Lehdistötiedote

Pedon kita

VLT-teleskooppi kuvasi kometaarisen globulin CG4

28. tammikuuta 2015

Jättimäisen taivaallisen olennon ammottavan kidan tavoin kometaarinen globuli CG4 hohtaa uhkaavana tässä ESO:n VLT-teleskoopin uudessa kuvassa. Vaikka se näyttää kuvassa suurelta ja kirkkaalta, on kyseessä himmeä kaasusumu, mikä tekee sen hyvin hankalaksi harrastajatähtitieteilijöille havaita. CG4:n täsmällinen luonne on edelleen arvoitus.

Australiassa sijatsevan UK Schmidt -teleskoopin ottamista kuvista löydettiin useita pitkulaisia komeetankaltaisia kohteita vuonna 1976. Niitä alettiin ulkonäkönsä johdosta kutsua kometaarisiksi globuleiksi eli komeetan muotoisiksi pimeiksi pilviksi, vaikka niillä ei ole mitään yhteistä komeettojen kanssa. Ne sijaitsivat kaikki Gumin sumuksi kutsutussa valtavassa hohtavan kaasun alueessa. Niillä oli tiheä, tumma tomupää ja pitkä, himmeä häntä, joka suurimmalla osalla osoitti pois päin Purjeen supernovajäänteestä Gumin sumun keskellä. Vaikka nämä kohteet ovat suhteellisen lähellä, tähtitieteilijöiltä kesti kauan löytää ne, sillä niiden hohde on hyvin himmeä ja ne on siksi vaikea löytää.

Tässä uudessa kuvassa esiintyvä kohde, CG4, jota joskus kutsutaan myös nimellä Jumalan käsi, on yksi näistä kometaarisista globuleista. Se sijaitsee noin 1300 valovuoden etäisyydellä Maasta Peräkeulan tähdistössä (Puppis).

Tässä kuvassa näkyvä jättimäisen olennon päätä muistuttava CG4:n pää on halkaisijaltaan 1.5 valovuotta. Globulin häntä, joka suuntautuu alaspäin eikä ole kuvassa näkyvissä, on noin kahdeksan valovuotta pitkä. Tähtitieteellisessä mittakaavassa kyseessä on suhteellisen pieni pilvi.

Suhteellisen pieni koko on kometaaristen globulien yleinen piirre. Kaikki tähän mennessä löydetyt kometaariset globulit ovat erillisiä, jokseenkin pieniä neutraalin kaasun ja tomun pilviä Linnunradan sisällä. Niitä ympäröi kuuma ionisoitunut materiaali.

CG4:n pää on tiheä kaasun ja tomun pilvi, joka on näkyvissä vain koska läheisten tähtien valo valaisee sitä. Näiden tähtien säteilemä säteily tuhoaa hiljalleen globulin päätä ja irrottaa siitä pikkuruisia hiukkasia, jotka sirottavat tähden valoa. CG4:n tomupilvi käsittää silti yhä riittävästi kaasua useiden Auringon kokoisten tähtien valmistamiseksi ja CG4 muodostaa todellakin aktiivisesti uusia tähtiä. Prosessi on mahdollisesti käynnistynyt Gumin sumulle energiaa antavien tähtien säteilyn saavutettua CG4:n.

Tähtitieteilijät väittelevät yhä siitä, miksi CG4:llä ja muilla kometaarisilla globuleilla on niille tyypillinen muoto. He ovat kehittäneet kaksi teoriaa. Kometaariset globulit, CG4 mukaanlukien, ovat alunperin saattaneet olla pallomaisia sumuja, jotka ovat hajaantuneet ja saaneet uuden, epätavallisen muotonsa läheisen supernovaräjähdyksen seurauksena. Toiset tähtitieteilijät ehdottavat, että kometaariset globulit on muovannut kuumista, massiivisista OB-tähdistä tuleva tähtituuli ja ionisoiva säteily. Tällaiset vaikutukset voivat ensin johtaa oudosti (mutta kuvaavasti!) nimettyihin muotoihin, joita kutsutaan elefantin kärsiksi, ja lopulta kometaarisiksi globuleiksi.

Saadakseen enemmän selville tähtitieteilijöiden pitää selvittää globuleiden massa, tiheys ja lämpötila sekä materian nopeus niiden sisällä. Nämä voidaan määrittää mittaamalla molekylaarisen kaasun spektriviivat, jotka ovat helpoimmin nähtävillä millimetriaallonpituuksilla eli aallonpituuksilla, joilla ALMA-teleskoopin (Atacama Large Millimetre/submillimetre Array) kaltaiset teleskoopit toimivat.

Tämä kuva tulee ESO:n Cosmic Gems (Kosmiset jalokivet) -ohjelmasta, joka on koulutuksen ja viestinnän tarkoituksiin perustettu viestintähanke, joka tuottaa kuvia kiinnostavista, arvoituksellisista tai viehättävistä kohteista käyttäen ESO:n teleskooppeja. Ohjelma käyttää teleskooppiaikaa, jota ei voida käyttää tieteellisiin havaintoihin. Kaikkea kerättyä havaintoaineistoa voidaan käyttää myös tieteellisiin tarkoituksiin ja se on tähtitieteilijöiden saatavilla ESO:n tiedearkiston kautta.

Lisätietoa

ESO on Euroopan johtava hallitustenvälinen tähtitieteen organisaatio ja maailman tieteellisesti tuotteliain tähtitieteellinen observatorio. ESO:lla on 15 jäsenmaata: Alankomaat, Belgia, Brasilia, Espanja, Iso-Britannia, Italia, Itävalta, Portugali, Ranska, Ruotsi, Saksa, Suomi, Sveitsi, Tanska ja Tšekin tasavalta. ESO toteuttaa kunnianhimoista ohjelmaa, joka keskittyy tehokkaiden maanpäällisten havaintovälineiden suunnitteluun, rakentamiseen ja käyttöön. Välineiden avulla tähtitieteilijät voivat tehdä merkittäviä tieteellisiä löytöjä. ESO:lla on myös johtava asema tähtitieteen tutkimuksen kansainvälisen yhteistyön edistämisessä ja organisoinnissa. ESO:lla on Chilessä kolme ainutlaatuista huippuluokan observatoriota: La Silla, Paranal ja Chajnantor. ESO:lla on Paranalilla Very Large Telescope (VLT), maailman kehittynein näkyvää valoa havainnoiva tähtitieteellinen observatorio, ja kaksi kartoitusteleskooppia. VISTA toimii infrapuna-alueella ja on maailman suurin kartoitusteleskooppi. VLT Survey Telescope on suurin vartavasten taivaan näkyvän valon kartoitukseen suunniteltu teleskooppi. ESO on maailman suurimman tähtitieteellisen projektin, vallankumouksellisen ALMA-teleskoopin eurooppalainen yhteistyökumppani. Parhaillaan ESO suunnittelee 39-metrin kokoista optisen/lähi-infrapuna-alueen European Extremely Large -teleskooppia (E-ELT) josta tulee “maailman suurin tähtitaivasta havainnoiva silmä”.

Linkit

Yhteystiedot

Rami Rekola
Tuorlan observatorio
Piikkiö, Finland
Matkapuhelin: +358 44 967 2424
Sähköposti: rareko@utu.fi

Richard Hook
ESO education and Public Outreach Department
Garching bei München, Germany
Puh.: +49 89 3200 6655
Matkapuhelin: +49 151 1537 3591
Sähköposti: rhook@eso.org

Connect with ESO on social media

Tämä on ESO:n lehdistötiedotteen käännös eso1503.

Usage of ESO Images, Videos, Web texts and Music
Are you a journalist? Subscribe to the ESO Media Newsletter in your language.