Nuoren monitähtijärjestelmän muodostuminen saatiin kiinni itse teossa

Tähtitieteilijät ovat ensimmäistä kertaa havainneet nuoren tähden ympärillä olevan pölyisen materiakiekon hajoavan monen tähden järjestelmäksi. Tässä kuvassa on käytetty uusia Chilessä sijaitsevan ALMA:n (Atacama Large Millimeter/submillimeter Array) havaintoja ja se paljastaa parhaillaan käynnissä olevan prosessin!

Tähdet muodostuvat kaasusta ja pölystä koostuvista kosmisista pilvistä, kun pilvien harva aine painovoiman ansiosta romahtaa kasaan tiheämmiksi keskuksiksi, jotka vuorostaan vetävät lisää ainetta puoleensa. Sisäänpäin putoava aine muodostaa pyörivän kiekon nuoren tähden ympärille, joka nielee sitä vähitellen. Lopulta nuori tähti kerää riittävästi massaa ja saavuttaa keskuksessaan riittävän lämpötilan ja paineen ydinfuusion alkamiseksi.

Tähdet, joilla ei ole kumppania – kuten Aurinko – eivät ole niin yleisiä kuin joskus luulimme. Itse asiassa lähes puolella galaksimme tähdistä on ainakin yksi kumppani ja jotkut niistä ovat vieläkin sosiaalisempia! Aikaisemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että tähdet moninkertaisissa järjestelmissä tuppaavat olemaan joko suhteellisen lähellä toisiaan, noin 500 kertaa Maan ja Auringon välisen matkan (joka tunnetaan termillä tähtitieteellinen yksikkö, Astronomical Unit, AU) etäisyyksillä, tai sitten huomattavasti kauempana toisistaan, yli 1000 AU:n etäisyydellä.

Ottaen huomioon nämä hurjan erilaiset etäisyydet, tiedemiehet ovat päätelleet, että moninkertaiset tähtijärjestelmät muodostuvat kahden päämekanismin kautta – joko alkuperäinen pilvi romahtaa epävakaana ja jakautuu osiin, ja jokainen osa romahtaa muodostaen uuden tähden, tai sitten olemassa olevan tähden ympärillä pyörivä kiekko jakautuu osiin tuottaen saman lopputuloksen. Järjestelmät, joissa etäisyydet ovat suurempia, muodostuvat todennäköisesti ensin mainitun prosessin kautta (niin kuin viimeisimmät havainnot vihjaavat), ja tiukemmin pakatut tähtiperheet jälkimmäisen prosessin kautta (vaikka siitä olikin paljon vähemmän todisteita).

Uusi ALMA:n havaintoaineisto tarjoaa nyt todisteita tästä johtopäätöksestä. Tämä kuva näyttää jälkimmäisen prosessin sen ollessa käynnissä nuoressa kolmoistähtijärjestelmässä L1448 IRS3B. Kolmikko istuu edelleen syvällä emopilvensä sisällä Perseuksen tähdistössä, noin 750 valovuoden päässä Maasta, ja se imee nälkäisenä ainetta ympärillä olevasta kiekosta. ALMA on paljastanut pilvessä olevan spiraalirakenteen, jonka olemassaolo vihjaa painovoima-epästabiilisuuden vaikutukseen.

Lisähuomiot

Kansainvälinen tähtitieteen tutkimuslaitos Atacama Large Millimetre/submillimetre Array (ALMA) on ESO:n, U.S. National Science Foundationin (NSF) ja Japanin National Institutes of Natural Sciencesin (NINS)  kumppanuushanke yhteistyössä Chilen kanssa. ALMA:a rahoittavat Euroopan eteläinen observatorio (ESO) jäsenmaidensa puolesta, NSF yhteistyössä Kanadan kansallisen tutkimusneuvoston (NRC) ja Taiwanin kansallisen tiedeneuvoston (NSC) kanssa sekä Japanin kansalliset luonnontieteelliset instituutit (NINS) yhteistyössä Taiwanin Academia Sinican (AS) ja Korea Astronomy and Space Science Instituten (KASI) kanssa.

Linkit

Oikeudet:

ALMA (ESO/NAOJ/NRAO)/J.J. Tobin (University of Oklahoma/Leiden University)

Kuvasta

Tunnistus:potw1644a
Kieli:fi
Tyyppi:Havainto
Julkaisupäivä:31. lokakuuta 2016 6:00
Koko:1200 x 1204 px

Kohteesta

Nimi:[BC86b] LDN 1448 IRS 3B, L1448 IRS3B
Tyyppi:Milky Way : Star : Evolutionary Stage : Protostar
Milky Way : Star : Grouping : Multiple
Etäisyys:750 valovuotta
Constellation:Aries

Kuvaformaatit

Suuri JPEG
100,7 KB
Kokoruudun JPEG
67,8 KB

Zoomattavissa


Taustakuvat

1024x768
76,1 KB
1280x1024
98,4 KB
1600x1200
122,9 KB
1920x1200
140,0 KB
2048x1536
165,8 KB

Koordinaatit

Position (RA):3 25 36.36
Position (Dec):30° 45' 14.92"
Field of view:0.07 x 0.07 arcminutes
Suuntaus:Pohjoinen on -0.0° vasen pystysuuntaan nähden

Värit ja suotimet

KaistaAallonpituusTeleskooppi
Millimetri1.5 mmAtacama Large Millimeter/submillimeter Array

 

Katso myös