eso0940fi — Valokuvan julkistus

Kosminen korurasia avautuu

29. lokakuuta 2009

Korurasiaksi kutsuttu upea tähtijoukko näkyy aivan uudessa valossa kolmella erikoisteleskoopilla – ESOn Paranal-vuorella sijaitsevalla VLT-teleskoopilla, ESOn La Sillan observatoriossa sijaitsevalla 2,2-metrisellä MPG/ESO-kaukoputkella sekä NASAn ja ESAn Hubble-avaruusteleskoopilla – otetuissa kuvissa.

Tähtijoukot ovat tähtitaivaan kohteista visuaalisesti vaikuttavimpia ja astrofysikaalisesti kiinnostavimpia. Eräs vaikuttavimmista sijaitsee eteläisen taivaan uumenissa Etelän ristin tähtikuviossa.

Korurasiana tunnettu Kappa Crucis -tähtijoukko, NGC 4755, on juuri ja juuri riittävän kirkas erottuakseen paljain silmin. Lempinimen antoi englantilainen tähtitieteilijä John Herschel vuonna 1830. Kaukoputkella näkyvät kontrastit vaaleansinisten ja oranssien tähtien välillä muistuttivat Herschelin mielestä eksoottista korua.

NGC 4755:n kaltaisissa avoimissa tai avonaisissa tähtijoukoissa [1] on tyypillisesti muutamasta tähdestä tuhansiin tähtiin, jotka tähtien keskinäinen vetovoima kokoaa löyhästi yhteen. Koska kaikki avonaisen tähtijoukon tähdet ovat syntyneet yhtä aikaa samasta kaasu- ja pölypilvestä, niillä on sama ikä ja kemiallinen koostumus. Tämä tekee avonaisista tähtijoukoista ihanteellisia laboratorioita tähtien kehityksen tutkimiseen.

Tähtijoukon sijainti eteläisen Linnunradan runsaissa tähtikentissä ja pölypilvissä näkyy erittäin laajassa kuvakentässä, joka on muodostettu Digitized Sky Survey 2:n tuottamasta datasta. Kuvassa näkyy myös yksi Etelän ristin tähdistä sekä osa Hiilisäkin [2] suurena tummana alueena erottuvasta pimeästä sumusta.

Tähtijoukko ja sen ympäristö näkyvät kaikessa väriloistossaan uudessa kuvassa, joka on otettu ESOn La Sillan observatoriossa Chilessä sijaitsevaan 2,2 metriseen MPG/ESO-kaukoputkeen yhdistetyllä WFI-kuvausjärjestelmällä (Wide Field Imager, laajakuvakulmainen kuvausjärjestelmä). WFI:n laajassa kuvakentässä näkyy valtava määrä tähtiä. Monet niistä sijaitsevat Linnunradan pölypilvien takana ja näkyvät sen vuoksi punaisina [3].

Tähtijoukko näkyy paljon aiempaa tarkemmin ESOn VLT-teleskoopin (Very Large Telescope) FORS1-instrumentin ansiosta. Teleskoopin suuri peili ja poikkeuksellisen hyvä kuvanlaatu tuottivat uuden, todella terävän kuvan, vaikka kokonaisvalotusaika oli vain 5 sekuntia. Uusi kuva on yksi parhaista, joka tästä tähtijoukosta on koskaan otettu maanpinnalta käsin.

Korurasia on visuaalisesti värikäs jo maasta käsin otetuissa kuvissa, mutta NASAn ja ESAn Hubble-avaruusteleskoopin avulla on mahdollista havainnoida myös valon lyhyitä aallonpituuksia, jotka eivät näy maassa sijaitsevilla teleskoopeilla. Hubblen avulla tähtijoukon keskeltä saatu uusi kuva on ensimmäinen avonaisesta galaktisesta tähtijoukosta otettu kuva, joka kattaa säteilyalueen kaukoultravioletista lähi-infrapunaan. Kuva muodostettiin seitsemän eri suotimen avulla otetuista kuvista, ja se paljastaa yksityiskohtia, joita katsojat eivät ole koskaan ennen päässeet näkemään. Kuva on eräs viimeisistä Hubblen vanhalla Wide Field Planetary Camera 2:lla otetuista. Kamera vaihdettiin äskettäisellä huoltolennolla, jonka aikana se irrotettiin ja tuotiin takaisin Maahan. Hubblen kuvassa näkyy useita hyvin kirkkaita, vaaleansinisiä superjättiläistähtiä, yksinäinen rubiininpunainen superjättiläinen sekä lukuisia muita kirkasvärisiä ja himmeämpiä tähtiä. Monien tähtien erikoiset värit ovat tulosta niiden erilaisista säteilyvoimakkuuksista ultraviolettialueen eri aallonpituuksilla.

Tähtijoukon tähtien kirkkauden suuri vaihtelu johtuu siitä, että kirkkaimmat niistä ovat massaltaan 15–20 kertaa Aurinkoa suurempia ja himmeimmät alle puolet Auringon massasta. Massiivisemmat tähdet hehkuvat muita paljon kirkkaampina. Ne myös ikääntyvät muita aiemmin ja muuttuvat jättiläistähdiksi paljon himmeämpiä ja vähemmän massiivisia sisaruksiaan nopeammin.

Korurasian tähtijoukko sijaitsee noin 6 400 valovuoden päässä ja on iältään noin 16 miljoonaa vuotta vanha.

Lisähuomiot

[1] Avonaista tai avointa eli galaktista tähtijoukkoa ei pidä sekoittaa pallomaisiin tähtijoukkoihin, jotka ovat kymmenien tuhansien vanhojen tähtien muodostamia pallomaisia keskittymiä, jotka kiertävät omaa galaksiamme ja muita galakseja. Useimmat tähdistä – Aurinko mukaan lukien – ovat nähtävästi muodostuneet avoimissa tähtijoukoissa.

[2] Hiilisäkki on eteläisellä pallonpuoliskolla paljain silmin erottuva pimeä sumu, joka sijaitsee lähellä Etelän ristin tähtikuviota. Pimeä sumu ei ole nimestään huolimatta täysin valotonta. Se on tähtienvälinen paksu pölypilvi, joka peittää suurimman osan näkyvästä taustavalosta.

[3] Jos kaukaisen tähden valo kulkee avaruudessa olevien pölypilvien läpi, sininen valo siroaa punaista enemmän. Tähtien valo näyttää tällöin Maahaan saapuessaan punaisemmalta. Sama ilmiö saa Maan päällä aikaan upeat auringonlaskut.

Lisätietoa

ESO (European Southern Observatory, Euroopan eteläinen observatorio) on tähtitieteen keskeinen eurooppalainen hallitustenvälinen organisaatio. Se on tuottavuudella mitattuna maailman johtava tähtitieteellinen observatorio. Sen toimintaa tukee 14 maata: Alankomaat, Belgia, Espanja, Iso-Britannia, Italia, Itävalta, Portugali, Ranska, Ruotsi, Saksa, Suomi, Sveitsi, Tanska ja Tšekki. ESO toteuttaa kunnianhimoista ohjelmaa, joka keskittyy tehokkaiden maassa sijaitsevien tutkimusvälineiden kehittämiseen, rakentamiseen ja toimintaan. Välineiden avulla tähtitieteilijät voivat tehdä tärkeitä tieteellisiä havaintoja. ESOlla on myös johtava asema tähtitieteen tutkimuksen ja kansainvälisen yhteistyön edistämisessä. ESOlla on Chilessä kolme huippuluokan observatoriota: La Silla, Paranal ja Chajnantor. ESOlla on Paranalissa VLT-teleskooppi (Very Large Telescope). Se on maailman kehittynein näkyvän valon aallonpituuksia havainnoiva tähtitieteellinen observatorio. ESO on maailman suurimman tähtitieteen alan projektin, täysin uudenlaisen ALMA-teleskoopin, eurooppalainen yhteistyökumppani. ESO suunnittelee 42-metristä E-ELT-teleskooppia (European Extremely Large optical/near-infrared Telescope, eurooppalainen erittäin suuri optinen/lähi-infrapuna-alueen teleskooppi), josta tulee maailman suurin tähtitaivasta tarkkaileva silmä.

Hubble-avaruusteleskooppi on ESAn ja NASAn kansainvälinen yhteistyöhanke.

Yhteystiedot

Katri Koskela
Viestintharjoittelija Suomen Akatemian viestint
Vilhonvuorenkatu 6 PL 99 00501 Helsinki Sähköposti: etunimi.sukunimi@aka.fi

Henri Boffin
ESO
Garching, Germany
Puh.: +49 89 3200 6222
Sähköposti: hboffin@eso.org

Colleen Sharkey
ESO
Garching, Germany
Puh.: +49 89 3200 6306
Matkapuhelin: +49 (0)15 115 37 35 91
Sähköposti: csharkey@eso.org

Tämä on ESOn lehdistötiedotteen käännös eso0940.
Bookmark and Share

Tiedotteesta

Tiedote nr.:eso0940fi
Legacy ID:PR 40/09
Facility:Hubble Space Telescope, MPG/ESO 2.2-metre telescope, Very Large Telescope

Kuvat

A Snapshot of the Jewel Box cluster with the ESO VLT
A Snapshot of the Jewel Box cluster with the ESO VLT
Englanniksi
Wide Field Image of the Jewel Box
Wide Field Image of the Jewel Box
Englanniksi
A Hubble gem: the Jewel Box
A Hubble gem: the Jewel Box
Englanniksi
Digitized Sky Survey 2 Image of NGC 4755
Digitized Sky Survey 2 Image of NGC 4755
Englanniksi
Putting the Jewel Box in perspective (composite image)
Putting the Jewel Box in perspective (composite image)
Englanniksi

Videot

Zooming in on the Jewel Box
Zooming in on the Jewel Box
Englanniksi

Katso myös