Viikon kuva 2019

25. maaliskuuta 2019: Tämä häkellyttävä kuva havainnollistaa hyvin sen miksi tähtitieteen observatoriot ovat yleensä kaukaisilla, ja usein karuilla paikoilla. ESO:n La Silla Observatory Chilessä taivas on niin kirkas valo saasteen vähäisyyden vuoksi, että sen kirkkaat kohteet näyttävät kuin koko taivaankannen ilotulitukselta. Tämä kuva on otettu ESO Photo Ambassador Petr Horálekin toimesta ja se on digitaalisesti muokattu näyttämään mahdollisimman paljon taivaasta. Tästä syystä tiet ESO:n 3.58-metriselle New Technology Telescope (vasemmalla) ja 3.6-metre telescope (oikealla) näyttävät vääristyneiltä, sekä kirkas valon kehä näyttää kaartuvan taivaan yli, joka on Linnunrata venyy aina horisontista horisonttiin. Jos unohdamme kosmisen ilotulituksen, niin tämä kuva on täynnä ihmetystä herättäviä ilmiöitä. Pinkit “ilotulitukset” itsesään ovat suuria hohtavan kaasun keskittymiä, joita kutsutaan kaasusumuiksi. Oikealla Linnunradasta näet Magellanin Pilvet, jotka koostuvat kahdesta läheisestä kääpiögalaksista. Vasemmalla ylhäällä horisontissa nousee haalea valkeahko pilari valoa. Tämä hehku on eläinratavaloa, joka syntyy auringon loistaessa pölyhiukkasiin aurinkokunnassamme. Keskellä uvaa on toinen hohtava alue — tällä kertaa vihreä. Tämä on ...

18. maaliskuuta 2019: On mahdotonta olla huomaamatta tähteä ESO:n Viikon kuvassa — loistaen upeasti keskellä kuvaa on tähtijärjestelmä nimeltä Tau Canis Majoris, joka on kirkkain jäsen Tau Canis Majoris tähtijoukossa (NGC 2362), joka taas kuuluu Canis Major tähtikuvioon (Iso Koira). Jos unohdamme Tau Canis Majoriksen, niin joukossa on myös monia nuoria ja vähemmän huomionhakuisia tähtiä, jotka ovat ainoastaan neljän – viiden miljoonan vuoden ikäisiä, eli vasta kosmisen elämänsä aloittaneita. Tau Canis Majoris tähtijoukko on avoin tähtijoukko — ryhmä tähtiä, jotka ovat syntyneet samasta molekyyli pilvestä. Tämä tarkoittaa sitä, että kaikki joukkion tähdet jakavat samanlaiset kemikaaliset ainesosat ja ovat kevyesti sidottuina toisiinsa painovoiman kautta. Koska tähdet ovat syntyneet yhdessä, niin ne muodostavat ideaalin tähtilaboratorion tähtien synnyn tutkimiseen, joka on monivaiheinen tapahtumaketju, mikä lopulta johtaa tähden syntymiseen kylmässä ja tiiviissä kaasupilvessä ja päättyy tähden kuolemaan. Vaikkakin kaikki kuvat tässä kuvassa ovat kaikki syntyneet samaan aikaan, niin vaihtelevat tähtien massat tarkoittavat sitä, että tähdet elävät hyvin ...

11. maaliskuuta 2019: Tammikuun 20. yönä 2019 Chilen Coquimbossa koettiin 6.7 magnitudin maanjäristys. Vaikka Coquimbo on 90 kilometrin päässä ESO:n La Silla Observatorylta, niin sen vaikutus havaittiin erityisen hyvin. Tästä uniikista kuvasta näkyy maanjäristyksen vaikutus ja sen otti Rapid Action Telescope for Transient Objects (TAROT), vaikkakin laite on kehitetty havaitsemaan gammapurkauksia. Kyseisenä yönä TAROT otti kuvia geostaattisista satelliiteista, jotka näyttävät maanpäältä otetuista kuvista liikkumattomilta. Tähdet kuvassa luovat vanan pitkän valotusajan, sekä maapallon pyörimisen ansioista. Tässä kuvassa on kolme 10 sekunnin valotusajalla otettua kuvaa, jotka on otettu nopeasti peräkkäin maanjäristys yönä. Ensimmäinen kuva (vasemmalla) aloitettiin 41 sekuntia itse maanjäristyksen alkamisen jälkeen ja viimeinen kuva (oikealla) valmistui noin 100 sekuntia maanjäristyksen alun jälkeen. Jokainen tähti näkyy kuvassa kolmeen kertaan ja eri kuvausaikojen ansiosta tähtien vanasta näkee hyvin maanjäristyksen vaikutuksen. Maanjäristyksen voimakkuus häviää tasaisesti katsottaessa ensimmäisen kuvan tähteä aina viimeisen kuvan tähteen (vasemmalta oikealle). Kyseinen kuva on samannäköinen kuin mitä seismografit mitatessaan tallentavat papereille.

4. maaliskuuta 2019: Jos sinulla olisi maailmanluokan teleskooppi käytössä, mihin katsoisit ensimmäiseksi? Tutkijat SPECULOOS Southern Observatorylla — mikä koostuu kolmesta pienemmästä teleskoopista, joissa kussakin on 1-metrinen pääpeili — päättivät havaita Laguunisumua. Tämä mahtava kuva on lopputulos yhdestä ensimmäisistä SPECULOOSin havainnoista. Laguunisumu on tähtisumu, joka koostuu pöly- ja kaasu pilvestä, jossa uusia tähtiä syntyy ja se löytyy linnunradaltamme noin 5000 valovuoden päästä meistä. Tämä upea kuva on entistä vaikuttavampi, kun ottaa huomioon ettei SPECULOOSia ole kehitetty tutkimaan tähtisumuja. SPECULOOS nimi kertoo teleskooppien tarkoituksen, sillä on tarkoitus tutkia asuttavia planeettoja, jotka kiertävät tähtensä ja maapallon välistä luoden pimennyksen. Toisin sanoen päätehtävä tällä teleskooppien ryhmällä on löytää maapallon tyylisiä planeettoja, jotka kiertävät himmeitä tähtiä. Kandidaatit joita SPECULOOS tulee löytämään siirtyvät suurempien teleskooppien tutkittavaksi, kuten ESO:n tulevan Extremely Large Telescopen (ELT), jolla pystytään tutkimaan kandidaatteja vielä huomattavasti tarkemmin. SPECULOOS sijaitsee ESOn Paranal Observatoriolla, joka sijaitsee Atacaman autiomaassa Chilessä. Paikka on erityisen hyvä tähtitaivaan tutkimiseen vähäisen valo saasteen, ...

25. helmikuuta 2019: Tämän Viikon Kuva on erityisen hieno. Kyseessä on ensimmäinen kuva uudella ESOn SPECULOOS Southern Observatoryn teleskoopilla, joka sijaitsee Paranalin Observatoriolla. Tämä planeettoihin erikoistunut laite havaitsee lähialueellamme olevia himmeitä tähtiä löytääkseen eksoplaneettoja, joita muut teleskoopit, kuten ESOn tuleva Extremely Large Telescope (ELT) tulee tutkimaan tarkemmin.SPECULOOS koostuu neljästä metrin teleskoopista, joista kukin on nimetty Jupiterin Galilein kuiden mukaan. Laite avaa uusia mahdollisuuksia eksoplaneettojen etsinnässä. Tämä kuva ei kuitenkaan ole himmeästä tähdestä, vaan galaksista nimeltä NGC 6902. Ennen päätehtävän aloittamista teleskoopin pitää selviytyä tapahtumasta nimeltä "first light", eli ensimmäisestä kerrasta kun teleskoopilla tehdään tieteellinen havainto. Tähtitieteilijät yleensä valitsevat hyvin tunnetun kohteen ensimmäiseen havaintoon testatakseen teleskoopin kykyjä. Tapahtuma on yleensä puoliksi uuden laitteen esittelyä ja puoliksi sen valmistumisen juhlaa. Tässä tapauksessa tiimi päätti valita NGC 6902 galaksin ensimmäiseksi kohteekseen Ganymede teleskoopille. Lopputuloksena syntyi tämä upea kuva kierteisgalaksista, joka sijaitsee noin 120 miljoonan valovuoden päässä maasta, Jousimiehen tähdistössä. Galaksin kierteiset haarat pyörivät ulospäin galaksin kirkkaasta ...

18. helmikuuta 2019: Joulukuussa 2018 komeetta 46P/Wirtanen ohitti maapallon 11.6 miljoonan kilometrin etäisyydeltä — suunnilleen 30 kertaisen etäisyyden päästä verrattuna maapallon ja kuun etäisyyteen. Tämä läheltä kulkenut ohitus antoi tähtitieteilijöille mahdollisuuden havaita komeetta yksityiskohtaisesti, josta ALMA (the Atacama Large Millimeter/submillimeter Array) otti kaiken hyödyn irti. ALMAn erityisesti havaitsee kylmiä kohteita universumissamme, kuten kaasua ja pölyä, ryhmä usein tutkii erilaisia molekyylejä. Tämä kuva ei ole poikkeus, kuten se korostaa yhtä tärkeää asiaa: vety syanidikaasua comassa itse komeetan ytimen ympärillä. Miksi tutkijat etsivät tätä pahamaineista myrkkyä? Vety syanidi on yhtä yleistä, kuten mysteeri novellit ovat väittäneet sen olevan — ainakin maailmankaikkeudessa! Koska se on yksinkertainen orgaaninen molekyyli, joka muodostuu suhteellisen helposti, sitä on havaittu komeetoissa, tähtien ilmakehissä, sekä pöly- ja kaasupilvissä, joita on tähtien välillä. Tämä kuva todentaa aikaisempia havaintoja näyttäen selvästi vety syanidin virtaavan komeetan ytimestä. Tämän jälkeen ALMAn havainnot ovat näyttäneet, että komeetassa on myös muita vielä monimutkaisempia orgaanisia molekyylejä. Tämä on tärkeä ...

11. helmikuuta 2019: Tämän viikon Viikon Kuva keskittyy yhteen kahdestakymmenestä protoplanetaarisesta kiekosta, jotka on löytänyt ja kuvannut ALMA:n ensimmäinen suuri projekti. Projekti tunnetaan nimellä Disk Substructures at High Angular Resolution Project (DSHARP), eli "Kiekkojen rakenteet korkealla kulmaerottelulla". DSHARP tutki monta läheistä protoplanetaarista kiekkoa oppiakseen lisää planeettojen muodostumisen alkuvaiheesta ja DSHARP on juuri julkaissut vaikuttavan määrän tietoa projektista Kuvan kohdetta kutsutaan AS 205:ksi ja se on tähtijärjestelmä, johon kuuluu kaksi kuvassa näkyvää kiekkoa. DSHARP on kuvannut kahta eri tähtijärjestelmää, josta toisen nimi on HT Lup. Kaksi kiekkoa on helposti havaittavissa kuvassa joista alemman jakaa kaksi eri tähteä, eli se on kaksoistähti. AS 205:n tähtijärjestelmä koostuu siis kolmesta nuoresta tähdestä. Vaikkakin korkean resoluution tutkimukset ovat tähän mennessä keskittyneet yksittäisiin tähtii, niin tähtijärjestelmät eivät ole harvinaisia universumissamme. Uskotaan että jopa yli puolet tähdistä saattavat sijaita tähtijärjestelmissä ja arvioidaan että nuorille tähdille tähtijärjestelmään kuuluminen on vieläkin yleisempää. Monien tähtien järjestelmät vaikuttavat todennäköisesti monimutkaisella tavalla kiekkoon ja sen ...

4. helmikuuta 2019: Tämän viikon Viikon Kuva keskittyy yhteen kahdestakymmenestä protoplanetaarisesta kiekosta, jotka on löytänyt ja kuvannut ALMA:n ensimmäinen suuri projekti. Projekti tunnetaan nimellä Disk Substructures at High Angular Resolution Project (DSHARP), eli "Kiekkojen rakenteet korkealla kulmaerottelulla". Kuvan kiekkoa kutsutaan AS 209:si, ja sen rakenteet ovat erityisen hyvin eroteltavissa kiitos sen kapeiden ja korkeakontrastisten renkaiden, sekä sen lähes täydellisen suuntautumisen meitä kohti. Vaikka samankeskiset renkaat - jotka näkyvät erityisen upeasti kuvassa - ovat normaaleita rakenteita kyseisissä kiekoissa, niin niiden leveydet, etäisyydet ja määrät saattavat vaihdella valtavasti. Vielä ei tiedetä miten nämä rakenteet syntyvät, eikä miten planeetat syntyvät niistä. Eroavaisuuksien ja yhtäläisyyksien kvantifiointi ja tutkiminen oli yksi syistä ALMA:n rakentamiseen ja se on DSHARP:in päätehtävä. Nämä yksityiskohdat saattavat pitää sisällään vihjeitä, joilla planeettojen syntyä tullaa ymmärtämään paremmin. Yksi tulkinta on se, että tapahtumassa saattaa syntyä nopeaa ja monimutkaista vuorovaikutusta nuoren protoplaneetan ja kiekon välillä paljon oletettua aikaisemmin planeettakunnan evoluutiossa. Johtava teoria planeettojen synnylle vaatii ...

28. tammikuuta 2019: This week’s image shows 20 spectacular protoplanetary discs captured by ALMA’s first Large Program, known as the Disk Substructures at High Angular Resolution Project (DSHARP). In a focused observation effort that included hours of data collected over several months, researchers imaged 20 nearby protoplanetary discs to learn more about the earliest stages of planet formation, and the staggering quantity of data from the project has just been released. It has long been thought that planetary systems are likely to have their origins in so-called protoplanetary discs — compressed circles, spirals or ellipses of gas and dust, which form around protostars in the early stages of their development. The process by which planets emerge from these diffuse discs, however, is not well understood. It is particularly challenging to understand the very earliest stages of their evolution — when dust within a disc coalesces into planetesimals and the seeds of planets are ...

21. tammikuuta 2019: A star-strewn nighttime sky hangs over the Chilean landscape in this captivating photograph. A broken line of yellow lights weave their way across the dark rolling hills below. These marks the route between ESO’s Paranal Observatory, situated atop Cerro Paranal, and the Residencia, the home-from-home for astronomers, technicians and other staff working at the observatory. Designed to provide a cool refuge against the harsh conditions of the Atacama desert, the Residencia is set into a natural hollow and blends perfectly into its arid surroundings. As well as offices and rooms for visiting astronomers, this desert refuge contains a verdant garden and swimming pool set beneath a 35-m wide glass-covered dome. As befits any building near an astronomical observatory, the Residencia is designed to minimise light pollution and to preserve the exceptionally dark skies above Paranal. This image was taken by astrophotographer and ESO Photo Ambassador Petr Horálek. A long-time collaborator ...

14. tammikuuta 2019: Tässä ESO:n Viikon kuvassa näkyy satoja tähtitieteellisiä kohteita, muun muassaa tähtijoukkoja, sumuja, pölypilviä ja muita galakseja – joista huomattavimmat ovat Suuri ja Pieni Magellanin pilvi, näkyvissä yläoikealla. Kuitenkin jokin paljon meitä lähempänä oleva kilpailee huomiostamme. Kuvan oikeassa laidassa hopeinen kaari piirtyy taivaan halki. Kaari koostuu itse asiassa kahdesta toisiaan lähellä olevasta viivasta, jotka aiheuttaa kahden Maata parhaillaan kiertävän Iridium-viestintäsatelliitin antenneista heijastuva auringonvalo. Huolimatta tämänhetkisestä tyhjyydestä, tämä kuiva ja karu alue Chilen Atacaman autiomaassa kuhisee pian toimintaa. Alue on valittu CTA-järjestelmän (Cherenkov Telescope Array) eteläisen osan sijaintipaikaksi. CTA on huomionarvoinen, 99 antennista koostuu järjestelmä, joka tulee katsomaan tätä uskomatonta taivasta etsien korkeaenergistä gammasäteilyä. Gammasäteily on erään tyyppistä sähkömagneettista säteilyä, jota maailmankaikkeuden kuumimmat ja voimakkaimmat kohteet – supermassiiviset mustat aukot, supernovat ja mahdollisesti itse alkuräjähdyksen jäänteet - lähettävät. Maan ilmakehä kuitenkin estää gammasäteiden pääsyn maanpinnalle, joten näiden säteiden suoran etsimisen sijaan CTA havaitsee jotakin, joka tunnetaan Tšerenkovin säteilynä – haamumaisia sinisiä valonvälähdyksiä, ...

7. tammikuuta 2019: Neitsyen tähdistön rinnusta vasten painautuu kaunis kosminen jalokivi – galaksi Messier 61. Kimalteleva spiraaligalaksin kiekko näkyy suoraan Maata kohti, sallien meille hengästyttävän näkymän sen rakenteeseen. Sen monimutkaisten spiraalihaarojen kaasua ja pölyä pilkuttavat miljardit tähdet. Tämä galaksi on vilkkaan toiminnan keskus suuren tähtienmuodostusnopeutensa takia ja kätkiessään ytimeensä sekä massiivisen tähtijoukon että supermassiivisen mustan aukon. Messier 61 on suurimpia jäseniä Neitsyen galaksijoukossa, joka koostuu yli tuhannesta galaksista ja sijaitsee Neitsyen superjoukon keskellä, johon meidän Linnunratamme myös kuuluu. Tämä häikäisevä kaunotar havaittiin ensimmäisen kerran vuonna 1779 ja se on pitänyt tähtitieteilijöiden huomion hallussaan siitä asti. Kuvassa näkyy kunnioitusta herättävä M61 koko komeudessaan, taustanaan pimeä, galaksien pilkuttama taivas, 50 miljoonan valovuoden etäisyydestä huolimatta. Kuva otettiin osana ESO:n Kosmiset jalokivet -ohjelmaa (Cosmic Gems Programme), joka on aloite kuvien tuottamiseen kiinnostavista, kiehtovista tai visuaalisesti puoleensavetävistä kohteista koulutus- ja tiedotustarkoituksiin ESO:n teleskooppeja käyttäen. Ohjelma hyödyntää teleskooppien havaintoaikaa, jota ei voida käyttää tiedehavaintoihin. Sen varalta, että kerätty havaintoaineisto ...