta korkealuokkaiset tieteelliset havainnot ovat mahdollisia, kuin myös uskomattomat olosuhteet tähtivalokuvaukselle. Siitä esimerkkinä on tämä tyrmäävä otos Luis Calçadalta, joka on graafinen suunnittelija ESO:n päämajalla Garchingissa, Saksassa. Tässä valokuvassa Linnunradan kiekko nähdään La Residencian yläpuolella, ohikulkevien henkilökunnan jäsenten pysähtyessä hetkeksi ihailemaan upeaa näkymää.

21. maaliskuuta 2016: Tumma läiskä, joka kiemurtelee Käärmeenkantajan tähdistössä tämän mahtavan tähtikenttäkuvan läpi, ei ole aivan sitä miltä se vaikuttaa. Vaikka näyttäisi siltä, että läiskän alueella ei ole tähtiä, ne ovat piilossa tiheän pölypilven takana, joka estää niiden valon näkymisen. Kyseinen pimeä sumu tunnetaan nimellä LDN 1768. Melko tylsästä ulkomuodostaan huolimatta tummat kaasusumut, kuten LDN 1768, ovat tähtitieteilijöiden mielestä erittäin kiinnostavia, koska niissä muodostuu uusia tähtiä. Näiden valtavien tähtilastentarhojen sisällä on prototähtiä; ne ovat elämänsä varhaisimmassa vaiheessa olevia tähtiä, jotka ovat vielä muodostumassa pilven kaasusta ja pölystä. Prototähdet ovat melko kylmiä eivätkä ole vielä alkaneet tuottaa riittävästi energiaa lähettääkseen näkyvää valoa. Sen sijaan ne lähettävät ihmissilmälle näkymätöntä valoa alle millimetrin aallonpituuksilla. Onneksi, toisin kuin näkyvää valoa, ympäröivä pöly ei absorboi alimillimetrialueen valoa. Käyttämällä tietynlaisia teleskooppeja, jotka ovat herkkiä alimillimetrin alueen säteilylle, kuten ALMA-observatorio (Atacama Large Millimeter/submillimeter Array), voimme nähdä pölyn läpi ja saada lisää tietoa pilven sisällä olevista prototähdistä. Lopulta prototähdet saavuttavat riittävän ...

14. maaliskuuta 2016: Tämä kuva on otettu juuri ennen auringonnousua La Sillan observatoriolla, Chilen Atacaman autiomaan laitamilla. Horisontin yläpuolella leijuva oranssi kerros kielii Auringon pikaisesta ilmestymisestä. Linnunrata, joka levittäytyy yli koko yötaivaan, suutelee näitä ensimmäisiä merkkejä päivänvalosta. Tummat, valon taakseen piilottavasta pölystä muodostuneet läiskät peittävät näkymää kotigalaksiimme. Kosmisen näköalan edessä nähdään joitain observatorion teleskoopeista. Lähimpänä on SEST-teleskooppi (Swedish–ESO Submillimetre Telescope), jonka antenni on 15 metriä halkaisijaltaan. Se poistettiin käytöstä vuonna 2003 ja sen korvasivat APEX-teleskooppi (Atacama Pathfinder EXperiment) ja ALMA (Atacama Large Millimeter/submillimeter Array). Taustan tasangolla seisoo ESO:n 3.6 metrin teleskooppi ja heti sen takana on CAT-teleskooppi (Coudé Auxiliary Telescope). SEST näyttää osoittavan kohti äärimmäisen kirkasta kohdetta: Se on Venus, yksi naapuriplaneetoistamme. Aurinko valaisee Venuksen, joka voittaa kaikki yötaivaan tähdet kirkkaudellaan. Kolmion muotoinen valkoinen hohde, joka kohoaa horisontista kuin lävistäen Venuksen, on eläinratavalo. Se on ekliptikan, eli Maan Aurinkoa kiertävän radan, tasossa olevan pölyn sirottamaa auringonvaloa.

7. maaliskuuta 2016: Tässä kuvassa kotigalaksimme Linnunrata levittäytyy taivaan halki Chilen Andien maisemien yläpuolella. Etualalla ESO:n La Sillan observatorion tienvierukset ovat täynnä etulinjan tähtitieteellisiä teleskooppeja, jotka osoittavat kohti Linnunrataa ja kauas sen taakse. Kuvassa näkyy useita monikansallisia teleskooppeja. ESO:n 3.6 metrin teleskooppi seisoo keskimmäisellä jalustalla ja siihen on kiinnitetty HARPS-instrumentti – maailman paras eksoplaneettojen metsästäjä. Aivan pääkuvun vieressä oleva pienempi kupu suojasi aiemmin CAT-teleskooppia (Coudé Auxiliary Telescope) joka tuotti havaintoja tehokkaalle Coudé Echelle Spectrograph -spektrografille; molemmat on nyt poistettu käytöstä. Jalustan juurelta löytyy ranskalainen TAROT-teleskooppi (Rapid Action Telescope for Transient Objects), joka seuraa gammapurkauksiksi kutsuttuja suurienergiaisia ilmiöitä. Niitä tutkitaan myös sveitsiläisellä 1.2 metrin Leonhard Euler -teleskoopilla, joka sijaitsee vasemmalla olevassa kuvussa, joskin sen pääkohde on eksoplaneettojen etsiminen. Kauempana oikealla voidaan nähdä ruotsalainen SEST-teleskooppi (Swedish–ESO Submillimetre Telescope), joka poistettiin käytöstä vuonna 2003 ja korvattiin Chajnantorin ylätasangolla sijaitsevalla APEX-teleskoopilla (Atacama Pathfinder EXperiment telescope). La Sillan havaintopaikan kartta löytyy täältä. La Sillan suuri havaintolaitemäärä osoittaa miten ...

29. helmikuuta 2016: Tässä nähdään yksi VLTI-interferometrin (Very Large Telescope Interferometer) neljästä Aputeleskoopista (AT) kuvattuna auringonlaskun aikaan ESO:n Paranalin observatoriolla. Himmeä kuunsirppi roikkuu teleskoopin pyöreän suojakuvun yläpuolella. Yhdessä neljän Yksikköteleskoopin (UT) kanssa, joista VLT-teleskooppi (Very Large Telescope) koostuu, nämä neljä AT:tä luovat siitä VLTI:n. Sen sijaan, että ne olisivat UT:iden lailla kiinteästi paikoillaan, jokainen neljästä 1.8 metrin AT:stä on liikuteltavissa. Ne voidaan siirtää tasanteella 30 eri kohtaan muodostaen jopa 200 metriä pitkän perusviivan. Täten VLTI voi toimia interferometriaksi kutsutun tekniikan ansiosta kuin tuon kokoinen yksittäinen suuri teleskooppi. Interferometria yhdistää monesta pienemmästä teleskoopista tulevan valon, mikä kasvattaa teleskoopin erotuskykyä. VLTI:n tapauksessa tämä mahdollistaa millikaarisekunnin kulmaerotuskyvyn, mikä tarkoittaa kahden metrin matkaa niinkin kaukana kuin Kuun etäisyydellä meistä. Tämän kuvan otti ESO:n valokuvalähettiläs Gabriel Brammer.

22. helmikuuta 2016: Tämä kuva on – kirjaimellisesti – epätodellinen! Se ei koostu yhdestä ainoasta kuvasta, vaan on luotu yhdistämällä kaksi erillistä valokuvaa, ja näyttää tammikuisen taivaan kummaltakin pallonpuoliskolta nähtynä. Kyseessä oleva taitava valokuvaaja on ESO:n valokuvalähettiläs Petr Horálek. Petr kuvasi kuvan yläosan ESO:n Paranalin observatoriolla Chilessä ja alaosan slovakialaisesta Oravska Lesnan kylästä ennen niiden sulauttamista täksi hämmästyttäväksi yhdistelmäksi. Oikeasta yläkulmasta alavasemmalle levittäytyvä, yksi X:n muotoisen selvästi erottuvan rakenteen haaroista, on Linnunradan vana. Toinen kuvan lävistävistä nauhoista muodostuu eläinratavalon hohtavista pilareista. Kuvan keskellä näkyy yksi neljästä pienestä 1.8 metrin Aputeleskoopista, jotka kuuluvat ESO:n VLT-teleskooppiin (Very Large Telescope). Kuvan alaosassa voi huomata voimakkaan hohteen, jonka aiheuttaa Oravskan valosaaste. Kuvan yläosassa taas ei näy mitään vastaavanlaista ilmiötä, mikä johtuu Paranalin havaintopaikan kaukaisesta sijainnista. Linkit: Taivaallinen X

15. helmikuuta 2016: Tämä Yuri Beletskyn vaikuttava, uskomattomien etäisyyksien yli ulottuva valokuva vangitsee useita sekä maanpäällisiä että tähtitieteellisiä ihmeitä. Aivan kuvan etualalla häilyy ESO:n VISTA-kartoitusteleskooppi. Tämä 4.1 metrin teleskooppi keilaa taivasta infrapunavalossa ja valitsee kiinnostavia tähtitieteellisiä kohteita, joita sitten voidaan tutkia ESO:n VLT:n (Very Large Telescope) neljällä 8.2 metrin Yksikköteleskoopilla. Kyseinen havaintoväline näkyy vuorenhuipulla VISTA:n oikealla puolella, tien päässä noin kilometrin etäisyydellä. Taivaalla VISTA:n yläpuolella kirkas, tummajuovainen nauha ulottuu alavasemmalta yläoikealle. Se on Linnunrata, jonka näemme kohtisuoraan kiekon reunaan nähden katsoen sisäänpäin kohti galaksin ydintä. Vaikka emme paljain silmin voi nähdä ytimeen asti, olemme kyenneet määrittämään sen olevan noin 30 000 valovuoden etäisyydellä meistä. Tämän etäisyyden voi muuntaa noin 280 kvadriljoonaksi kilometriksi, mikä on 280 000 000 000 000 000 kertaa VISTA:n ja VLT:n välinen etäisyys niiden välistä tietä pitkin! Kirkas läikkä, joka näkyy lähes suoraan VLT:n yläpuolella on Suuri Magellanin pilvi (Large Magellanic Cloud, LMC), Linnunradan naapurissa oleva kääpiögalaksi. Se on noin ...

8. helmikuuta 2016: Saatat ihmetellä, mitä tekemistä kuorma-autolla on tähtitieteen kanssa. No, tämä ei olekaan mikä tahansa kuorma-auto, vaan ALMA:n kuljetusajoneuvo! Tämä 20 metriä pitkä ja 10 metriä leveä ajoneuvo on toinen kahdesta nimenomaiseen käyttötarkoitukseensa suunnitellusta ajoneuvosta, joita käytetään ALMA:n (Atacama Large Millimeter/submillimeter Array) muodostavien 66 antennin kuljettamiseen. Chilen Atacaman autiomaassa 5000 metriä merenpinnan yläpuolella sijaitsevasta pesästään ALMA välittää ainutlaatuisen näkymän alhaisen lämpötilan maailmankaikkeuteen ja antaa tähtitieteilijöille mahdollisuuden tutkia ennennäkemättömällä tarkkuudella miten tähdet muodostuvat. Kuorma-autot – tätä kutsutaan nimellä Lore, ja sen sisarus on Otto – kuljettavat jokaisen antennin hieman alle 3000 metrin korkeudella merenpinnasta sijaitsevalta rakennusalueelta 28 kilometrin pituista tietä pitkin teleskoopin sijaintipaikalle, joka on noin 2000 metriä korkeammalla. Niitä käytetään myös siirtelemään antenneja eri muodostelmiin, jotka vastaavat antennijärjestelmän eri havaintotekniikoita. Näissä äärimmäisissä olosuhteissa työskentelyn takia kovia kokenut ja sitkeä ALMA:n kuljetusajoneuvo on myös hienovarainen ja tarkka työkalu, joka pystyy sijoittamaan antennit paikoilleen millimetrin tarkkuudella.

1. helmikuuta 2016: Viikon kuva esittää spiraaligalaksia NGC 986 Sulatusuunin (Fornax) tähdistössä. Tätä skotlantilaisen tähtitieteilijä James Dunlopin vuonna 1826 löytämää galaksia ei kuvata usein, koska se sijaitsee lähellä kuuluisaa ja runsasta Sulatusuunin galaksijoukkoa. Se on sääli, sillä tämä galaksi ei ole ainoastaan upea tieteellinen havaintokohde, vaan myös hyvin kaunis. Galaksi on noin 56 miljoonan valovuoden päässä ja nähdään liki täydellisesti päältäpäin. Tämän ansiosta voimme nähdä sen kaksi pääspiraalihaaraa ja myös sen keskustan tähdistä ja pölystä muodostuvan sauvanmuotoisen rakenteen, jonka johdosta kyseessä on sauvaspiraaligalaksi. Tähtitieteelliset kartoitukset ovat osoittanet, että noin kahdella kolmasosalla spiraaligalakseista, kuten myös Linnunradalla, on sauva. Tämän ansiosta NGC 986 on täydellinen kohde galaksien rakenteen tutkimiseen, ja lisätietojen saamiseen omasta kotigalaksistamme, jota on vaikea tutkia sisältä päin. Tämä kuva Chilen pohjoisosissa sijaitsevan, ESO:n Paranalin observatorion VLT-teleskoopin (Very Large Telescope) FORS-havaintolaitteelta tulee ESO:n Cosmic Gems (kosmiset jalokivet) –ohjelmasta, joka on suurelle yleisölle suunnattu aloite tuottaa kuvia kiinnostavista, kiehtovista tai visuaalisesti puoleensavetävistä kohteista ESO:n ...

25. tammikuuta 2016: ESO:n La Sillan observatorion yläpuolisella taivaalla, tanskalaisen 1.54 metrin teleskoopin kuvun oikealla puolella, näkyy selkeästi Etelän Risti, ja kuvan oikeassa alaosassa kaksi tähteä kimaltelee uskomattoman pimeällä taivaalla. Ne ovat, järjestyksessä oikealta vasemmalle, Alfa ja Beta Centauri. Alfa Centauriin kuuluu monta tähteä ja se on Maata lähin tähtijärjestelmä. Proxima Centauri, tähtijärjestelmään kuuluva kolmas tähti, joka ei näy paljain silmin, on hieman lähempänä Maata kuin Alfa Centaurin kirkkaimmat komponentit. Se on vain 4.2 valovuoden päässä sijaitseva lähin naapurimme. Aikaisemmat havainnot ovat antaneet vaikuttavia, mutta heikkoja vihjeitä tätä punaista kääpiötähteä kiertävästä pienestä seuralaisesta. Tammikuussa 2016 alkanut havaintokampanja – Pale Red Dot -kampanja (himmeä punainen piste) – etsii suurella tarkkuudella kääpiötähden kiertoradan tyypillistä huojuntaa, joka voisi paljastaa sitä kiertävän maankaltaisen planeetan olemassaolon. Mahdollisen uuden planeetan etsimiseen tullaan käyttämään HARPS-havaintolaitetta (High Accuracy Radial velocity Planet Searcher), joka on kiinnitetty ESO:n 3.6 metrin teleskooppiin La Sillalla. HARPS:in mittauksia täydentävät LCOGT-teleskooppiverkoston (Las Cumbres Observatory Global Telescope Network) ...

18. tammikuuta 2016: Linnunrata sisältää satoja miljardeja tähtiä. Siitä huolimatta kuvan keskellä oleva tähti on hyvin epätavallinen – se on aikamoinen saavutus! Brasilialais-amerikkalainen, Jorge Melendezin johtama ryhmä São Paulon yliopistosta havaitsi kahdella ESO:n teleskoopilla Chilessä, että tämä 2MASS J18082002–5104378 -niminen tähti on harvinainen jäänne Linnunradan oppivuosilta. Se tarjoaa tähtitieteilijöille kallisarvoisen mahdollisuuden tutkia ensimmäisiä galaksissamme syntyneitä tähtiä. ESO:n uuden teknologian teleskooppi NTT (New Technology Telescope) löysi 2MASS J18082002–5104378:n. Seuraavat, ESO:n VLT-teleskoopilla (Very Large Telescope) tehdyt seurantahavainnot paljastivat, että nuorista, Auringon kaltaisista tähdistä poiketen, tämä tähti sisälsi poikkeuksellisen vähän tähtitieteilijöiden metalleiksi kutsumia – eli vetyä ja heliumia raskaampia – alkuaineita. Itse asiassa se sisältää näitä alkuaineita niin vähän, että se tunnetaan UMP-tähtenä (ultra metal-poor star), eli erittäin metalliköyhänä tähtenä – ja se on kirkkain kaikista milloinkaan havaituista tämänkaltaisista tähdistä! Metalliköyhät tähdet ovat nykyään harvinainen näky sekä Linnunradassa (eso1132) että muissa lähigalakseissa, vaikka niiden uskotaan olleen yleisiä maailmankaikkeuden ollessa nuori. Metalleja syntyy ydinfuusiossa tähtien sisällä ja ...