Lehdistötiedote

Jousimiehen tähtilaboratorio

10. elokuuta 2016

Tämän ESO:n valtavan, uuden 615 megapikselin kuvan vasemman ylänurkan kirkkaiden sinisten tähtien kokoelma on täydellinen kosminen laboratorio, jossa tutkia tähtien elämää ja kuolemaa. Tämä nimellä Messier 18 tunnettu tähtijoukko käsittää tähtiä, jotka muodostuivat yhdessä samasta massiivisesta kaasun ja tomun pilvestä. Tämä myös hohtavan vedyn punaisia pilviä ja tomun tummia rihmoja esittelevä kuva taltioitiin ESO:n Paranalin observatoriolla Chilessä sijaitsevalla VST-teleskoopilla (VLT Survey Telescope).

Messier-kohteille nimensä antanut Charles Messier löysi ja luetteloi Messier 18:n vuonna 1764 etsiessään komeettojen kaltaisia kohteita [1]. Se sijaitsee Linnunradassa, noin 4600 valovuoden etäisyydellä Jousimiehen tähdistössä, ja käsittää monia tähtisisaruksia, jotka ovat löyhästi sidottu toisiinsa avoimena tähtijoukkona tunnetussa ryhmässä.

Linnunradasta tunnetaan yli 1000 avointa tähtijoukkoa, joilla on koon ja iän kaltainen laaja-alainen valikoima ominaisuuksia, jotka tarjoavat tähtitieteilijöille vihjeitä siitä kuinka tähdet muodostuvat, kehittyvät ja kuolevat. Näiden joukkojen tärkein viehätys on siinä, että kaikki niiden tähdet ovat syntyneet yhdessä samasta materiasta.

Messier 18:ssa tähtipopulaation siniset ja valkoiset värit viittaavat siihen, että joukon tähdet ovat hyvin nuoria, luultavasti vain noin 30 miljoonan vuoden ikäisiä. Se että ne ovat sisaruksia tarkoittaa, että kaikki tähtien väliset eroavuudet johtuvat vain niiden massasta eikä niiden etäisyydestä Maasta tai ne muodostaneen materian kokoonpanosta. Tämä tekee joukoista hyvin hyödyllisiä tähtien muodostuksen ja kehityksen teorioiden hienosäätöön.

Tähtitieteilijät tietävät nyt, että useimmat tähdet muodostuvat joukoissa, saman kaasupilven muovaamina, joka luhistui itseensä painovoiman aiheuttaman vetovoiman johdosta. Jäljelle jäänyt kaasu- ja tomupilvi — eli molekyylipilvi — joka ympäröi uusia tähtiä usein puhaltuu pois niiden voimakkaiden tähtituulien vaikutuksesta ja siten heikentää niitä sitovia painovoimakahleita. Ajan myötä tässä kuvatun kaltaiset, löyhästi toisiinsa sidotut tähtisisarukset kulkevat usein omia teitään, kun niiden vuorovaikutukset naapuritähtien tai massiivisten kaasupilvien kanssa tönivät tai vetävät tähdet erilleen. Meidän oma tähtemme, Aurinko oli mitä todennäköisimmin kerran osa hyvin paljon Messier 18:n kaltaista tähtijoukkoa, kunnes sen kumppanit hajaantuivat hiljalleen kautta Linnunradan.

Tämän kuvan halki kiemurtelevat tummat reitit ovat kosmisen tomun pimeitä rihmoja, jotka estävät etäisten tähtien valoa näkymästä. Himmeinä punaisina erottuvat pilvet, jotka näyttävät kutoutuvan tähtien väliin, koostuvat ionisoituneesta vetykaasusta. Kaasu hohtaa, koska näiden kaltaiset nuoret, äärimmäisen kuumat tähdet säteilevät voimakasta ultraviolettivaloa, joka riistää ympäröivän kaasun elektronit ja saa sen säteilemään tässä kuvassa näkyvää himmeää hohdetta. Oikeissa olosuhteissa tämä materia voi jonakin päivänä luhistua itseensä ja tarjota Linnunradalle jälleen uuden pesueen tähtiä — tähtienmuodostusprosessi, joka saattaa jatkua loputtomiin (eso1535).

Tämä mammuttimainen 30 577 x 20 108 pikselin kuva taltioitiin käyttäen OmegaCAM-kameraa, joka on kiinnitetty ESO:n Paranalin observatoriolla Chilessä sijaitsevaan VST-teleskooppiin (VLT Survey Telescope).

Lisähuomiot

[1] Messier 18 on myös listattu luettelossa New General Catalogue nimellä NGC 6613.

Lisätietoa

ESO on Euroopan johtava hallitustenvälinen tähtitieteen organisaatio ja maailman tieteellisesti tuotteliain tähtitieteellinen observatorio. ESO:lla on 16 jäsenmaata: Alankomaat, Belgia, Brasilia, Espanja, Iso-Britannia, Italia, Itävalta, Portugali, Puola, Ranska, Ruotsi, Saksa, Suomi, Sveitsi, Tanska ja Tšekin tasavalta. ESO toteuttaa kunnianhimoista ohjelmaa, joka keskittyy tehokkaiden maanpäällisten havaintovälineiden suunnitteluun, rakentamiseen ja käyttöön. Välineiden avulla tähtitieteilijät voivat tehdä merkittäviä tieteellisiä löytöjä. ESO:lla on myös johtava asema tähtitieteen tutkimuksen kansainvälisen yhteistyön edistämisessä ja organisoinnissa. ESO:lla on Chilessä kolme ainutlaatuista huippuluokan observatoriota: La Silla, Paranal ja Chajnantor. ESO:lla on Paranalilla Very Large Telescope (VLT), maailman kehittynein näkyvää valoa havainnoiva tähtitieteellinen observatorio, ja kaksi kartoitusteleskooppia. VISTA toimii infrapuna-alueella ja on maailman suurin kartoitusteleskooppi. VLT Survey Telescope on suurin vartavasten taivaan näkyvän valon kartoitukseen suunniteltu teleskooppi. ESO on yksi maailman suurimman tähtitieteellisen projektin, ALMA-teleskoopin pääyhteistyökumppaneista. Lähellä Paranalia sijaitsevalla Cerro Armazonesilla ESO rakentaa 39-metrin kokoista E-ELT -teleskooppia (European Extremely Large Telescope), josta tulee “maailman suurin tähtitaivasta havainnoiva silmä”.

Linkit

• VST-teleskooppi
• ESO:n tietoja OmegaCAMista

Yhteystiedot

Rami Rekola
Tuorlan observatorio
Piikkiö, Finland
Sähköposti: rareko@utu.fi

Pasi Nurmi
Tuorlan observatorio
Piikkiö, Finland
Matkapuhelin: +358 440 121 971

Richard Hook
ESO Public Information Officer
Garching bei München, Germany
Puh.: +49 89 3200 6655
Matkapuhelin: +49 151 1537 3591
Sähköposti: rhook@eso.org

Connect with ESO on social media

Tämä on ESO:n lehdistötiedotteen käännös eso1628.