Kahtia jaettu planetaarinen sumu

Tämä puoleensavetävä kaasupilvi kuvattiin EFOSC2–havaintolaitteella (ESO Faint Object Spectrograph and Camera) ESO:n La Sillan observatoriolla. Se lymyilee Kentaurin (Centaurus) ruuhkaisessa tähdistössä eteläisen pallonpuoliskon taivaalla.

Tämä kaasupilvi, nimeltään NGC 3699, on planetaarinen sumu. Sen tunnistaa epäsäännöllisestä, muhkuramaisesta rakenteesta ja sumun jokseenkin kahteen osaan jakavasta tummasta repeämästä.

Nimestään huolimatta näillä kohteilla ei ole mitään tekemistä planeettojen kanssa, vaan ne muodostuvat noin Auringon massaisten tähtien kehityksen viimeisissä vaiheissa. Nimitys ”planetaarinen sumu” tulee ajalta, jolloin William Herschel havaitsi niitä ensimmäistä kertaa. Ne näyttivät sen aikakauden kaukoputkissa pyöreiltä, hyvin planeetoilta vaikuttavilta kohteilta.

Kun Auringon kaltaiset tähdet lähestyvät elämänsä loppua, ne kuluttavat ytimiensä vetyvarastot loppuun, mikä lopettaa samalla ydinreaktiot. Tämä aiheuttaa tähden ytimen supistumisen painovoiman vaikutuksesta, ja sen kuumenemisen, kun taas viileämmät ulommat kerrokset laajenevat valtavasti. Esimerkiksi Auringon pinta tulee todennäköisesti ulottumaan Maan kiertoradalle asti saavuttaessaan tämän kehitysvaiheen. Poikkeuksellisen vahvat tähtituulet puhaltavat tähden kaasumaiset uloimmat kerrokset avaruuteen, jättäen lopulta jäljelle paljaan ytimen. Ydin alkaa lähettää ultraviolettisäteilyä, joka ionisoi laajentuneen kaasun ja aiheuttaa sumun ylimaallisen hehkun. Tämä tuottaa hyvin monenlaisia, mutta kauniita näkymiä, joista esimerkkinä tässä kuvassa näkyvä.