Viikon kuva

Subscribe to receive news from ESO in your language!
potw1845-fi — Viikon kuva
Yksinäinen pikku teleskooppi
5. marraskuuta 2018: Tämä aikonaan taivasta kiihkeästi vilkuillut silmä katsoo nyt kaihoisasti taivaita kohti vuoren huipulla sijaitsevasta kodistaan. Se on ESO:n La Sillan observatoriolla Chilen Atacaman autiomaassa sijaitseva, jo eläkkeellä oleva SEST-teleskooppi (Swedish-ESO Submillimetre Telescope, tai lyhyemmin SEST). SEST poistettiin käytöstä 2003 tilan tekemiseksi APEX-teleskoopille (Atacama Pathfinder Experiment telescope) ja ALMA-antennijärjestelmälle (Atacama Large Millimeter/submillimeter Array), jotka kumpikin sijaitsevat Chajnantorin ylätasangolla Chilen Atacaman alueella (kuten niiden nimetkin vihjaavat). Aikoinaan SEST oli eteläisen pallonpuoliskon suurin alimillimetrialueen teleskooppi; se eritoten mullisti Linnunradan kylmimpien alueiden tutkimuksen, joissa tähdet ovat juuri alkamassa muodostua kosmisesta kaasusta ja pölystä. Linnunradan kirkas juova nousee SEST:in yläpuolelle tässä kuvassa. Tämän valouoman sisällä voidaan nähdä, runollisesti, joitain niistä valtavista tähtien muodostumisalueista, joita teleskooppi auttoi meitä ymmärtämään. Itse asiassa tässä yksittäisessä kuvassa voidaan nähdä lähes koko tästä sijainnista käsin näkyvissä oleva Linnunrata – osa siitä yläpuolisella taivaalla, ja osa heijastuen teleskoopin lautasantennin kiiltävästä pinnasta. Tämä tyrmäävä kuva sisältää niin paljon kauniita yötaivaan kohteita, että ...
Lue lisää
potw1843-fi — Viikon kuva
Pilvenhattarat parveilevat paikallisen supermassiivisen mustan aukkomme ympärillä
22. lokakuuta 2018: Tämä kuva ALMA-havaintojärjestelmältä (Atacama Large Millimeter/submillimeter Array) näyttää Linnunradan keskustassa piileksivää supermassiivista mustaa aukkoa, Sagittarius A*:ta ympäröivän alueen – korostettuna kuvassa pienellä ympyrällä. Uudet tutkimukset ovat paljastaneet kiinnostavia todisteita suurella nopeudella mustaa aukkoa kiertävästä tähtienvälisestä kaasusta ja pölystä. Nyt tunnistetut, runsaasti molekulaarista vetyä sisältävät kaasupilvet tunnetaan molekulaarisina pilvenhattaroina ja niitä ei oltu koskaan aikaisemmin yksiselitteisesti havaittu. Tämä kuva näyttää itse asiassa hiilimonoksidimolekyylien jakauman, joka on pilvien toiseksi runsain molekulaarinen komponentti. Pilvenhattarat sijaitsevat 26 000 valovuoden päässä meistä, kiertäen mustaa aukkoa suurella nopeudella, ja suhteellisen lähellä sitä, vain noin yhden valovuoden etäisyydellä. ALMA:n suuri erotuskyky antoi tutkijoille mahdollisuuden havaita nämä pilviaihiot, jotka ovat galaksimme keskusta kiertävien, jo aiemmin olemassa olevien massiivisten pilvien tuotosta. Kyseiset pilvet hajosivat vuorovesivoimien vaikutuksesta sekä tiheiksi palasiksi että alemman tiheyden lyhytikäiseksi komponentiksi. Jälkimmäinen tunnistettiin Sagittarius A:n lähettämän synkrotronisäteilyn ansiosta sen jätettyä merkkejä pilviaihioiden väliseen diffuusiin kaasuun. Vaikka molekulaarisen kaasun pilvistä voi muodostua uusia tähtiä, nämä pilviaihiot tuottavat ...
Lue lisää
potw1827-fi — Viikon kuva
ALMA tarkkailee uutta planeettojen lastentarhaa
2. heinäkuuta 2018: Tämä ALMA-antennijärjestelmän (Atacama Large Millimeter/submillimeter Array) kuva näyttää MWC 758:n, aikuisuutta lähestyvän nuoren tähden, jota ympäröivät kuhmuiset, epäsäännölliset kosmisen pölyn renkaat, joista tässä nähdään kolme. Poikkeuksellisesti nämä renkaat ovat ellipsin muotoisia eivätkä täydellisen pyöreitä – tehden tästä ALMA:n ensimmäisen havainnon luonnollisesti elliptisestä protoplanetaarisesta kiekosta! Ulompi ja sisempi rengas sisältävät kumpikin yhden erityisen kirkkaan möykyn, jotka näkyvät keltaisina kaarina. Niiden lisäksi pölyn sisälle näyttäisi piirtyvän spiraalihaaroja, ja sen ytimessä olevan pölytön onkalo, joka on hieman sen keskustasta sivussa. Nämä kaikki ovat ilmiöitä, jotka viittaavat näkymättömien planeettojen läsnäoloon. Kun planeetat muodostuvat, ne vuorovaikuttavat painovoiman kautta kiekon kanssa ja luovat erilaisia paljastavia piirteitä ja rakenteita. Tähtitieteilijät voivat siis havaita MWC 758:n kaltaista järjestelmää ja päätellä ei pelkästään mahdollisten piilossa olevien planeettojen olemassaolon, mutta myös arvioida niiden massat, sijainnit ja kiertoradat. Tämä on mainio esimerkki ALMA:n kyvystä löytää planeettoja. Observatorion käyttö tällaisten pölyisten kiekkojen tutkimiseen antaa tiedemiehille mahdollisuuden tutkia planeettojen muodostumisen ensimmäisiä vaiheita heidän ...
Lue lisää
Lähetä meille kommentteja!
Subscribe to receive news from ESO in your language
Accelerated by CDN77
Myyntiehdot